perjantai 15. tammikuuta 2016

The Incredible Hulk (2008)

Erityisesti kenraalia Rossia (William Hurt) paennut Bruce Banner (Edward Norton) koettaa hillitä tunteitaan jossain etelä-amerikan kätköissä, mutta tottakai hänet jäljitetään ja yhteenoton seurauksena Bannerisssa piileva vihreä vihainen jättiläinen, Hulk pääsee irti ja rikkoo paikkoja. Metsästystä johtava ammattisotilas Emil Blonsky (Tim Roth) ottaa asian henkilökohtaisesti, jonka vuoksi hän on valmis menemään vaikka kuinka pitkälle saadakseen Bannerin vangituksi. Mikä siis tarkoittaa, että Emiliin pumpataan supersoturiseerumia ja hänestä tulee lihaksia lihaksien päällä oleva lihasjättiläinen ja sitten tapellaan.
Ai joo, Liv Tyler on Betty joka on aikalailla kokenut arvonalennuksen proaktiivisesta hahmosta koristeeksi.

Jos edellinen Hulk oli ns. sarjakuvamainen enemmänkin vain koska siinä käytettiin sarjakuvamaista kuvajaottelua kuin olemalla ylilennokas toimintaelokuva, niin nyt asia väitetysti korjattiin. Koska eihän sarjakuvaleffa saa näyttää sarjakuvalta ja olla värikäs, koska jotta se otettaisiin vakavasti graafisena novellina tulee sen olla visuaalisesti ja tunnetasosoltaan tummasävyinen, ja tietenkin siinä pitää supersankareiden tapella superpahisten kanssa oman mielensä sijaan. Sitä tämä The Incredibe Hulk onkin, synkkäilmeisempi kuin Ang Leen versio ja siinä missä edellisen elokuvan isä-poika-draama gammasäteilyineen olisi voitu helposti korvata isä-poika-draamalla kemoterapialla (pois lukien jättimutanttipuudeli) on nyt menty enemmän toiminnallisempaan suuntaan ja siksipä sankarin vastustajana ei tosiaankaan voi olla vain tunnekuohu, vaan ylilihaksikas mastodontti. Elokuva on siis huomattavasti suoraviivaisempi toimintaelokuva kuin edellinen ja tämä on olevinaan realistisemman tai jotain sinne päin oloinen siten, että se ei visuaalisesti ole yhtä värikkään sarjakuvamainen kuin Leen tapaus, ja Hulkin/Bruce Bannerin roolissa oleva Edward Norton rypee sellaisen vakavuuden lammikossa, että ajoittain se ryppyotsaisuus käy aika huvittavaksikin. Kyse ei ole siitä etteikö Eric Bana olisi ollut hyvä samassa roolissa ja vakavissaan sen suhteen, mutta siinä missä Bana esitti hahmonsa ymmärrettävän hämmennyksen vallassa olevana ja hänen Brucensa erotettiin selvemmin Hulkista painottamalla enemmän sellaisia Jekyll ja Hyde-puolia joissa molemmat ovat eriäväisiä, niin Nortonin Bruce ja Hulk puolestaan ovat aikalailla samanlaisia tuimailmeisiä actionhahmoja, jolloin suurin ero tulee vaatekoossa. Jep, Nortonin esittämänä Bruce Banner ei ole mikään nörtti tiedemies joka harkitsee ensin ja toimii sitten ja silloinkin taskulaskimen avulla, vaan hän on Jason Bourne, mies jolla on erityislaatuisia kykyjä jaloissaan ja nyrkeissään. Toki on ymmärrettävää, että kun tässä vaiheessa Banner on ollut Hulk jo hyvän tovin ja on siten varmasti tasoittanut eroja, mutta on siinä silti jotain lievän koomista kun Bannerin ei tarvitse muuttua Hulkiksi vetääkseen kaikkia pataan. Ja muutoinkin tekemällä Bannerista liian fyysisesti toimintakykyinen menetetään aika paljon sitä kiehtovuutta joka tulee pedon eli Hulkin päästessä irti. Tietenkin Norton halusi esittää fyysisesti kyvykästä hahmoa muutoinkin kuin tietokoneanimoinnin avustuksella, mutta kenties hänen olisi pitänyt hieman hellittää ohjaksista ja antaa Bannerin olla kömpelömpi otteissaan, jotta se virheellisen ihmisen luonnollisuus olisi päässyt paremmin esille. Norton on hyvä näyttelijä, parhaimmillaan ammattinsa kirkkainta kärkeä, mutta tässä tapauksessa hänen olisi pitänyt katsoa hieman mallia pahista esittävältä Tim Rothilta, joka oli löytänyt sopivan balanssin vakavuuden ja kielen poskessa väliltä. Rothin esitys on huomattavasti rennompi olematta löysä, kun Norton on niin kireä että näyttää ihan just eikä kohta napsahtavan poikki. Ei Hulkista paljoa vaaraa ole jos on selkäranka kahdessa osassa. Mutta joo, pyrkiihän tämä olemaan erilainen tunnelmaltaan kuin Ang Leen elokuva ja se tulee jo heti alussa selväksi kun vaikka elokuva alkaa käytännössä siitä mihin edellinen loppui kun Banner oli vetäytynyt piiloon jonnekin etelä-amerikkaan ja täällä hän nyt on, niin koska fiilis on heti eikä kohta paljon synkempi, on se kuin vain huomautus siitä että unohtakaa se edellinen teos, sillä nyt näytetään miksi se edellinen ei toiminut ja se tehdään pyyhkimällä lyijykynäjäljet pois. Mistä syystä kaikki muu onkin unodettu ja täten Bettykään ei tiedä Brucen olevan Hulk, etc. Tämä sama unohduksen seikka tulee aika vahvasti esille myös elokuvan making of-dokkareissa, joissa jos ei nyt suoraan dissata edellistä osaa niin tehdään kuitenkin hyvin selväksi, että on olemassa Bill Bixbyn Hulk ja sitten on tämä The Incredible Hulk ja välissä oli korkeintaan jonkinlainen epäonninen luonnos. Mikä on sinänsä huvittavaa, koska vaikka pidänkin Hulk-televisosarjasta kovastikin niin hyppy sieltä tähän ei ole yhtään sen luontevampi kuin Banasta Nortoniin. Joten mitään varsinaista syytä vähätellä Leen elokuvaa ei ole.
Etenkään kun ei tämä Louis Leterrierin versio ole yhtään sen parempi taikka huonompi.
Aiempi Hulk oli ehkä hieman hassun näköinen, siinä oli naurettava jättimutanttipuudeli, sen värikkyys ja sarjakuvaruutujako eivät istuneet perhedraamalliseen tarinaan, mutta vastaavasti tämä Hulk on ajoittain mutrusuisen vakava, se tuntuu liiaksikin vain tavalliselta toimintaelokuvalta minkään jin/jang-luonnekuvauksen sijaan ja vaikka mukana ei ole jättimutanttipuudelia niin siinä on Kuvotus, joka rehellisesti sanoen on aivan yhtä naurettavan ilmestys. Katsokaa nyt, sehän on Randy Couture:
Tai oikeastaan näen tuossa Kuvotuksessa steroideissa olevan kaljun Paul Bettanyn. Joka muuten on edellisessä Hulkissa mukana olleen Jennifer Connellyn aviomies ja Iron Maneissa Jarvis-tekoälyn ääni, että ehkä näillä yhteyksillä kyseessä onkin Bettany.

Ihan ok elokuva The Incredible Hulk kuitenkin on, että ei se Batman Begins-tyylinen vakavahenkisyys tee tästä laisinkaan huonoa, mutta tosiaan, ei se kyllä tee siitä parempaakaan. Ne hupsut hölmöt asiat vain ehkä löytyvät menemällä aiemmasta päädystä toiseen, mutta siellä ne kuitenkin ovat. Samahan se on tilaatko myytäväksi liian vähän vai liian paljon tavaraa, kun sitä pitäisi olla sopivasti. Eikä Nortonkaan huono roolissaan ole, sillä hän on juuri sitä mitä tämä nimenomainen Hulk vaatii.
Varmasti tämä on monelle siinä mielessä parempi elokuva kuin Leen vastaava, että silkan toimintansa ansiosta Leterrierin Hulk on viihteellisempi.
Jos tässä on jotain oikeasti miinusmerkkistä niin se on pyöreästi kahden tunnin pituus (joka oli suuri haitta myös edellisessä elokuvassa), sillä ei tämä oikeasti jaksa kantaa pituuttaan. Ei edes Hulkin lihasvoimilla.
Ja toinen seikka joka kiusaa minua aivan suunnattomasti tässä elokuvassa on sen verran spoilaava, että laitan sen tuonne kommenttipuolelle.

Tv-versioon tätä sidotaan jo sitenkin, että musiikissa toistetaan sieltä otettuja säveliä ja kyllä tuo kansikuvakin viittaa sinne Bixbyn suuntaan.

Tähdet: ***

3 kommenttia:

...noir kirjoitti...

Spoilerikiusaus:
Elokuvan lopussa Hulk siis tappelee vähintään itsensävertaisen lihasjätin, Kuvotuksen kanssa ja selvää on, että jos kukaan tai mikään pystyy Kuvotuksen voittamaan, on se nimenomaan Hulk. Eli tämä on hieman samanlainen tilanne kuin Transformerseissa joissa sotilaat ammuskelevat kohti jättiroboja, mutta aivan turhaan koska vain robotti tietää miten robotin voittaa. Joten Kuvotusta ei voi tavallinen ihminen päihittää, eikä tätä ilmestystä voisi siis myöskään vangita ja hallita. Hulkillekin se voittaminen on työn ja tuskan takana. Jos kerran Kuvotus on niin vaarallinen tapaus, eikö tässä tapauksessa niin rankka päätös kuin se voisi ollakin olisi loogisinsa päättää otuksen päivät lopullisesti jos siihen tilaisuus syntyy. No tietenkään Hulk ei tapa Kuvotusta, koska pitää saada aikaiseksi osoitus hänen ihmisyydestään ja täten hengästynyt Kuvotus vain jätetään kenraali Rossin vaivoiksi. Siis c'mon hei, heti kun Kuvotus on vetänyt henkeä hän jatkaisi aiemmalla tuhon tiellään, eikä vain sanoisi että okei, mä meen munkkiluostariin. Nyt elokuva käytännössä loppuu siten, että sankari purkaa pommin, mutta asettaa sen uudestaan päälle. Jolloin loppukliimaksi on suutari. Jei!

Niin ja lopussa kun on se pakollinen lupaus tulevasta, joka siis on Robert Downey Jr.:n vierailu Tony Starkina, niin kun kerran kaikki tämä on samaa Marvel-universumia, miksi ei Rautamies olisi jo puuttunut asiaan ja tullut mukaan kurmoottamaan ainakin Hulkia. Kai Stark nyt uutisia seuraa ja tietää FOX:n propagandan perusteella jotain ikävää olevan meneillään. Perkeleen laiska sika!

Tuoppi kirjoitti...

Stark taisi olla kovin humalassa tuolloin ja sen jälkeen tietysti krapulassa. Ei pystynyt osallistumaan vasta kuin loppumetreillä.

...noir kirjoitti...

No mutta tietenkin.