sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Vampyyrien imussa (Vampires Suck, 2010)

Okei, koska kyseessä on Friedberg/Seltzer-elokuva, niinpä käydään ensin läpi ne pakolliset:

- Miksi nämä saavat edelleen oksentaa oksennuksiaan pihalle?
- Vitsit ovat huonoja ja edelleen niitä samoja tekohetkellä edes jotenkin jossain Perez Hiltonilla esillä olevia tapahtumia/elokuvia/henkilöitä ja sitten edellä mainitut joko oksentavat/pierevät/saavat syyliä, tms.
- Tekee mieli polttaa talo/suorittaa tuplamurha/aiheuttaa moottorisahamassacre.

Eli Vampyyrien imussa on ihan samaa keskittymis- ja arvostelukyvyttömille ((tämähän loukkaa itseänikin) suunnattua komedian irvikuvaa jolla tekijäkaksikko osoittaa jälleen huumorintajuttomuutensa, hyväksikäyttötaitonsa ja kunnioituksen puutteensa. Tällä kertaa aiheena nyt satttuu olemaan Twilight, jonka oheen heitetään niitä tyypillisiä pukamakakkavitsejä ja luotetaan siihen, että tarpeeksi moni maksaa oikeaa rahaa lopputuloksesta, jotta voidaan tehdä seuraava askel kohti hulluutta. Ja tarpeeksi moni maksaa.
Kyseessä ei siis millään muotoa ole hyvä elokuva ja vaikka joku on varmasti tätäkin tuotosta katsoessaan nauranut, niin mitä muuta sellaisesta voi sanoa kuin, että meitä on moneksi, valitettavasti ja hyvä niin.

Mutta mutta, liekö jotain muuttunut?

Vampyyrien imussa, jonka juonesta ei tarvitse kertoa sen enempää kuin, että kyseessä on siis Twilight ja täten naurettavalla kampauksella varustettu persoonaton vampyyri ja sisältä ontto masennustyttö rakastuvat, eroavat, palaavat yhteen, eroavat, palaavat yhteen, eroavat, etc. Ja se sattuu olemaan tekijäkaksikon onnistunein elokuva.
Mitä?
Toki kyseessä on edelleen huono elokuva, sillä tuon duon elokuvia ajatellen edes hieman parempi on edelleen muihin kuin Ulli Lommeliin verrattuna yrjöläjä. Mutta uskallanpa väittää, että monien arvostelijoiden suorastaan murhaavat kritiikit ovat paljolti tekijöidensä edellisten elokuvien värjäämiä, jolloin arvostelu saatetaan tehdä jo olettamuksen perusteella ja usein ollen silloin ihan oikeassa. Kuitenkin vaikka Vampyyrien imussa onkin taatusti tekovuotensa huonoimpia, ellei jopa huonoin elokuva, niin verrattuna aiempiin Seltzer/Friedberg-elokuviin, se ei ole aivan niin huono.
Elokuva tosiaan sisältää vitsejä joissa alleviivataan sen sisältöä sormella osoittaen ja katsojalle äänen sanoen (siispä esimerkiksi kun vampyyri juo verta, niin pullossa lukee True Blood ja luettavan kirjan kannessa Vampire Diaries), pieremistä riittää ja otsikoissa olevia julkkisnimiä otetaan esille niiden helpoimmassa muodossa (oh-ho, Lady Gaga pukeutuu oudosti. Oh-ho, Lindsay Lohanilla on päihdeongelma. Oh-ho, Chris Brown lyö.) Silti aivan kuin joku olisi mennyt sanomaan, että hei, jos teillä ei ole muita kuin huonoja kakkavitsejä, niin älkää laittako niitä kaikkia esille. Joten Vampyyrien imussa kulkee yllättävänkin rauhallisesti (josta suuri kiitos pääosin herkälle musiikille), yrittäen tavoitella Twilightin tunnelmaa sekä ulkoasua ja jopa onnistuen siinä ajoittain sen verran onnistuneesti, että pysäytyskuvilla voisi pariin otteeseen sekoittaa elokuvia keskenään. Lisäksi uskomatonta mutta totta, kaikkien virtsaamisvitsien ohessa Friedberg/Seltzer ovat tajunneet tehdä vitsejä juuri Twilightista, eivätkä vain ottaa pelkän nimen ja kasata sen päälle lantaa. Siispä huumoria koetetaan repiä pitkistä kaipailevista katseista, naurettavan usein käytetyistä hidastuksista, siitä mikä muka on oikea vampyyri, seksihaluista, ihmissusien homoseksuaalisuudesta ja angstista, murjotuksesta, kiukkuperseilystä. Joten jotain tekijät olivat ymmärtäneet oikein. Tietenkin  kuin Twilight on niin naurettavan helppo pilkan kohde ja Vampyyrien imussakaan ei luonnollisesti pysty tekemään omastaan yhtään sen huvittavampaa kuin mihin Twilight itse päätyi vahingossa, niin en tietenkään mene väittämään tässäkään elokuvassa olevan järin suurta onnistumisprosenttia.

Kyseessä on siis tuttua Friedberg/Seltzeria ja näin ollen kyseessä on millä tahansa, paitsi heidän omien elokuviensa mittapuulla silkkaa sontaa, mutta nimenomaan ajatellen heidän aiempia tuotoksiaan, tämä onkin vain lähes vaan ei täysin pelkkää sontaa. Ehkäpä suunta on oikea ja kunhan sieltä vielä tulee parisenkymmentä harjoitusteosta, niin Sleazer ja Friedberg saattavat saada aikaiseksi jotain oikeasti hauskaakin. Eri asia on, jaksaako sitä odottaa sinne asti, sillä jos kehitys on näin hidasta, voisi olla henkisen tasapainon vuoksi turvallisinta luovuttaa.

Tähdet: *
Vampyyrien imussa

Ei kommentteja: