tiistai 15. lokakuuta 2013

American Gun (2002)

Martin (James Coburn) ja Anne (Barbara Bain) luulivat lapsenlapsensa Mia (Alexandra Holden) kotoa karkailun olevan ikävintä mitä saivat kohdata tämänhetkisessä elämäntilanteessaan, mutta kun tytär Penny (Virginia Madsen) ammutaan ryöstön jälkiseurauksena ovat muut murheet mitättömiä.
Martin käsittelee tuskaansa halulla selvittää kohtalokkaan aseen synty ja sieltä alkanut matka Pennyn kuolemaan. Kenties se saa Martinin ymmärtämään, että miksi näin piti käydä. Tehtaalta asekauppaan ja edespäin. Muisteluja vaimon tapaamisesta, armeija-ajasta, tyttärestä, tyttärentyttärestä. Kohdataan aseen ensimmäinen omistaja ja näemme takaumina hänen syynsä ostaa se ja miten se tuli käyttöön ensimmäisen kerran (tottakai jonkun sarjamurhaajan ampumisessa). Tien päässä odottaa aseen viimeinen omistaja ja joko kosto taikka anteeksianto. Mutta Pennyn kohtalo löytyikin lähempää kotia kuin kukaan olisi toivonut ja sitä ei Martin voi kenties koskaan antaa anteeksi. Kostokin on ollut itsetuhoa tyttären kuolemasta alkaen.

Hieno, koskettava tarina jonka joukkoon on heitetty hieman turhia sivuraiteita, kuten sellaiset että etsitty ase on kiertänyt aina jossain traagisissa tilanteissa, aivan kuin se olisi ostettu sieltä Friday the 13th-tv-sarjan antiikkikaupasta. Toki pidän siitä, että samalla kun avataan Martinin perhe-elämää pitkin hänen matkaansa, niin myöskin näemme aseen "elämää" samalla tavalla, mutta että sen aseen oma tie on ollut toistuvia konflikteja täynnä, eikä pelkästään hyllyllä lojumista on hieman turhaa jännityksen keinotekoista luontia elottomalle esineelle. Varsinkin kun kuvaus aseen kulkemisesta tehtaalta poliisin huutokauppaan ja tälläiset ovat realismisssaan jo tarpeeksi jännittäviä ilman ammuskelutakaumia sekä sarjamurhaajia.
Mutta hienoisista sivulle astumisista ja ajoittain kömpelöstä kuvauksesta huolimatta kyseessä on etenkin Coburnin raastavan näyttelijäsuorituksen vuoksi hyvä, vaikk'ei ehkä täysin loistava elokuva asioiden päätökseen saattamisesta ja jos esimerkiksi Sean Pennin elokuvat kuten Kunniasanalla ja Emily on Poissa ovat mieleen, niin tämä sopii niiden rinnalle mainiosti. Aivan yhtä jatkuvalla surumielisyydellä kulkevasta elokuvasta ei kuitenkaan ole kyse ja jotkut elokuvan takaumina näytetyistä tapahtumista liitetään yhteen hieman liian yksinkertaisen heppoisesti, kuten myös tehdään sen aseen kulkemisessa, mutta aiheen ja Coburnin ansiosta American Gun on vähintäänkin katsomisen arvoinen.

Inhimillinen loppukäänne on toimiva ja elokuvan musiikki on parhaimmillaan niin sydäntäsärkevää, että...
sydän meinaa särkyä.

Tähdet: *** (mutta todella vaikuttavat kolme tähteä)
American Gun

Ei kommentteja: