Kun ensimmäinen C.S.I.:n kolmestasadasta eri versiosta alkoi, niin se vaikutti vallan mainiolta kun ajattelin sen painottavan enemmänkin sitä tutkimuspuolta. Nopeasti kyllä paljastui, että ihan samaa kakkiahan se on kuin kaikki muutkin rikossarjat. Ihan sujuvaa viihdettä, mutta odotuksiin nähden lopulta pienoinen pettymys ja siinä vaiheessa kun Gil Grissomin ja Sara Sidlen välillä paljastettiin se pakollinen suhde, niin minä totesin että fak tis sit ja lopetin sarjan seuraamisen siihen paikkaan.
Onneksi Hill Street Bluesin, Kovan lain ja Homiciden seuraksi nousi yksi oikeasti uuden, tuoreen tuntuinen kyttäsarja ja kyseessä onkin jotain jonka voi helposti laskea mukaan kärkikahinoihin miettiessä ylipäänsä kaikkien aikojen parhaimpia draamasarjoja.
5 kommenttia:
fak tissit?
Ei vaan
fak
tis
sit
Ei puhetta keuhkosuojuksista.
Shheeeeeeiiiiiiiiiit.
t. Clay Davis
Olen nähnyt The Wirestä vain yhden jakson, mutta vaikutti sen verran kovalta, että on varmastikin hankittava jostain ensimmäinen kausi käteen. Jaksossa oli sellainen kohtaus, että siinä kommunikointiin pelkästään fuck-sanoilla, mainio!
Takaan ettet voi jättää sarjaa ensimmäiseen kauteen sen aloitettuasi, vaan joudut sitten katsomaan loputkin.
The Wire kun on sarja joka edellyttää, että katsoja ajattelee mitä tapahtui ja mitä tulee tapahtumaan.
Lähetä kommentti