En edes muista kuinka pitkä aika siitä on kun tämän Combat Zonen kirppikseltä löysin, mutta niin vain se unohtui tuonne hyllyyn muiden sotaelokuvien joukkoon ja näköjään en ollut tässä välissä edes avannut koteloa kun nyt vasta huomasin sisällä olleen taitellut kirjeen Huuto.net-myyjältä aiemmalle ostajalle.
No nyt se kuitenkin tuli viimein katseluvuoroon.
Vietnamin sota ja joukkueen johtaja huutaa fuck sitä ja fuck tätä koska charlie sitä ja charlie tätä. Fuck! hän taisi kahden minuutin aikana käyttää koko fuck-varannon loppuun.
Ei... olen väärässä, muut jatkavat fuckittelua.
No kuitenkin, mitä v*ttua tässä tapahtuu? Sotilas katsoo tuonne tai tuonne aivan kuin näkisi jotain ihmeellistä, mutta kaikki on rauhallista ja sitten kuitenkin sekaan leikataan joku sotilas makaamassa maassa, toisia sotilaita ampumassa, mutta mikään näistä ei näytä tapahtuvan samaan aikaan samassa paikassa. Eli jos tarkoitus on siinä, että tuo yksittäinen sotilas lamaantuu nähdessään kollegoidensa kaatuvan vihollistulessa ja muut panikoivat reaktiona tapahtuvaan niin visuaalisen ilmeen (meikit, valot, etc.), äänisuunnittelun, ja esimerkiksi näyttelijöiden eläytymisen perusteella kaikki tämä näyttää yhtenäiseltä kuin kanavahyppely luonto-ohjelmasta kokkaukseen ja Onnenpyörään. Teemassa saatetaan pysyä, mutta ei samassa ulottuvuudessa.
Onnistunutta on myös se kuinka viidakko jossa liikutaan näyttää jonkun takapihalta jossa ei ole viidakkoa ja ilmeinen pienbudjettisuus on johtanut siihen, että henkilökunta on varsin vähäistä: toisin sanoen jenkkisotilaita on vain kourallinen esittämässä kokonaista rykmenttiä ja vietnamilaissotilaita ei juuri näytetä koska he ovat "piiloutumisen mestareita" ja koska ei ollut varaa palkata näyttelijöitä tarpeeksi. Kun ajaudutaan taistelutilanteisiin kuullaan kyllä ampumista (eli äänestä päätellen papatteja), mutta edes vähäisimpiäkään suuliekkejä ei ole tarjolla jotta uskoisi paukuttelun tulevan muualta kuin suolesta.
Ja kyllähän takakannessa kerrotaan elokuvan juonesta jotain, mutta ei sitä oikeastaan ole. Välillä ammuskellaan, välillä istuskellaan ja sama toistetaan. No, olihan siinä sittenkin jonkinlainen juoni.
Combat Zone on äkkimuistelemalta yksi halvimman näköisistä sotaelokuvista koskaan ja se näkyy paitsi kuvallisessa ilmessä mutta myös selvässä yleisessä välinpitämättömyydessä elokuvanteon suhteen. Tämä on ihan yhtä aidon oloinen sotaleffa kuin kuusivuotiaat juoksemassa puistossa kepit käsissä ja huutamassa "pam! oot kuollut!" Tai siis tarkoitan, että kuusivuotiaat istumassa älypuhelimet käsissään ja lähettämässä jollekin Tuurelle keskisormellisia haistatteluviestejä.
Mutta kunhan pääsee ylitse takapihafiiliksestä, dialogista joka todellakin koostuu vain pelkästä alimman arvon äijäilystä ja siitä ettei tässä oikeastaan ole varsinaista juonta (istuskellaan teltassa, käydään metsässä ampumassa, istuskellaan teltassa, käydään metsässä ampumassa, etc.) niin mielenkiintoista on ainakin nähdä se kuinka vakiintuneet perustyypit löytyvät jokaisesta vietnaminsotaelokuvasta. Sanoisin muuten, että jokaisesta sotaelokuvasta, mutta tässä tulevat esille nimenomaan ne juuri tämän tietyn lajityypin jutut rockmusiikista vapaaseen rakkauteen, päihteiden käyttöön (ts. pilvi) ja siinä missä jokaisessa sotaleffassa ovat ne idealistit, kyynikot ja kotiin jäänyttä rakkauttaan kaipaavat ovat tietenkin myös vietnaminsotateemaan lukeutuvat tummaihoiset katuslangit taitajat mukana. Mikään Platoon tämä ei tosiaankaan ole, mutta osittain samoja temppuja Combat Zone käytti jo näin neljä vuotta aikaisemmin.
Selvä päähenkilön taikka punaisen langan puuttuminen vaivaa jonkin verran ja koko ryhmän kuvauksessa se ei onnistu vakuuttamaan edellisten puuttumisen olleen tietoisesti tarkoitettua, missä saatettaisiin onnistua jos näyttelijät olisivat edes hivenen parempia. En mielelläni kutsuisi heitä umpip*skoiksi, koska selvä kunnollisen ohjauksen ja esitettävän tekstin puute on taatusti osittain vaikuttanut myös näyttelijöiden eläytymiseen, mutta koska Combat Zone on mitä on niin kyllä he aika surkeita ovat.
Jos tosiaan ideana on ollut karttaa selviä päähenkilöitä ja kuvata sotilaita enemmänkin kasvottomana tiiminä (ts. tykinruokana) sooloilijoiden sijaan, niin peukutan sitä ajatuksen tasolla koska siten ei oikeastaan koskaan tehdä vaan aina on otettava joku etualalle ja muutamalle on välttämätöntä luoda jonkinlaista samaistettavaa henkilökertomusta, mutta en mitenkään saata uskoa niin olleen tarkoitus. Kyllä tässä taatusti oli vain aikeena tehdä halpa tavanomaisen tuttu sotaleffa jossa siten ammutaan sekä kuollaan tarpeeksi usein ja sitten enempää miettimättä siirretään ajatukset seuraavan yhtä halpahintaisen elokuvan tekoon.
Puolitoistatuntisena tämä oli aika tuskaa ja silti Combat Zone oli saanut Suomessa kaksikin vhs-julkaisua kohdalleen jotta sitä saattoi katsoa jo tuolloin ainakin kolmen tunnin verran.
Tähdet: *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti