maanantai 13. syyskuuta 2010

Jedin Paluu (Return Of The Jedi, 1983)

Mihin jäimmekään?

Luke (Mark Hamill) on saanut tietää että Darth Vader (David Prowse/James Earl Jones) on hänen isänsä.
Han Solo (Harrison Ford) on upotettu karboniittiin ja toimitettu galaksin suuriman gangsterin Jabba The Huttin (Larry Ward) koriste-esineeksi.
Siinäpä ne tärkeimmät sen lisäksi että Imperiumi on edelleen kiristämässä rautaista otettaan pieneliöistä ja kapinalliset koettavat vängätä vastaan.
Nyt Imperiumi on rakentamassa uutta Kuolemantähteä ja toisaalla pyritään pelastamaan Han Solo. Siispä Luke lähtee tapaamaan Jabbaa Tatooinelle, kuten myös Leia (Carrie Fisher) ja muut sisäpiiriin kuuluvat jäsenet.
Sininen elefantti soittaa synapoppia, eli Jabballa on bileet menossa.
Luken ehdotus Han Solon vapauttamisesta kaikuu kuuroille korville ja Luke pudotetaan tappelemaan alkuperäisen Cloverfieldin hirviön, Rancorin kanssa. Kun taas Leia on tällä välin päätynyt Jabban henkilökohtaiseksi fetissiorjaksi.
Tässä vaiheessa hieman ihmetyttää Luken vihamielinen käytös, sillä aiempi lempeä pellavapää uhkailee tuholla ja meinaa tappaa Jabban kylmäverisesti ennen Rancorin kohtaamista. Toki ymmärrettävää on että elokuvasarjan kehityksessä ollaan tässä vaiheessa synkimmillään, mutta Imperimin vastaiskun aikana alkanut Jedikoulutus on Luken kohdalla edennyt tähän hetkeen mennessä Jediritariasteelle niin Luken luulisi olevan entistäkin nyhverömpi, sillä Jedikoulutus kun tuntuu olevan suuresti hippiliikkeen rauhanaatteita ja aiemmin korostettiin että yksikin askel vihaan vie Voiman pimeälle puolelle. No väliäkö tuolla.
Rancor kuolee ja Jabba lennättää Luken, Hanin ja muut aavikolle Sarlaccin suuhun heitettäväksi. Täällä Wilhelm-huutojen ohessa tapetaan ihan saatanasti porukkaa Jabba heidän joukossaan ja lopulta ovat sankarimme taas vapaita kohtaamaan Imperiumin ilkimykset.
Luke vierailee tapaamassa kuolevaa Yodaa (Frank Oz) ja muualla keisari Palpatine (Ian McDiarmid) saapuu keskeneräiselle Kuolemantähdelle seuraamaan sekä aseman valmistusta sekä kapinallisten lopullista kukistumista, kuten myös Luken siirtymistä Voiman pimeälle puolelle ja ottamaan isänsä paikka keisarin oikeana kätenä.
Obi Wan Kenobi (Alec Guinness) ilmestyy jutustelemaan Luken kanssa ja sen yhteydessä Luke saa tietoonsa että Leia on hänen sisarensa.
Kapinalliset valmistautuvat taisteluun ja täällä tapaamme coolin kalahummerin amiraali Ackbarin (Tim Rose) joka pääsee myöhemmin sanomaan erään Tähtien Sodan muistettavimmista repliikeistä.
Kapinalliset matkaavat Endorille, jonka pinnalle laskeutuu Han Solon johtama iskuryhmä sammuttamaan siellä sijaitsevasta sähköpääkeskuksesta virran jotta Kuolematähteen ei saataisi päälle suojauksia ja muut kapinalliset voisivat tuhota sen.
Leia joutuu erilleen muusta ryhmästä ja tapaa Endorin asukkaita, Ewokeja jotka ovat,,, no Halinalleja.
Pian myös Han, Luke ja kumppanit tekevät tuttavuutta Haliewokien kanssa ja nämä nallukat voivatkin sitten avustaa Imperiumin joukkojen kukistamisessa.
Luke kertoo Leialle heidän olevan sisaruksia ja on jotenkin mielenkiintoista että Leian kasvoilla on kauhistunut ilme hänen kuullessaan Vaderin olevan Luken isä, mutta jotenkin hän ei tunnu huomioivan sitä että jos Vader on Luken isä ja Luke on Leian veli, niin Leian isä on?
Luke poistuu Leian ja muiden luota antautuakseen Vaderille. Samalla hän toivoo Vaderin sydämen heltyneen niin paljon että hän heittäytyisi selälleen ja kehräisi kun Luke rapsuttaa vatsasta.
Kuolemantähden sisuksissa Vader vie Luken tapaamaan Palpatinea ja yhdessä seurataan kuinka kapinalliset kaikkialla valmistautuvat vetämään kuolinhenkäyksiään.
Endorin iskuryhmän toimet kokevat sen verran agressiivista vastarintaa että häviö näyttää varmalta, niinpä Kuolemantähteä lähestyvät kapinallisjoukot saavat huomata olevansa kiipelissä, etenkin kun keskeneräiseksi luultu Kuolemantähti onkin täysin toimintakykyinen. Tässä vaiheessa amiraali Ackbar pääsee sanomaan ”it's a trap!”
Taistelu keskeytyy nykyään hyvin tunnettuun Bayaaniseen kohtaukseen kun kukaan ei tee mitään sinä aikana kun yksi hahmoista/Ewokeista osoittaa suruaan kuollutta toveria kohtaan, hiljaisuuden ja ajanpysähtymisen vallatessa taistelukentän tuoksu.
Palpatine houkuttelee Lukea suuttumaan ja tällä tavoin avautumaan Voiman pimeälle puolelle ja kohta Luke ei maltakaan olla vain rauhanlähettiläänä vaan tarttuu valomiekkaan ja nyt isä ja poikansa suorittavat kaksintaistelun. Vader sanoo että jos ei herralle Voiman pimeä puoli kelpaa, niin ehkä Leia on vastaanottavaisempi. Sitten tabernaakkelikuoro aloittaa mylvinnän ja Luke polttaa päreensä iskien Vaderin käden irti. Palpatine iloitsee mutta Luken huomatessa Vaderin käden mekaniikan muistaa hän oman kätensä mekaniikan ja ymmärtää olevansa matkalla turmioon, niinpä Luke heittää miekkansa sivuun, mikä kiukustuttaa Palpatinea.
Endorissa kapinalliset pääsevät niskan päälle ja saavat tuhotuksi sen sähköpääkeskuksen ja näin Kuolemantähti on vailla suojauksia, joten kapinalliset avaruudessa voivat nyt ammuskella sitä päin.
Palpatine salamoi kohti Lukea ja Vaderin huomatessa poikansa lähestyvän kuoleman kokee hän piston sydämessään ja heittää Palpatinen kokemaan oman kuolettavan kohtalonsa.
Luke koettaa pelastaa katuvan isänsä, mutta Vaderin vammat ovat liian suuret. Luke riisuu Vaderin kypärän tämän pyynnöstä ja näemme viimein Anakin Skywalkerin (Sebastian Shaw) ja voi Jeesus minua rupesi itkettämään. Ja tämä ei ollut vitsi, minun oli sammutettava elokuva hetkeksi ja vedettävä henkeä.
Anakin kuolee, Kuolemantähti tuhoutuu, Leia ja Han suutelevat, Ewokbileet alkavat.
Lukee polttahautaa isänsä.

Yodan, Obi Wanin, sekä Anakinin (EI HAYDENIN!) visualisoinnit ilmestyvät antamaan hyväksyvät eleensä.
Loppu.


Tähtien Sota-elokuvista syntyy keskustelunaihe joka sivuaa sen oheistuotteita ja etenkin nämä uudemmat esiosat tuovat mieleen ajatuksia että tuo ja tuo ja tuo ovat tuolla vain jotta saataisiin uusi lelumalli markkinoille. Se samainen asia ei tullut minulle kuitenkaan mieleen Tähtien Sodan ja Imperiumin Vastaiskun aikana, mutta se tuli mieleeni Jedin Paluun kohdalla. Ewokit, joita en toki inhoa sydämeni pohjasta, vaikkakaan en rakastakaan, saavat minut ajattelemaan niiden olevan olemassa pelkästään lelumarkkinoita varten. Samalla Ewokit saavat minut ajattelemaan että näiden hahmojen lapsellisuus joka tulee esille kaikenmaailman kömpelyydessä ja suloinen ulkonäkö ovat houkuttimena lapsille ja sitäkin vain jotta saataisin jokin happy meal-ateriamainos aikaiseksi. Joten Jedin Paluu on alkuperäisestä kolmikosta se elokuva jota pidän epäonnistuneimpana ja lapsellisimpana, mutta samalla se on myös sarjan taatusti synkin osa ja ajoittain niin epäkaupallinen että oikein pää menee välillä sekaisin siitä että onko elokuva tarkoitettu lapsille vaiko masentuneille aikuisille. Jokaista hilpeää Ewokia vastaan on tarjolla kohtauksia joissa kuolema ja viha ovat läsnä kuin villasukat jaloissa.

Elokuvan paras ja samalla koko saagan synkin kohtaus on se kun Luke antautuu raivolle ja kuoromusiikin tahtiin hakkaa isänsä maahan. Siinä vaiheessa sitä sanoo Robinia mukaillen holy fuck Batman, kun silmä nauliutuu katsomaan jotain sellaista joka olisi yllättävän synkkää jopa Seitsemän-elokuvassa. Joten jos hassuttelevat Ewokit tuntuvat tekevän elokuvasta lapsellisen, niin tuo Luken raivo-kohtaus muuttaa mielen täydellisesti.

Jedin Paluu ei kuitenkaan ole varsinaisesti huono elokuva, vaikka nyt sanoinkin sen olevan sarjan epäonnistunein. Täytyy ottaa huomioon millaisia saappaita tämä elokuva tuli täyttämään ja kolmanneksi osaksi tämä on mahdollisesti kaikkien aikojen parhain kolmososa, tai ainakaan äkkiseltään ei tule mitään toista näin onnistunutta kolmatta osaa. Okei, olen väärässä ja oikea vastaus on Viimeinen Ristiretki.
Samaa tarinaa suoraan jatkavana kolmososana Jedin Paluu on kuitenkin kenties se onnistunein, kunnes saan mieleeni paremman vaihtoehdon.
Jedin Paluu pitää hyvin aiempien elokuvien tarinan ja seikkailullisuuden voimassa, mutta sävyttää sitä sekä onnistuneesti (Palpatine) ja ei niin onnistuneesti (Ewokit), mutta ennen kaikkea se jatkaa loogisesti tarinaa sen tarvitsemaan loppuunsa saakka.

Päähahmot ja niiden näyttelijät ovat jo tuttuja, joten huomio kannattaa kiinnittää sivuhahmoihin joista etenkin amiraali Ackbar on aivan loistava. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki hahmosta joka todella vinksahtaneesta designista huolimatta ei näytä laisinkaan hölmöltä eikä tunnu myöskään siltä, vaan kyseessä on hyvinkin ilmeikäs ja uskottava hahmo.
Toisaalta taas mukana on myös todella ääliömäisen näköisiä hahmoja todellä ääliömäisissä toimissa, kuten se sininen elefantti soittamassa syntikkaa.
Ja sitten on se lerppanaamainen Meksikolainen Landon kakkoslentäjä jonka kohdalla en tiedä itkeäkö vaiko nauraa, mutta koska tämä Meksikon ylpeys hirnahtaa yhdessä kohtauksessa niin tyytykäämme iloon.

Tuon edellämainitsemani Luken raivo-kohtauksen lisäksi Jedin Paluu sisältää toisen suosikkilistalleni päätyvän kohtauksen, joka puolestaan on tunnelmaltaan aivan erilainen kuin tuo Luken raivo ja sisältää parhaimpana osuutena Ewokin!
Tutustuttuaan Ewokeihin C3PO esittää Tähtien Sodan tarinaa heille ja imitoi tuttuja ääniefektejä kuten laserin- ja Darth Vaderin suhinaa, ja parasta tässä kohtauksessa on piippua polttava Ewok. Jostain syystä tuo piippua polttava Ewok edustaa minulle enemmän vapautta kuin Easy Rider ja Simon & Garfunkel yhteensä.

Miksi oi miksi Jabban talon edustalla on iso sammakko?

Tähdet: ****
Jedin Paluu

...NOIR

4 kommenttia:

Helinä Laajalahti kirjoitti...

Jedin paluu on myös minusta "huonoin" Vanhan Trilogian osio, vaikka ei se sekään huono ole :) Minusta ewokit ovat aina olleet ihan kivoja, mutta kieltämättä niiden takia tarinan vaikuttavuus hieman kärsii. Olisiko se ollut vaikuttavampi, jos Endorilla olisi asunut vaikka wookieeita ewokien sijaan? Tiedä häntä.

En kyllä millään tajua sitä, että miksi hemmetissä se Hayden piti muuttaa siihen Jedin paluun loppuun. Eihän Luke koskaan ole nähnyt Anakinia Haydenin näköisenä. Mrrr... tuo päätös on mielestäni ollut Lucasin suurin moka. Jopa suurempi kuin Jar Jar Binks.

...noir kirjoitti...

Se Haydenin lisäys remasteroituun versioon on jo epäloogista siksi, että eihän Alec Guinnesiakaan vaihdettu siihen Ewan McGregoriksi. Muistelen Lucasin perustelleen vaihtoa siten että tällä tavoin trilogiat yhdityvät toisiinsa paremmin ja vielä tärkeämmin, Anakin esiintyisi kuvassa sellaisena kuin oli ennen pimeän puolen kosketusta. Jos jälkimmäinen syy pitäisi paikkaansa niin eikö kuvassa olisi silloin pitänyt olla se Pimeän Uhan Jake Lloyd, koska tuolloinhan hän vielä oli ns. viaton. Ja syy on epälooginen myös siksi että ennen kuolemaansa Darth Vader/Anakin Skywalker palaa voiman valoisalle puolelle, olleen siis jälleen sydämeltään puhdas, kiltti ja viaton, jne. Joten tottakai kuvassa kuuluu olla Sebastian Shaw.

Ja minäkin hyväksyn Jar Jarin aina ennemmin kuin tuon näyttelijävaihdoksen. Jar Jar oli vain tyhmä hahmo, mutta Lucas päätös vaihtaa näyttelijä oli loukkaava. Shaw ei ehtinyt näkemään kuinka hänen roolisuorituksensa mitätöitiin, mutta herra varmasti pyöri haudassaan tuntiessaan häiriön voimassa.

Helinä Laajalahti kirjoitti...

Aivan totta, tuo Shaw'n vaihtaminen Christenseniin on yksi epäloogisuuden huipentumia ja todellakin sellainen syy, etten mielellään katso ollenkaan tuota uutta versiota (onneksi se alkuperäinenkin on olemassa dvd:llä!). Koska Luke ehti nähdä Shaw'n näköisen Anakinin otettuaan kypärän tämän päästä ja tämän käännyttyä takaisin Voiman valoisalle puolelle, luulisi, että sitä sitten poikaparka ihmettelisi, että kuka hemmetti tuo nuori kundi on tuossa Obi-Wanin ja Yodan vierellä... tuo on todella se suurin asia, mistä olen Lucasille vihainen. Melkein kaikki muut voin antaa anteeksi, mutta en tuota.

Seppo Lukkarinen kirjoitti...

Kieltämättä itseäkin ärsyttää se, että Lucas päätti ensin tuhota uuden trilogian ja sitten päätti tuhota vanhankin trilogian.

Btw, löysin mielenkiintoisen haastattelun Gary Kurtzista, joka tuotti alkuperäisen trilogian ja kertoo mikä meni vikaan juuri Jedin paluun kohdalla.

http://herocomplex.latimes.com/2010/08/12/star-wars-was-born-a-long-time-ago-but-not-all-that-far-far-away-in-1972-filmmakers-george-lucas-and-gary-kurtz-wer/