Celebrity (1998)

Lähes pätevä toimittaja, läpimurtoaan odottava odottava kehno kirjailija ja nyt vielä elokuvien kirjoittajaksi haikaileva mielikuvitukseton Lee (Kenneth Branagh) ottaa eron vaimostaan Robinista (Judy Davis), koska haluaisi pettää vaimoaan, mutta ei uskalla. Ei kun ihan oikeasti, se on se syy.
Lee ottaa uuden vapauden vastaan nonstoppina toimivalla halulla pökkiä kaikkia kauniita julkkiksia, mutta koska hän on tämän elokuvan Woody Allen, joten tottakai jokainen kohtaaminen naisen kanssa toteutetaan hermostuneesti änkyttäen, joka johtaa sellaiseen sosiaaliseen epävarmuuteen, että itsetunnon menetyskin olisi vain askel ylöspäin. Mutta myös koska tämä hahmo on Woody Allen, niin tietenkin se hermostuneisuus vetoaa juuri kaikkein kuumimpiin naisiin, sillä miksi Allen kirjoittaisi itsestään oikeasti epäonnistujan.
Ai niin ja Robin puolestaan riutuu masennuksessa, kunnes tapaa charmantin Tonyn (Joe Mantegna) ja on sitten edelleen masentunut.
Joukkoon heitetään läjä ilmeisesti parodioivaksi tarkoitettuja elokuva-alaa kuvaavia kohtauksia, joissa esimerkiksi Leonardo DiCaprio pääsee esittämään kamaa vetävää väkivaltaista näyttelijäsikaa, joka kiroilee kuin olisi päässyt Jarmo Lampelan Sairaan kauniiseen maailmaan.
Ja lopussa Robin saa olla onnellinen. Jei!

Perinteinen Woody Allen-elokuva jossa puhutaan paljon ja tehdään oikeastaan samanlaista komiikkaa kuin mistä Seinfeld tuli hyvin tutuksi, eli komediaa niin sanotusti "ei mistään". Paitsi tietenkin änkyttäen. Ja kyllähän se pääosin toimii tuttuudessaan ihan yhtä kelvolisesti kuin missä tahansa muussakin Allenin elokuvassa, vaikka jääkin lopulta sinne miehen liukuhihnatuotantohenkisten lopputulosten joukkoon. Jos Celebrityssa ei olisi ruman sävyistä mustavalkokuvaa, joka näyttää siltä kuin joku olisi vain kääntänyt värit pois ja jos Kenneth Branagh ei vetäisi Alleniaan kuin ylikorostettuna parodiana, niin tästä ei jäisi oikeastaan mitään mieleen. Joten Celebrityn katsoo koska se on Woody Allenin elokuva ja kenties sen tiedon mukaansa vetämien nimien vuoksi, mutta kyllä tämä tuntuu pahasti välityöltä ja sitä tuntuvat korostavan mukana olevat lukemattomat luonnostasolel jäävät hahmot ja samanlaiset juonikuviot. Siispä aika keskeneräisiä juttuja siellä on aivan liiaksi mukana. Aivan kuin Allen olisi vain elokuvan nimen vuoksi koettanut kerätä mahdollisimman monta tuttua naamaa mukaan, mutta ei sitten keksinyt kaikille käyttöä.
Onhan se kiva, että siellä ovat Branaghin, Davisin, DiCaprion ja Mantegnan ohella bongattavissa myös Hank Azaria, Charlize Theron, Melanie Griffith, Winona Ryder, J.K. Simmons, Debra Messing, Famke Janssen, Tony Sirico, Bebe Neuwirth, Allison Janney, etc.
Mutta mitä sitten?

En tiedä sitten onko Allen tarkoittanut tätä tarkoitukselliseksi itseironiaksi, vaiko jonkinlaiseksi varmuuden vuoksi tehdyksi puolustukseksi, mutta Celebrityssa sanottu repliikki eräästä elokuvaohjaajasta kuvastaa tämän elokuvan kohdalla hieman negatiivisesti Allenia:
"He's very arty, pretentious, one of those assholes who shoots all his films in black and white."
Sillä sellaiselta tämän elokuvan tarpeettoman oloinen ja ruma mustavalkoisuus vaikuttaa. Vaikka tuskin värit olisivat kuitenkaan elokuvaa oikeasti parantaneet.

Tähdet: **
Celebrity