Cabin Fever: Patient Zero (2014)

Joukko nuoria aikuisia päättää lähteä bilettämään yksityiselle paratiisisaarelle, tietämättä kuinka samassa paikassa on salainen lääketieteellinen tutkimuskeskus jossa sopivasti tutkitaan helposti leviävän lihansyöjäviruksen nollapotilasta (Sean Astin). Virus tappaa nopeasti ja varmasti, joten kun nyt ollaan löydetty kantaja joka on itse immuuni sen vaikutuksille niin tottakai häntä halutaan tökkiä, mutta luonnollisestikin tohtorit ovat m*lkkuja ja potilas ei välitä kuin omasta navastaan. Mikä hitto siinä on, että Roth-metodiin kuuluu pelkästään p*skiaisena olo?
Tottakai virus pääsee ilmoille ja taas kerran porukka mätänee. Loppuun vielä se tavanomainen osoitus siitä kuinka vaikka tämänkertainen ongelma muka ratkesi on virus edelleen voimissaan ja täten mielikuvituksen puutteessa voidaan tehdä neljäskin osa tismalleen samalla kaavalla. Erikoista lieneekin se, että Patient Zero on olevinaan esiosa ja siten tietenkin koko virusleviämisen alku, mutta elokuva kulkee niin samalla tavalla kuin edeltäjänsäkin ettei sillä ole mitään merkitystä missä kohtaa ajanjaksoa tämä nimenomainen osa tapahtuu ja jo oleva tai myöhemmin tehtävä jatko on sen mukaista.

En ole tainnut aiemmista Cabin Fevereista kirjoittaakaan enkä usko niiden siintävän kovinkaan lähellä tulevaisuudessa, mutta varmasti olen jossain vaiheessa maininnut niistä ensimmäisen sillä Eli Rothin ohjaustyö vuodelta 2002 on mielestäni yksi kaikkien aikojen p*skimpia elokuvia ja olisi suoranainen ihme jos se ei olisi näiden vuosien varrella tullut ainakin jo kerran todetuksi. Kakkonen (2009) ei ollut yhtään sen parempi, joten tämä kolmas osa ei kyllä pahemmin herätellyt halua katsomiseen ja vaikka siitä onkin jo aika tovi kun DVD päätyi hyllyyni niin tämä on ensimmäinen kerta kun kyseisen tekeleen päästin soittimeen saakka. Ensimmäisestä osasta tehtyä vuoden 2016 uudelleenversiointia en ole nähnyt ja ainoa kiinnostava seikka siinä vaikuttaisi olevan se, että väitetysti Roth olisi tuottanut sen jotta saisi oman elokuvansa mainetta nostettua ja se kertoo ettei se remake varmaan nyt kovin hyvä ole jos muka sen rinnalla alkuperäinen olisi parempi. Sinänsä nämä kaikki tuntuvat jo olevan jossain aikaloopissa jumittavia remakeja kun jokaisessa on joukko ihan käsittämättämän ärsyttävän bilenuoria ja sitten lihansyöjävirus mädättää heidät. Itse asiassa tätä kirjoittaessani (29.3.2021 ja joo, miksi en saanut aikaiseksi aiemmin julkaistua tätä? on aiheellinen kysymys) Youtubessa tyrkytetään vastenmielisen oloista Ex on the Beach-realityn (jep, tositv) mainoksia ja kyseinen ohjelma vaikuttaa ihan Cabin Feverilta, joten kenties Roth olikin jonkin isomman jäljillä ja siten vaikkapa jokin ymmärryksen yläpuolella oleva satiirikko.

Ei, kyllä hän on vain samaa eksploitatiivista kuonaa kuin ihmiset jotka luovat noita Ex on the Beacheja.

Elokuvan yllättävin ja mielenkiintoisin seikka oli nähdä Limp Bizkitin Wes Borland yhdessä näkyvimmistä rooleista. Kunnes sitten tajusin ettei se ollutkaan Wes Borland.

Lisäksi minua lievästi huvitti se, että elokuvassa on kaksi naistohtoria joista toinen on se sympaattisen empaattinen ja toinen ns. lumppu, ja jotta asia kävisi selväksi on tehty näinkin yksinkertainen temppu:

En valita, mutta olihan se kieltämättä koomista kun ei viitsitä edes tuota enempää yrittää.

Kyseessä on Cabin Fever hyvässä ja pahassa, jolloin se hyvä lienee varsin onnistuneesti tehdyt visvaiset goretehosteet ja paha on käytännössä kaikki muu. Aiemmista osista pitäneille tätä saattanee esiintyä heikoimpana syystä, että elokuva kulkee tutuista elementeistä huolimatta ihmeen hitaasti. Aivan kuin ajatuksena olisi hetkittäin ollut tehdä tunnelmallista versiota Cabin Feverista, mutta silti olla edelleen tietoisesti oksetusfantasiaa ja niiden yhdistelmä näyttäytyy aika tylsänä. Mutta ainakin ne mätänemismaskeeraukset ovat edelleen onnistuneita.

Tähdet: *(*)

Cabin Fever: Patient Zero