maanantai 3. elokuuta 2020

Pound of Flesh (2015)

Deacon (Jean-Claude Van Damme) saapuu Manilaan aikomuksenaan luovuttaa munuainen sitä tarvitsevalle sukulaistytölleen, mutta mustan pörssin kauppiaat menevät ja huumaavat miehen, vieden sen tarjolla olleen sisälmyksen. Ei taas ajattelisi joku, mutta onneksi Deacon on ex-supersotilas ja näin ollen hän lähtee kostoretkelle noutamaan elintään takaisin. Velikin (John Ralston) kulkee messissä saarnaten kuinka väkivaltaan ei pitäisi sortua, tms., mutta tottakai tarttuu itsekin tarpeen vaatiessa tappovälineisiin.

Pound of Flesh ei nimestään huolimatta ole Shakespeare-filmatisointi eikä sen kerrota olevan myöskään uusintaversiointi mistään aiemmasta elokuvasta, mutta jälkimmäisen kohdalla olen satavarma jotta olen nähnyt ennenkin jännitys-/toimintaelokuvan jossa on käytännössä sama pohjatarina käytössä:
mies huumataan ja häneltä viedään munuainen eteenpäinmyytäväksi laittomassa elinkaupassa, mikä johtaa elimettömän osalta kostoretkeen.
Ja tarkoitan nimenomaan tuolla tarinalla, ettei mielessäni ole draamajännitystä kuten Chiwetel Ejioforin ja Audrey Tautoun tähdittämä Dirty Pretty Things, mutta en millään saa mieleeni että mikäköhän elokuva se on. No kuitenkin, ei se varsinaisesti haitannut elokuvaa katsoessa, mutta kävi kuitenkin ajatuksissa.

Ilmeisesti tekijät olivat ajatelleet olevan sen verran synkkä aihe käytössä, että visuaalisuuden tulee mukailla sitä ja näin ollen kuva on tarkoituksella aina pimeähkö. Joka sinänsä sopiikin muutoin paitsi, että jos epileptisesti leikatut taistelukohtaukset ovat jo sellaisenaan vaikeasti seurattavia, ei hämäränäkö ainakaan paranna sitä. Jos kyseessä olisi joku muu kuin Van Damme tai ylipäätään häneen verrattava toimintatähti jonka tyyliin kuuluvat muutkin kuin ala- ja yläkoukku niin siitä ei kenties olisi haittaa, mutta kun nyt kuitenkin esillä on nimenomaan herra jonka liikkeisiin kuuluu muutakin kuin lyllertäminen niin hukkaanhan se menee kun ei niitä juuri näe. Niissä hetkissä kuitenkin on eniten energiaa joten osittainen kadottaminen hämärän pelottaviin varjoihin on surku ja muutoinkin Pound of Flesh tuntuu välillä ottaneen samaa morfiinia kuin mitä Van Dammen hahmo nautiskelee pitkin elokuvaa. Osittain tästä raukeuteen ajautumisesta on syyttäminen halua koettaa olla uskonnollisesti filosofinen ja täten ajoittain koetetaan luoda syvällistä pohdintaa siitä miten Jumala vaikuttaa elämään vai vaikuttaako ollenkaan, eikä tämä tietenkään sopi toiminnan edistämiseen taikka tuo mukanaan muunlaistakaan energiaa. Nämä ja vastaavat jutut kuitenkin ovat varsin pinnallisia ja jäävät käytännössä vain toteamuksiin jotka voi kiteyttää lauseisiin "Jumala on pylly!" taikka "Jumala on pop!", mutta mukana ei ole varsinaista keskustelua siitä miksi tai miten. Nämä aikeet päätyvät siis yhtä kliseisiksi kuten idea siitä, että Deacon on ns. syntinen koska on väkivallan ammattilainen ja veljensä puhdas koska on opettaja, mutta lopulta me kaikki olemme ihan samanlaisia ja ihan superjees!
Täytyy tosin huomauttaa ettei Pound of Flesh taida tarkoitukseltaan olla kuitenkaan mitään uskonnollista propagandaa, vaan aihe tuntuu olevan mukana aikeena tuoda tarinaan syvyyttä antamalla jotain muutakin sanottavaa kuin pataanveto. Siispä he olisivat voineet yhtä hyvin rupatella politiikasta, veroista taikka luonnonsuojelusta jos halusivat jotain ajatuksia herättävää aikaiseksi, mutta toki sen verran on myönnettävä että kyllähän veljesten Kain ja Abel-idea edellyttää enemmän uskonnollista virettä kuin veroilmoituksen täyttöä.
Elokuvan paras idea on tuttu varmaankin kaikista elinkauppaelokuvista, eli se kuinka nyysittykin munuainen on pelastamassa jonkun toisen henkeä, jolloin voiko hänet uhrata alkuperäisen potilaan vuoksi. Joskin tämäkin jätetään sivuhuomautukseksi, mutta on sentään eniten todellisia ajatuksia herättävä hetki.

Rutiinitoimintaa.

Van Damme saa osakseen hyvän monologikohtauksen jossa kertoo historiastaan ja osoittaa jälleen kerran potentiaalia olla pätevä draamaesiintyjä.

Aika hyvä musiikki.

Osa Pound of Fleshin julkaisuista on saanut ainakin takakannen kuvitukseksi seuraavan maalauksen, joka on varsin tyylikäs, mutta kenelle muulle tulee mieleen Terminator Blade Runnerissa?

Tähdet: **(*)

Ei kommentteja: