I'll fight it, but I won't kill it. Now, what about my dynamite?

Jep, taas kirppariostoksia.

Tänään meinasin sortua ostamaan Playstation kakkosen kirpparilta, kun hintaa oli 35 euroa, mutta en sitten ostanutkaan.
Aina välillä olen tuuminut josko olisi aika päivittää pelikoneistus sieltä 16 bitistä vähän enempään, mutta sitten tyrmään sen suuntaiset ajatukset sillä, että pelaan kuitenkin niin pirun vähän ja en oikein koskaan ole kokenut innostumista uudempien pelien kohdalla, että ihan turhaan minä jotain pleikkaria sitten pölyyntymään hankkisin. Varsinkin kun sen vuoksi pitäisi sitten ostella pelejäkin.
Tuo pleikkarin kakkosilmentymä on hivenen kiinnostanut siksi, että siihen sopivia pelejä löytyy ainakin Porvoon alueen kirppiksiltä aivan hemmetisti, joten jonkinlaisen kirjaston kokoaminen sille olisi helppoa. Lisäksi laitteena se olisi tarpeeksi moderni, jotta voisin sen avulla astua peli-ihmeiden uuteen uljaaseen maailmaan. Mutta tosiaan, hittoako sitä laitetta ostamaan vaikka pelejä saisikin helpolla ja halvalla, jos siihen ei sitten juuri koskaan kuitenkaan laittaisi virtaa päälle. Joten se sai jäädä seuraavalle laitehankintaa harkitsevalle ja enpä usko sen kauaa siellä pöydällä pölyyntyvänkään, sillä en nyt muista mitä kaikkea siihen sai mukaan, mutta hintalapun perusteella kassalla odotti lisävarusteita aseistamaan John Matrix.

Siispä tuttuun tapaan ostin huonoja elokuvia, joista kaikki eivät muuten sitten ole huonoja.

Scanner Cop on kehno sivuraide Scanners-elokuville, mutta niinpä olivat Scanners kaksi ja kolmekin. Tämä leffa tuli aikoinaan katsottua siksi, että pääosan Daniel Quinn esitti ns. taiteilijaa tanssielokuvassa Sotatanssi. Ei hän ollut hyvä siinäkään.
Resident Evil : Tuho on kakkaa, enkä aio sitä sen enempää puolustella. Huvittavasti tämä oli paketin kallein elokuva maksaessaan 1,50 euroa.
Ran ei tietenkään ole A Flock of Seagullsien biisin I Ran filmatisointi, mutta nyt se soi päässäni.
München on hyvä.
Katastrofikytät ei varmaankaan.
Black Water taas meinasi jäädä ostamatta, sillä Australialainen krokoelokuva vuodelta 2007 kuulosti niin tutulta, että luulin minulla jo olevan se, mutta muistinkin kyseessä olleen Australialaisen krokoelokuvan vuodelta 2007.

Rosemaryn painajainen kertoo tietenkin naisesta joka näkee vihreää unta lastenvaunuista.
Blue Hawaii'ssa on Elvis ja koska Elvis oli kuningas, niin hyvä on sitten.
Isiemme liput ja sen rinnakkaisteos Kirjeitä Iwo Jimalta minulla on promoversioina, mutta tämä on parempi vaihtoehto jo ekstrojenkin vuoksi.
Steve Zissoun vedenalainen maailma on loistava.
Atlantin valli murtuu sisältää 48 kansainvälistä tähteä.
Over the Topissa Stallone vääntää kättä.

Total Recall on aika tarpeeton remake, mutta onhan siellä muutama kiva efekti ja silleen.
4 Films ei ole niitä tuttuja Bellevuen neljän leffan kokoelmia ja oikeastaan tässä onkin vain kolme elokuvaa, sillä yksi niistä vain jakaantuu kahdeksi. The African Queen oli pääsyy ostovalintaan, mutta muistelisin The Last Emperorin olleen myös aika mainio, vaikka ei nyt Norjalaisesta mustasta metallista kerrokaan. Scarlett on se kaksiosainen tapaus ja ei se nyt mikään kurja tapaus olekaan.
Big Drama Movies puolestaan on niitä tuttuja Bellevue-kokoelmia ja olin melkein jopa yllättynyt nähdessäni jälleen kaksi tälläistä kokoelmaa myynnissä, sillä aloin jo olemaan siinä uskossa, että minulla olisi ne kaikki. Se toinen oli muistaakseni nimeltään Silver Screen Hits, tai jotain muuta yhtä valheellista ja se ei nyt mukaan lähtenyt siksi, että kaksi sen neljästä elokuvasta löytyi jo muilta kokoelmilta ja sepäs oli tyhmä syy, sillä ihan varmasti sen ostan vielä jossain vaiheessa saadakseni ne kaksi muuta elokuvaa ja etenkin saadakseni sen osaksi kokoelmaa. Tämä Big Drama Movies sisältää elokuvat Lewis & Clark & George, jonka oletettavasti kertoo henkilöistä Lewis, Clark ja George. Purgatory on varmaankin jonkinlainen elokuva, Mindfield on Michael Ironsiden ansiosta tämän paketin paras juttu ja Flipping on Tarantinon innoittamaa ja valitettavasti niin.

Tiedättekö minulla on sellainen muistikuva, ettäkö olisin nähnyt tuon Mindfieldin aiemminkin ja ihan oikein suomijulkaisuna. Juonikin kuulostaa kovin tutulta, mutta suomenkielinen nimi Colt puhukoon puolestani ei todellakaan.