tiistai 19. huhtikuuta 2016

Elokuvahaaste 2016: 29. Elokuva, jossa on taikuutta

Aladdin (1992)

Arvostan Poptoria siinä suhteessa, että he tarjoavat yksinomaan budjettituotteita ja ovat siten varallisuusasteesta riippumatta kaikkien saatavilla. Kaiken lisäksi heidän valikoimastaan voi löytää varsin nimekkäitäkin tapauksia, kuten musiikin puolelta Pelle Miljoonaa ja uskokaa tai älkää, Sex Pistolsia. Joskin se on huomioitava, että yleensä saa sitä mistä maksaa eikä täten Pelle Miljoonankaan kohdalla kuultavaksi saa sitä alkuperäistä kamaa. Ei remasteroitua, vaan uudelleen esitettyä. Pellen miljoonat ovat siis ruplia. Ja kuten kaikkien ns. halpatuotteiden julkaisijoiden kohdalla olivat ne sitten elintarvikkeita taikka ruumiinosia niiden originaalienkin kohdalla saa hyvää välillä etsimällä etsiä, koska vaikka ylihintaa ei pidäkään maksaa (Apple) niin tunnetusti halvalla ei saa hyvää. Joskus kylläkin, mutta kuten aina, timantit ovat selvästi harvemmassa. Ikävää Poptorin tuotteissa - ja tämä pätee etenkin heidän elokuvalikoimansa lastenosastoon - on se kuinka monet tuotteet tuntuvat olevan luotu harhauttamaan ostajaa, kun mockbusterien tavoin tuotteen nimellä ja ulkoasulla uskotellaan lompakon omistajalle että joo, kyllä tämä on ainakin melkein se sama kuin mainoksissa näkemäsi ja lapsenlapsesi toivoma nimekäs tuote on. Toki kuluttajalta odotetaan kriittistä silmää, mutta joka päivä (okei, viisi päivää viikossa) näen ihmisiä jotka ovat valmiita ostamaan vaikka kirjaimellista p*skaa jos sen päälle on isketty alelappu ja sitten ovat he jotka eivät niinkään pidän kynsi hampain kiinni rahoistaan, mutta eivät vain tunne asiaa, eivätkä täten näe eroa tälläisten välillä:
Valitettavasti näitä ihmisiä saalistetaan ja heidän tietämättömyyteensä luotetaan aivan liian usein. Ei nyt ehkä nimenomaan Poptorin, mutta yleensä ns. halpatuottajien puolelta. Siksi Lidl menestyy. Ei koska olisi oikeasti halvempi, sillä oikeasti hintavertailuja tekevä ei keskity vain yhteen paikkaan, vaan koska on luonut itsestään uskottavan kuvan muita edullisempana paikkana. Se on ollut heille helppoa koska ovat kuten Perussuomalaiset, eivät todellisuudessa mitään uutta, mutta liiaksi tuttujen, keskenään samanlaisina pidettyjen ja ajan myötä tylsiksikin käyneiden valintojen vuoksi ainakin jonkinlainen uusi vaihtoehto. Poptorin tuotteet ovat keskimääristä halvempia vain jos vertailuksi otetaan vaikkapa Scanboxin elokuvat, mutta kun vertailee elokuvia niin se on sama kuin sanoisi että Pirkka-maito on edullisempaa kuin Valion maito. No shit, Sherlock! Poptorin tuotteita tulisi verrata pikemminkin niihin kaupoissa myytäviin parin euron pahvikannellisiin elokuviin ja tehdä jonkinlaiset laatupäätöksensä sen perusteella, sillä sen tulisi olla merkittävämpi seikka kuin määrän tai hinnan. Vaikka mitä väliä sillä on, hyvää ja huonoa löytyy kaikkialla, oli kyseessä uusia taikka vanhoja elokuvia, isoja taikka pieniä elokuvia, alkuperäisiä taikka imitoivia elokuvia. Minä pidän Poptoria tarpeellisena siksi, että ilman kyseistä firmaa ei varmaan tätäkään Aladdinia olisi saatavilla, mutta yleisesti ottaen peräänkuulutan yrityksiltä eettistä selkärankaa ja kuluttajilta oman pään käyttöä. Joskin kukin tavallaan.

No, se siitä tuumailusta ja nyt itse elokuvan pariin.

Menuruutu ei ainakaan ole mieltä nostattava:
Teinipoika Aladdin on menettänyt isänsä, mutta surua hälventämään saapuu Ahmed Ahneelta näyttävä Hussein-setä:
Eikä vain näytä, sillä luonnekin on yhtä ilkeämielinen.
"Jokin kertoo minulle, että isäni ei leikkinyt tätä leikkiä että setäni ei olisi setäni lainkaan" tuumii Aladdin ja kun Hussein roudaa veljenpoikansa keskelle erämaata avatakseen taikavoimillaan helvetin lieskat sekä portin aarreluolaan ymmärtää sokeinkin katsoja Aladdinin olevansa vain jonkinlainen pahan voimien työkalu. Vaikka setä ei olekaan setä, suostuu Aladdin noutamaan ansoja täynnä olevasta luolasta (jossa jopa kura tappaa) taikalampun jonka avustuksella Hussein saisi mittaamattomat rikkaudet ja vallan itselleen. Aladdin vaarantaa henkensä koska... no, koska on aika helkkarinmoinen puupää joka sateen sattuessa varmaan hukkuisi jos pitäisi suutaan auki. Riitatilanne Husseinin kanssa johtaa siihen, että Aladdin ottaa taikalampun itselleen ja tutustuu sen Karnovilta näyttävän hengen kanssa:
Aikaa kuluu ja Husseinista ei kuulu pihahdustakaan, jolloin Aladdin voi jatkaa eloaan köyhyydessä, koska ei ilmeisesti ymmärrä hyödyntää taikalampun henkeä vaikka tietää sen olevan avain vaikka mihin. Vuosia Aladdin on piilotellut sieltä aarreluolasta kähveltämiään jalokiviä ja antanut äitinsä elää kengännauhabudjetilla aikana jolloin kengännauhat olivat vain eliitin hupsutuksia. Sitten eräänä päivänä sulttaani tai visiiri tuo kaupunkiin tyttärensä Jasminin esiteltäväksi sillä hän on suuresti ylpeä jälkikasvustaan ja haluaa kaikkien tietävän sen, mutta kukaan ei saa nähdä häntä pään menettämisen pelossa. Tietenkin Aladdin rakastuu Jasminiin ja käyttää nyt viimein  lampunhenkeä ostaakseen neidin itselleen. Vähän niin kuin Pretty Womanissa jossa Richard Gere menee maksullisen lihan äärelle. Romanttista.
Tässä vaiheessa arvaattekin Husseinin tekevän paluun kuvioihin. Hän huijaa taikalampun itselleen ja pakottaa hengen kaappaamaan palatsin sekä Jasminin, jonka vuoksi Aladdin päätyy kuolemantuomion äärelle. Siksipä Aladdin päästetään vapaaksi jolloin hän käy pelastamassa palatsin sekä Jasminin ja Hussein puukottaa itsensä hengiltä. "Ja niin Aladdin kukisti lopullisesti pahan Husseinin." Ei, hän puukotti itsensä.
Lopuksi lampunhenki kertoo päässeensä kylpylän johtajaksi.

Kansikuva ei nyt aivan Disneyta ole, mutta kyllä tässä on selvästi tuota isompaa Aladdinia muisteltu, sillä vain päähenkilö ei ehkä pohjaudu Tom Cruiseen, on hänessä jotain samaa kuin tuossa Disneyn versiossa:
Juonellisesti tämä on hyvin typistetty versio alkuperäistarinasta ja samalla niin vahvasti tyhmennetty ettei se ainakaan kehuja ansaitse.
Dubbaus on tavanomaisen monotonista paperista tavaamista, mutta se istuu yksinkertaistettuun piirrokseen ja liikkuvuuteen. Kyseessä kun on aika tavanomainen halpaimitointipiirretty joka jossain vaiheessa löytää tulevaisuutensa joltain jeesuskanavalta venäjäksi käännettynä.
Menee siis läpi sellainen puoliunisuuden utuisuudessa katsottuna sivusilmäilynä. Suurempi keskittyminen aiheuttaa tylsistymistä, koska tämä Aladdin on tylsä kuin tofusta tehty floretti.

Tähdet: *

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Harmi ettei Dingon Aladinia taida olla julkaistu Suomessa, kannattaa vilkaista sen laulunumeroita Youtubesta...

...noir kirjoitti...

En ainakaan itse ole törmännyt siihen, mutta sellaiset halpisjulkaisut kun ovat siitä outoja että niitä tuntuu löytyvän kaikkialta ja samalla ei-mistään. Joten kenties sekin jossain kirpparilla pölyn peittämänä lojuu. Dingon versio olisi kyllä hienoa saada, ne kun ovat aina silkkaa sontaa, mutta eivät sentään tylsiä.

Occo kirjoitti...

Helpostihan originellin Leijonakuninkaan erottaa teutoonisesta halpakopiostaan - Disneyn kannessa jalopeura ei ole silmiinnähden naukuissa.

Täältä lähtee myös kompit Köntsä-Aladdinin musiikkiesityksille.

Occo kirjoitti...

Tai nyt kun rupesi tuota originellin posteria tarkemmin tuijottamaan, niin onhan tuo Mufasan virnuilu vähän poissaolevan oloista.

Occo kirjoitti...

Poissaoleva siis ei-spoilaavassa mielessä (no pun intended).

...noir kirjoitti...

Aina kun katson tuota Leijonakuninkaan Dingo-version kansikuvaa mietin, että miksi kuningas roikottaa kieltään ja miksi lasittunut katse. Sankar' jylhän vuoriston.