Varas Doc McCoy (Steve McQueen) istuu kakkuaan ja haaveilee vapaudesta, rauhallisesta elämästä ja Carolista (Ali MacGraw). Kun neljän vuoden jälkeen Doc pääsee viimein hakemaan ehdonalaiseen, mutta hakemus hylätään, ei Doc jaksa enää ja pyytää apua vaikutusvaltaiselta ja ehdottoman epärehelliseltä Beynonilta (Ben Johnson). Heti tämän jälkeen vankilan portit aukeavatkin Docille, mutta ehtona on rahakkaan pankkikeikan johtaminen, joka tietenkin kramppaa ajatuksia rehdistä elosta.
Docin johtama ryhmä on koottu ilman hänen päätäntävaltaansa ja joukossa on tietenkin se yksi henkilö, Rudy (Al Lettieri) jonka tietää olevan vaaraksi muille. Joten tottakai jotain menee pieleen ja pian ilmeneekin, että Beynon käytti Docia hyväkseen peitelläkseen toista rikosta. Samalla paljastuu kuinka Carol joutui miehensä vapauttaakseen maksamaan siitä jolloin muulla kuin käteisellä. Ei siis liene ihme, että Beynon saa maistaa kuolemaa. Tämä taas johtaa siihen, että nyt Doc ja Carol saavat elokuvan nimeen liittyen paeta, kun perässä ovat kyttien ja Beynonin miesten ohella itsensä nolatuksi tunteva verenhimoinen Rudy.
Erinomaisen pysäyttämättömän määrätietoisesti etenevä tyly rikoselokuva, josta voi (kuten niin monen muunkin Sam Peckinpahin elokuvan tavoin) nähdä otetun moneen uudempaan elokuvaan mallia. Etenkin Michael Madsen Reservoir Dogsissa elehtii ja kuulostaa hetkittäin Al Lettierilta. Varsinkin kohtaus jossa Mr. Blonde sanoo "are you gonna bark all day little doggie? Or are you gonna bite?" on kuin suoraa kanavointia The Getawayn kohtauksesta jossa Lettieri isottelee keikan yksityiskohtia selostavalle McQueenille. Ei siis liene ihme, että juuri Madsen sitten esittikin Rudyn roolin The Getawayn remakessa. Joka muuten ei Kim Basingerin hölmöilmeisestä patsastelusta huolimatta ole oikeastaan yhtään hullumpi elokuva.
Mutta palatakseni tähän vuoden 1972 elokuvaan, niin kyseessä Peckinpah-faneille aika varma valinta. Epämiellyttäviä roolihahmoja hekin joiden puolella on, kehenkään ei voi luottaa, väkivalta tuntuu kivuliaalta, ilmeet ovat vähäisiä, roolisuoritukset otettu vakavasti ja kaikki ylimääräiseltä tuntuva on karsittu pois. Ja mikä on hyvin mielenkiintoista, niin vaikka käytännössä kyseessä on takaa-ajoelokuva, niin varsinaisia takaa-ajokohtauksia ei tässä juuri laisinkaan ole ja jahdin kumpikaan osapuoli (McQueen/MacGraw ja muut) eivät juuri yhteisiä kohtauksia jaa. Silti elokuva onnistuu uskottelemaan, että nyt nähdään toistuvaa rillumareita.
Yksinkertaisesti fuckin' cool.
Tähdet: ****
The Getaway
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti