maanantai 10. kesäkuuta 2013

Tentacles - Lonkerot (Tentacoli, 1977)

Tässä elokuvassa ei raiskata yhtäkään aasialaista animaatiohahmoa.

Kun äiti jättää lapsensa hetkeksi ilman valvontaa, niin eikös vain ohittavan ajoneuvon takana tapahdu jotain joka saa naisen katumaan keskittymistään juoruiluun. Heti perään yksijalkainen merimies osoittaa omaavansa yhtä monta henkeä, sillä kun se lähtee niin paluuta elontielle ei ole. Kyllä, vesistön luona sijaitseva alue saa kokea kuolettavia mysteerejä, kun jokin, tässä tapauksessa mustekala mureuttaa ihmisiä.
Jälleen kerran yksi ihminen, toimittaja Ned (John Huston) arvelee jotain olevan vialla ja ymmärtää oikeastaan heti mikä se jokin on, mutta muiden vakuuttaminen onkin jälleen kerran vaikeampaa. Ned kun päättelee, että rosvoparoni Whiteheadin (Henry Fonda) vedenalaisen tunneliprojekti on herättänyt jotain ilkeää, joka tahtoo osoittaa ettei hänen kotirauhaansa ole luvallista häiritä. Nedillä on suunnitelma, hän häipyy elokuvasta, kuten tekee myös Whitehead.
Loppuosuus on alkupuolen tavoin aika rutiinia, mutta hei, tappajamustekalalle ei ryppyillä tai se kuolee.

Ymmärrettävästi Tentaclesin tentaclesit eivät efekteinä ole aivan yhtä vakuuttavia kuin Tappajain hai, juoni ei kurottele avaruusvauvaan, dubbaus noudattelee aikansa epäsynkkaitaloa ja musiikissa imitoidaan jonkin verran tuttuja John Williamsin äännähdyksiä, mutta karismassa uivat esiintyjät kuten John Huston ja Henry Fonda, imitaatiomusiikissa käytetyt vahvat Morriconevaikutteet ovat lähes tarpeeksi.
Jopa se, että vaikka elokuva sijoittuu rantakaupunkiin ja edessä on kohtalokas vesiurheilukilpailu niin laput silmillä kulkevan henkilön muuttaminen pormestarista yritysjohtajaan tuntuu harhakuvitelmissa lähes todelliselta vaihtoehdolta. Vaikka tietenkään tuo jälkimmäinen ei mikään muutos ole, sillä onhan näitä ahneita bisnesneroja nähty aina Altiasta Talvivaaraan saakka. Mutta tässä tapauksessa se tuntuu riittävältä, sillä minusta tämä on melkein puolet ajastaan oikeasti viihdyttävää katseltavaa, eikä sitä pelkästään ajoittaisen tahattoman koomisuuden vuoksi.

Shelley Winters vaikuttaa pössytelleen jotain dazed and confusedia vahvempaa ja heti tunnin jälkeen aloitetaan elokuvan edistäminen pysäytyskuvilla ja se ei viikon jälkeen jaksa enää naurattaa, mutta musiikki tässä nimenomaisessa kohdassa aivan he-le-ve-tin hyvää.
Lähikuvat mustekalan simmuista ja tummien vesien tulkit ovat kuitenkin kelvollisen vakuuttavia, vaikka lopussa käytävä pomotaistelu mustekalan kanssa saakin Bela Lugosin toimet näyttämään uskottavilta. En kuitenkaan rohkene kutsua Tentaclesia pelkäksi rahastusyritykseksi, millaiseksi se kuitenkin aika varmasti oli tarkoitettu, mutta ei tunnu siltä läheskään samalla tavalla kuin jokin The Last Jaws. Sillä tämä elokuva ainakin huijaa välillä yrittävänsä tehdä jotain erilaista.
Tentacles tekee kyllä selväksi mistä on innoituksensa saanut ja niinpä muutamaan otteeseen painotetaan dialogissa ettei tappaja ole hai, sillä se ei ole hai, koska se ei ole hai, siispä se on mustekala, että onhan se uskottava kun kerran oikeassa ovat.

Olen pettynyt siihen, että vaikka mustekalaefektit ovatkin pääosin aika heikkoja, niin lopussa kuolleen potkiminenkin on kiinnostavampaa, sillä aikamoinen antikliimaksi elokuvan päätös mustekalataistoineen on. Ihan kuin olisi ujo pissa ja saniteettitiloihin tulee muita rymyämään. Sinne se menee takaisin sisään.
Lisäksi vaikka kehuinkin Hustonia ja Fondaa, ja ihan hyviä he ovatkin, niin heidät oli selvästi palkattu mukaan sellaisena Uwe Boll-ideana, että kunhan saadaan jotain niminäyttelijöitä joiden naamat iskeä julisteeseen. Kumpikin kun tuntuu ilman selitystä katoavan kesken elokuvan ja  heitä ei enää edes Anthony LaPaglia löydä. Joten Huston ja Fonda eivät tyydytä nälkää, koska veivät ruuat mukanaan.
Siltikin suurimmaksi miinukseksi nousee elokuvan pituus, joka ei ole nyt mikään aivan päätä huimaava (100 ja risat minuutit), mutta jos jo muutoinkin aika hidastempoista elokuvaa venytetään keinotekoisesti pysäytyskuvissa seisoskelulla, niin mielummin minä vietän senkin ajan pöntöllä lukien päivän lehteä. Mitäs ne Viidakon tähtöset nyt ovat tehneet? Voi sinua Niko, miten osaatkaan hengittää suun kautta.

Tähdet: **
Tentacles - Lonkerot

3 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Jos en nyt ihan väärin muista, niin yksi noista lonkeroista taisi olla nimeltään Otto....

Anton von Monroe kirjoitti...

Anthony LaPaglia löytää kaikki. Häntä ei vaan pyydetty etsimään. (Loistoteksti! <-kehu)

...noir kirjoitti...

T: ai, kyseessä on alkoholivitsi? Hah!

AvM: entäpä Jonathan LaPaglia?