Poikkesin tuossa ohimennessä kirpputorilla ja huomasin eräällä pöydällä 10 kappaleen leffanippuja viiden euron pakettihintaan. Sehän on hinta jota on vaikea ohittaa, silloinkaan vaikka sitten paketit eivät kokonaisuuksina kovin houkuttelevia olekaan. Kyllähän jokainen tietää, että aina kun niputetaan lehtiä, kirjoja, levyjä, taikka tässä tapauksessa elokuvia, niin siellä on aina jotain jota ei kovin mielellään ottaisi. Samoin niissä nipuissa saattaa olla jo tuotteita jotka löytyvät itseltä ja näin ollen sitä puntaroi onko joukossa tarpeeksi paljon niitä jotka haluaa, jotta se halpa hinta olisi niiden kesken jaettuna edelleenkin edullinen. Täten katselin missä paketissa on lukumäärältään eniten kiinnostavimpia elokuvia, jotta saisin eniten rahoilleni vastinetta. Lopulta päätin ostaa paketeista vain yhden, sillä muissa oli oman näkemykseni mukainen hinta-laatu-suhde päin peetä. Eipä tämä nyt mukaan lähtenyt pakettikaan täysin miellytä, sillä joukossa on kaksi elokuvaa joita en todellakaan halunnut ja muutama minulla joko ollut tai vieläkin oleva, mutta vastaavasti siinä on myös yksi jonka mielelläni katson uudestaan ja kaksi jotka todella haluan koristavan valikoimaani. Jälkimmäisten kohdalla saatan vain ihmetellä, että miksi ne eivät jo löytyneet minulta.
Kaikki myynnissä olleet boksit olivat suurinpiirtein samantyylisiä, eli suuremmin ei eräänlaisesta valtavirtaelokuvasta poikettu. Sellaisia turvallisia isojen tähtien ja/tai Oscar-pystien elokuvia kaikki. Ei se pahasta ole, mutta mitään The Quatermass Xperimentejä ei joukossa ollut.
Niin ja yhdessäkään, myöskään tässä ostetussa ei ollut yhtäkään elokuvaa joka olisi itselleni aiemmin näkemätön.
Wolf Creek ja Puudutus Sormusten Herrasta jotain ovat ne joilla voisin heittää kunniakasta vesilintua, mutta ainakin tällä kertaa Wolf Creek herättää bonuslevyllään halun katsoa ainakin se.
D-Tox:n muistelen olleen vain ihan ok, mutta haluan siltikin nähdä sen uudestaan.
The Insider ja Million Dollar Baby puolestaan ovat ne pääsyyt juuri tämän paketin ostoon, sillä molemmat ovat aivan he-le-ve-tin hyviä elokuvia. The Insider minulla sentään oli joskus muinoin kasettina, mutta Million Dollar Babyn olen katsonut vain sen aikoinaan tullessa vuokralle. Nyt ovat nuokin puutostilat korjattu.
2 kommenttia:
Omasta mielestä tuo D-Tox on ihan kelvollinen jännäri, kuten joskus arvostelussakin mainitsin. Ei mitään yllättävää, mutta hyvää viihdettä. Koston Liekki on omasta mielestäni yksin Scottin parhaimmista elokuvista ja se tarvitseekin jossain vaiheessa tarkastaa uudestaan. Eikä tuo Christian Balen lohikäärme- elokuva tainnut sekään aivan huonoimmasta päästä olla, mikäli oikein muistelen?
Wolf Creekia aikanaan hirveästi hehkutettiin mutta itse en sitä pitänyt kovinkaan merkillisenä tekeleenä. Sekin hyllystä löytyy ja voisi ehkä ansaita uusintakatselun.
Hitusen hävettää se, että "Insideria" en ole nähnyt IKINÄ... Syrianakin on istunut hyllyssä avaamattomana ainakin vuoden...
Sinun arvostelustasi se D-tox jäikin mieleeni haluna katsoa uudestaan.
Tulen valtakunta aiheutti ainakin itselleni suuren pettymyksen, kun odotin jotain Lou Ferrigno-tyylistä kamaa ja kyseessä olikin väkinäisellä huumorilla ryyditettyä väkinäistä lohikärmestoimintaa. Kuin jenkki-Godzilla uudestaan. Eli se tarkoitettu B-ilo katosi liiallisen ryppyotsaisuuden alle. Siitä tosin on jo todella pitkä aika kun leffan katsoin ja voi olla, että se toimii nyt paremmin kun en enää odota siltä riemastuttavaa roskaa, vaan pelkkää roskaa.
Lähetä kommentti