Ison Alin tarina (Walking With Dinosaurs: the Ballad of Big Al, 2000)
Ison Alin tarina on osa dokumenttisarjaa Matkalla dinosaurusten kanssa ja erikoisjaksoksi nimetty, vaikka luokitellaankin silti vain yhdeksi jaksoksi muiden joukossa (kuten Meren jättiläiset). Tämä ilmeisesti johtuu siitä ettei se ollut alunperin tehdyn dokumenttisarjan jakso, vaan suosion myötä tehty lisäjakso ja siten aluksi "erikoisjakso" joka ei suoranaisesti kuulunut jatkumoon, mutta sitten lisää erikoisjaksoja peräänsä saaneena muuttunut vain yhdeksi jaksoksi muiden seassa (nyyhkis!). Vaikka mitä väliä sillä on onko kyseessä erikoisjakso vai ei, ja vaikka se aiempien jaksojen vastaisesti keskittyy yleiskuvauksen sijaan pienemmälle alueelle on se silti osa Matkalla dinosaurusten kanssa-dokumenttisarjaa ja koska se on erinomainen ohjelma ei minua liikuta se onko tämä jokin Kaksi kaveria, tyttö ja pizzapaikan halloweenjakso. Ison Alin tarina kuitenkin on erillinen, oma julkaisunsa ja juuri keskittymällä dinosaurusten sijaan yhteen dinosaurukseen on se rakenteensa vuoksi varsin sopiva valinta tämänkertaiseen haasteeseen (vaihtoehtoni oli Michael Shannonin tähdittämä The Iceman).
Tässä meillä on museossa allosauruksen luuranko ja nyt matkataan ajassa taaksepäin 145 miljoonaa vuotta olettamaan miten tämän kyseisen dinosauruksen, eli ison Alin elämä on kulkenut.
Suht' isokokoiseksi mutta ei kuitenkaan lihansyöjäksi kasvava allosauruksen pentu on tietenkin kuoriuduttuaan pieni ja altis monenlaisille uhkatekijöille, kuten muille lihansyöjille jotka Alin myöhemmässä elämänvaiheessa olisivat hänen ruokalistallaan.
Vauvaikäinen Al leikkii, telmii ja peuhaa, ja kun nälkä tulee niin tässä vaiheessa ravintoympyrä koostuu pääosin hyönteisistä. Tottakai ajan kuluessa fyysisen muodon ohella myös nälkä sekä uho kasvavat ja hampaiden väliin tekee mieli työntää vähän isompaa parrua. Kokeilun ja erehdyksen kautta Al oppii ettei pää kolmantena jalkana voi juosta kuin mr. Potatohead ja saalistustaitoihin lisätään väijyminen.
Fossiilista löytyneiden vaurioiden perusteella vaikuttaisi siltä, että Al oli varsin agressiivisesti aktiivinen tarkkailuluokkalainen ja niinpä näemme kuinka jatkuvasti Al on isottelemassa gigantismista kärsiville lajitovereilleen ja näin osoitetaan, että "isoa" isossa Alissa oli vain typeryys joka sai hänet toistuvasti työntämään näppinsä väärään paikkaan. Toisin sanoen Al oli oman aikansa kokoomuslainen opetusministeri. Ei siis liene ihme, että täysin omaa tyhmyyttään Al loukkasi itsensä ja menehtyi kuivuneen ojan pohjalle. Lepää rauhassa opetuksen korkea taso.
"Historia opettaa meille sen, että me emme opi historiasta koskaan mitään."
- G.W.F. Hegel
Olin nuorempana yksi niistä penskoista jotka menivät aivan pähkinöiksi dinosauruksista ja lukivat kaiken mahdollisen niihin liittyvän kirjallisuuden. En nyt väitä muodostuneeni miksikään dinoekspertiksi, mutta tykkäsin kuitenkin niistä paljon ja vaikka en ehkä enää toistuvasti käy kirjastossa etsimässä dinokirjallisuutta olen silti edelleen niiden pauloissa. Tästä syystä niin paljon kuin Matkalla dinosaurusten kanssa-dokumenttisarjasta pidänkin, en kuitenkaan tuntenut saavani siitä aivan niin paljon uutta tietoa kuin olisin kaivannut. Mikä ei tarkoita etteikö kyseinen sarja olisi kovin tietorikas, mutta siitä tulee hieman mieleen se nykyään työpaikoilla vaadittu moniosaaminen joka helposti johtaa siihen, että osaa kaikkea vähän mutta ei mitään kunnolla. Kuitenkin silloin ilmestyessään Matkalla dinosaurusten kanssa oli kovin juttu koskaan kuvatessaan dinoja ns. realistisina eläiminä ihan oikeassa luontodokumentissa, mistä tietenkin suuri kiitos Jurassic Parkin innoittamana tehdyille tietokonetehosteille. Ja näyttihän Matkalla dinosaurusten kanssa todella makeelta, vaikka nyttemmin sen cg-efektit ovatkin aika vanhentuneita, kärsiessään siitä läpikuultavuudesta ja painovoimattomuudesta johon ns. halvemmat tehoste-elokuvat vieläkin kompuroivat. Joskin samalla Matkalla dinosaurusten kanssa on edelleenkin relevantti ja uskottava, koska se ei heitä dinosauruksiaan fantasiatodellisuuteen vaan esittää muinaiset petoeläimet samalla tavalla kuin mikä tahansa peltopyystä taikka rukoilijasirkasta kertova dokumenttiohjelma. Matkalla dinosaurusten kanssa saattaa tukeutua aika vahvasti olettamuksiin, mutta sen hypoteesit ovat todenperäisiä ja sitä tukevat teknisesti vanhentuneetkin tehosteet ovat edelleen realistisia. Uskottaviahan ne olisivat vaikka puuväripiirroksina, sillä kyse ei niinkään ole visuaalisesta tyylistä vaan kokonaisuudesta jossa dinosaurukset esitään oikeina olemassaolevina eläiminä eikä jonain mitkä kaikesta tiedosta huolimatta ovat tavallaan edelleen hieman kuvitteellisia. Toki tietokonetehosteina ne ovat ehkä hiukan uskottavampi kuin tälläisinä:
Joten sarja näyttää edelleen varsin hienolta, eikä ilmavuudestaan huolimatta muistuta mitään Asylumin halpakamaa ja se tarjoaa paljon mukavan kiinnostavaa tietoa dinosauruksista, mutta toki siinä näkyy ikä ja jos sarjan aloittaessa on jo lukenut ne kaikki kirjaston dinokirjat ei se tunnu olevan aivan yhtä täynnä uutta tietoa kuin kaipaisi. Ison Alin tarina tietenkin näyttää aivan samalta kuin muukin osa dokumenttisarjasta, mutta tuntuu hieman pääosuutta syvemmältä koska ei koeta kertoa jotain kaikista, vaan keskittyy jaksonsa ajan vain yhden allosauruksen elämään. Hieman liian nopeasti se tuntuu käyvän kaiken informaationsa lävitse, mutta käyttäessään aikansa syntymästä kuolemaan se on kaikesta huolimatta hieman keskittyneemmän oloinen. Mitään ihmeellistä se ei varsinaisesti kerro vaan esittää Alin tarina hyvin arkisena ja nimenomaan se koruttomuus tekee tästä todellisen oloisen, mikä on hyvin tärkeää kun tavallaan joudutaan pohjaamaan totuuden kertominen eräänlaiseen kolmannen osapuolen kertomaan (ts. fossiilit, verrannolliset eläimet, etc.) ja mukana oleva making of-osuus kertookin miten monituisista palasista Alin tarina koottiin. Ison Alin tarina on varmasti niin totta kuin on mahdollista ja jos ei niin näyttäkää miksi.
En nyt väitä tämän erikoisjakson olevan yhtään erikoisempi kuin emosarjansa, eikä Al vaikuta kovinkaan hyvin muista erottuvalta dinosaurukselta, mutta hyvä osa tämä on ja juuri se taviksena oleminen tekee Alista kiehtovan eläimen, sillä tällä tavoin dinosaurukset vaikuttavat todellisemmilta kuin olemalla vesilaseja värisyttäviä supercooleja t-rexejä joilla on John Williams apunaan (huomautettakoon, että Ison Alin tarinassa on varsin hyvä musiikki). Joten vaikka Al ei ole yhtään sen spesiaalimpi tapaus kuin sinäkään, on molemmilla tarina kerrottavanaan. Tosin jos et ole dinosaurus niin Alin tarina on, sori vaan, ehkä hivenen houkuttelevampi.
Tähdet: ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti