Tässä blogissa ei nyt toviin ole ollutkaan eloa, mutta siihen miksi ns. elokuva-arvosteluita ei ole ilmaantunut on varsin yksinkertainen syy: en ole katsonut elokuvia. Mikä on tietenkin ymmärrettävää toimintaa leffablogin pitäjälle.
No kuitenkin, nyt hiljaisuus rikkoutuu ainakin tältä erää ja mikä olisikaan parempi vaihtoehto siihen kuin Stephen Baldwin? Öö... mikä tahansa muu?
Metsäpalo roihuaa ja rahankuljetusauto jää sen saartamaksi, mutta onneksi pelastuslaitos on kärppänä paikalla ja palomies Jonas (Steve Bacic) saa kunniaa pelastaessaan ihmisten ohella puolimiljoonaa dollaria, joka rahasäkin pienestä koosta päätellen koostuu jostain kymppitonnin seteleistä. Pelkät aplodit eivät kuitenkaan auta kun vaimon Ritan (Tanya Reid) kuppila on menossa nurin eikä rahaa liikene pankiltakaan lainattavaksi. Sitä miettii, että olisiko pitänyt vain nyysiä ne pelastetut rahat ja siitä se ajatus sitten lähti. Mitä jos Jonas itse sytyttäisi metsäpalon joka johtaisi samaan tilanteeseen kuin aiemmin, mutta tällä kertaa hän pitäisi rahat itsellään? Avuksi pyydetään pari luotettavinta kaveria ja rahankuljetuslaitoksessa työskentelevä Rachel (Sonya Salomaa) ja aika hyvin homma tuntuukin sujuvan. Niin, aina siihen saakka kunnes Rachelin väkivaltainen pikkurikollispoikaystävä Wolf (Stephen Baldwin) päättää apulaisineen liittyä joukkoon tappaakseen heidän ja ottaa sitten rahat itselleen.
En ole pitkään aikaan seurannut Stephen Baldwinin uraa enkä silloinkaan tarkoituksellisen aktiivisesti, mutta nyt tämän Firefightin yhteydessä tietenkin vilkaisin mitä hän on sittemmin tehnyt ja näemmä vastaus on kristillisiä elokuvia. Niin joo, muistan hämärästi joskus lukeneenikin hänen olevan born again christian ja nähtävästi se sitten rupesi ohjaamaan myös hänen näyttelijäuraansa. Kyynisempi voisi tietenkin sanoa, että osasyy kristillisten elokuvien tekoon on vastaava kuin Steven Seagalin panostus jossain Bulgariassa kuvattuihin halpiksiin eli se, että juuri muutakaan ei ole tarjolla ja näissä piireissä jonkinlainen has been on edelleen suhteutettuna suuri nimi. Vähän kuin entiset B-starat Asylumin leffoissa. Lorenzo Lamas ei ehkä sano mitään Tom Cruise-mittakaavassa, mutta on tapellessaan dinosaurushaiden kanssa da man! Tai ehkä Stephen Baldwin tosiaan on vakaumuksellinen kristitty ja haluaa vältellä väkivaltaa, seksiä ja syntiä elokuvissaan, olla hyvä sekä kannustava esimerkki ja täten minuunkin vain vaikuttaa luontainen skeptisyys uskonnon osuudesta viihdeteollisuudessa, joka valitettavan usein on propagandalta tuoksahtava. Hmm... sori, mutta kyllä Baldwin vain käyttää kristillistä elokuvatuotantoa hyväkseen ollakseen paremmin esillä, joka tosin ei oikein näyttäydy tänne saakka maailmaa, mutta on varmasti kotipiireissä kovempi juttu ja saahan hän olla suhteutettuna edelleen isohko nimi, joka puolestaan on taatusti elokuviaan tuottavillekin hyvä juttu. Paremmin sitä varmasti niitäkin elokuvia myy jos kannessa on naama jonka muistaa edes jotenkin jostain kaukaa historiasta ja isoistakin elokuvista kuin, että siinä olisi joku ei kukaan joka saattaa olla lahjakkaampi näyttelijä, mutta on tuotannollisilta arvoiltaan edelleen ei kukaan.
Ilmeisesti Baldwinin käännynnäisyys tapahtui 2001 terroristi-iskujen jälkeen, mutta Fire Fightin aikoihin vuonna 2003 hän ei vielä antanut sen näkyä elokuvissaan, joten tässä ei vielä hyvään toviin olla selittämässä kuinka Bononkin hyväntekeväisyystyö olisi toimivampaa jos hän tukeutuisi fiktiivisempään Jeesukseen.
Firefight on hiukkasen pitkästyttävä koska ei oikein tuo kunnon energiaa toimintaosuuksiinsa, näytteleminen on suurelta osin pökkelömäistä ja dialogi tietenkin sitä vastaavaa, mutta B-toimintaviihteenä tämä on ihan kelvollinen.
Stephen Baldwin on sopiva p*skiaiseksi ja vaikuttaa tässä elokuvan omassa sisäisessä mittakaavassa suurelta staralta joka onkin saanut elokuvan herkullisimman roolin osakseen, kun taas sankarin roolissa oleva Steve Bacic on niin basic kuin olla ja voi, että ei herätä tunteita mihinkään suuntaan eikä täten siis myös pääse häiritsemäänkään. Aikalailla siis kuten yleensäkin geneeristen toimintaleffojen pahis/hyvis-asetelma, että heistä jälkimmäinen on supervanija kun edellinen saa ainakin yrittää olla jokin Ben & Jerry-maku.
Parasta kuitenkin on juonikuvio jossa palomiehet sytyttävät tulen piilottaakseen ryöstön, mutta pyrkivät tekemään sen siten ettei se vaaranna ihmisiä vaan on koko ajan hallinnassa, mutta tottakai tuli on jälleen huono isäntä. Se ei nyt mikään poikkeuksellisen erikoinen taikka uniikki ajatus ole, mutta tämä idea näyttää omaan erinomaisuuteensa uskovien ammattilaisten haukanneen liian ison palan on kuitenkin aika usein toimiva vaikka alla oleva elokuva muutoin ei olisikaan. Pois lukien se ryöstösuunnitelma, lähin elokuvallinen vertailukohde löytynee kuitenkin Cliffhangerista ja kun Firefight muuttuu nopeasti tarinaksi jossa mies ja nainen pakenevat vaarallisella alueella rahasaaliin kanssa ja perässä on jäljityslaitteella varustettuja pahiksia, niin kyllä mieleen tulee nimenomaan Cliffhanger metsässä. Hitto!, jopa se miten Baldwinin pahis ja Bacicin hyvis keskustelevat radioitse eivätkä kasvotusten on toteutettu Cliffhangermaisesti (vertailuun kelpaa myös Die Hard).
Kelvollinen B-leffa joka kestää juuri sen yhden katselukerran. Lopulta mielenkiintoisinta on se, että Steve Bacic näyttää joltain tyypiltä joka idolisoi Antonio Banderasta siihen malliin että haluaa näyttää häneltä
...ja se, että erikoisesti elokuvan sankari esitetään tosi kilttinä sekä hyvänä perheenisänä ja tämä fiilis pidetään yllä ihan loppuun saakka, mutta kun oikeasti miettii niin aika sika on kyseessä. Hän sytyttää metsäpalon, varastaa, aiheuttaa viattomien kuolemia, pettää vaimoaan Baldwinin naisen kanssa ja lopulta saa vieläpä sankarin maineen pysäytettyään Baldwinin. Shit mään!, Baldwin jopa sanoo viranomaisille, että Bacic on se ryöstäjä, mutta kukaan ei kuuntele vaan antaa mielummin Bacicille rahapalkkion. Jonka ohella hänellä on vielä jemmassa se ryöstösaaliskin. Todellinen sankari! Mutta koska hän on kiltti ihmisille ja teki rikoksensa auttaakseen konkurssikypsää kahvilaa, niin kaikki on okei.
Miksi tuossa kannessa on pitänyt jättää etu- ja sukunimien väliin tuollainen väli? Nyt sen lukee muodossa Steve Nick Sonya ja Baldwin Mancuso Salomaa.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti