Vihreän timantin metsästys (Romancing the Stone, 1984)

Nykyvalossa se saattaa tuntua hassulta ajatella, että Vihreän timantin metsästystä pidettiin studion silmissä Robert Zemeckisista ja Michael Douglasista huolimatta pelkkänä kevyenä Indiana Jonesilla rahastavana hälläväliä-elokuvana. Muistan lukeneeni Zemeckisin haastattelun jossa hän kertoi kuinka ei meinannut millään saada tuottajia uskomaan olevansa sopiva ohjaamaan Vihreän timantin metsästystä, saati sitten mitään muutakaan elokuvaa ja oli vaarassa saada kenkää usemmankin kerran kuvausten aikana. Douglas puolestaan sai inttää toistuvasti sopivansa elokuvan pääosaan, olemaan jonkinlainen kantava voima ja onnistuneensa varmistamaan roolinsa vain ryhtymällä elokuvan tuottajaksi. Mutta tietenkin tässä vaiheessa Zemeckis oli ohjaajana tunnetuin oikeastaan vain muutamaa vuotta aiemmin flopanneella (joskin aika hauskalla) Kurt Russellin tähdittämällä komedialla Autohuijarit, joten Paluu tulevaisuuteen-menestys oli vasta edessä ja siihenkin elokuvaan heltisi kuulemma lupa juuri Vihreän timantin metsästyksen yllättävän menestyksen myötä. Ja vaikka Douglasilla oli allaan muun muassa Kiina-ilmiö ja Kooma, niin hän oli edelleenkin vasta neljänneksi tunnettu elokuvallisilla ansioillaan, kun edessä olivat keskisuuri tv-tähteys siinä ihan ok-kyttäsarjassa, menestyminen tuottajana Yksi lensi yli käenpesän avustuksella ja ennen kaikkea hän oli edelleenkin isänsä poika. Wall Street oli vasta tuloillaan.
Hitto, edes Alan Silvesti ei ollut tässä vaiheessa tunnettu kuin joistakin tv-sarjoissa olleista täytesävellyksistä. Kathleen Turnerilla sentään oli Tohtorin aivovaimo ja Huuma esiteltävään.
Joten lieneekö se oikeasti ihme jos Vihreän timantin metsästystä pidettiin ensisijaisesti elokuvana jonka toivottiin nappaavan edes pienen osan rahasta Indiana Jones-elokuvia haikailevilta ihmisiltä, sillä tässä vaiheessahan juuri tuollaiset elokuvat alkoivat tulla esille kuin sienet sateella: High Road to China (1983), King Solomon's Mines (1985), The Mines of Kilimanjaro (1986), Firewalker (1986), Allan Quatermain and the Lost City of Gold (1986) ja sinne väliin sitten vielä Niilin jalokivi ja lukuisat muut kaltaisensa. Joten jos Vihreän timantin metsästys olisi jotain muuta kuin apinointia, niin hyvä vaan, mutta samapa tuo.

Joan Wilder (Kathleen Turner) kirjoittaa siirappisia hömppäromaaneja joissa neuvokas seksikäs kissa on toistuvasti sulaa vahaa kohdatessaan sankarillisen leukasankarin, joka sitten aina lopulta pelastaa neidon vahvoille käsivarsilleen. Todellisista seikkailuista ei Joanilla ole kokemuksia, joten kun posti tuo Kolumbiassa pulaan joutuneen sisaren Elainen (Mary Ellen Trainor) murhatulta mieheltä kirjeen, joutuu Joan vastentahtoisesti lähtemään pois kaupungin turvallisesta betoni- ja lasitodellisuudesta. Elaine on jäänyt kahden ääliörikollisveljeksen Iran (Zack Norman) ja Ralphin (Danny DeVito) vangitsemaksi, sillä miehet haluavat Joanin postin mukana saaman kartan, joka sitten osoittaa El Corazón-nimisen vihreän jalokiven sijainnin. Ira pitää itseään duon aivoina, mutta on sitä vain jos mukana on kuolio, sillä vaikka Ralph päätyy aina tekemään kaikki likaiset työt, saaden kokea kolhut ja mukiloinnit, ovat he molemmat ääliöitä.
Mutta Ira ja Ralph on pienin pulma jonka Joan joutuu Kolumbiassa kohtaamaan, sillä samaisen jalokiven perässä on superilkeä, korruptoitunut eversti Zolo (Manuel Ojeda), eikä matkalla avuksi palkatusta moukkamaisesta, petollisesta, ahneesta seikkailijasta Jack Coltonista (Michael Douglas) taida olla muuhun kuin aiheuttamaan riitaa. Siispä yhdessä Joan ja Jack saavat kokea luotisateita, vesisateita ja kirosateita ja sitten he voivat vaikkapa rakastua toisiinsa kuin elämä olisi yhtä ruusujen sotaa ja vihreänä loistava jalokivi valaisee tietä.

No, Vihreän timantin metsästys toki on kevyttä viihdettä ja selvästi Indy-henkeen tehtyä sellaista, mutta se on kyllä muutakin kuin pelkkä pikaisesti tehty halpakopio. Elokuvan Vauhtia, vaaroja ja hassuja tilanteita riittää kuin Indyn matkassa, mutta esikuvaansa suurempi komediallinen painotus ja etenkin elokuvan romanttisten Fabio-unelmien muuntuminen todeksi tekee lopputuloksesta melkeinpä kuin parodian Indysta ja siihen sopii mainiosti tekoajan juppihenkisyyden yhdistäminen ajattomaan viidakkoseikkailuun. Tottakai huumoria luodaan siitä, että kaupunkilainen joutuu maatilan prinsessaksi ja kuinka Douglasin esittämä Jack on kuin ilmetty Joanin romanttisten kirjojen sankari, mutta käyttäytyy kuin sika, ollen siis muka täysin erilainen kuin unelmien mies, mutta hienosti näitä ilmiselviä kala kuivalla-maalla ja vastaavia huumorin herkkuja ei luoda niinkään irtovitseillä, sillä samalla kun päiviunifantasiasta tehdään komiikkaa (musiikissa on toistuvia romanttisia viittauksia), myös niitä romanttisten tarinoiden unelmia syleillään asiallisesti kuin pehmeää pandakarhua ja sinitaivas purjeveneineen on muutakin kuin pelkkä satunnaisen vitsin kohde. Joten Vihreän timantin metsästys on samalla Indiana Jonesia märkänä saippuapäiväunena, kuin tekee myöskin pilkkaa siitä ja suuri osa sen onnistumisesta menee Douglasin ja Turnerin loistavasti pelaavan yhteistyön niskoille, eivätkä elokuvan sivuosatkaan jää osattomiksi kehuista, sillä tästä elokuvasta paistaa läpi tekemisen ilo.

Pidän erityisesti kohtauksesta jossa Joan ja Jack kohtaavat Alfonso Araun esittämän huumekauppias Juanin, ja ovat aivan virtsassa kun pahikset osoittavat aseiden piipuillaan kaksikkoa, mutta kun Joanin henkilöllisyys paljastuu Juanille, muuttuu hän kehrääväksi kissimirriksi sankarikirjailijansa edessä. Erityisen hauskaa tässä on se kuinka Juan kertoo lukeneensa Joanin kirjoja ääneen Macheten näköisille apulaisilleen ja nämä ovat aivan innoissaan asiasta.
Araun Juan on muutoinkin varmasti elokuvan hauskin sivuosahahmo.

Vihreän timantin metsästys on siis seikkailuhömppää joka ei ota itseään laisinkaan vakavasti, mutta ei lyö mitään läskiksikään. Se on ehkä elokuva joka tuntuu ajoittain niin kevyeltä, ettei siitä meinaa jäädä mitään oikeasti mieleen, mutta siksi se juuri toimiikin lähes täydellisenä vapautumisena arjen kahleista ja muista pinnallisista kielikuvista.

Tähdet: ****
Vihreän timantin metsästys