The American Nightmare (2000)

Elokuvaohjaajat George A. Romero, John Carpenter, Tom Savini, David Cronenberg, Wes Craven, Tobe Hooper, John Landis ja muutama kulttuurihistorioitsija, yliopistoprofessori, tms. pohtivat toisistaan erillään kuvatuissa haastattelupätkissä etenkin edellä mainittujen ohjaajien 70-luvun kauhuelokuvia, sekä ajankuvaa jolloin ne tehtiin. Siispä tehdään rinnastuksia Vietnamin sotaan, rotusortoihin, Martin Luther Kingin ja muiden merkittävien henkilöiden salamurhiin. Puhutaan halusta irrottautua klassisesta kauhuelokuvasta (ts. Universalin elokuvat) ja kuvastaa elokuvissa todellista kauhua, sellaista jota näkee uutisissa päivittäin. Lopputuloksena onkin vahvasti poliittisen oloinen, hieman ahdistava ja jopa joitakin puheissa olevia kauhuelokuvia pelottavampi dokumentti.

Sinänsä siinä, että Night of the Living Dead käsittelee rotusortoa, tai kuinka The Texas Chain Saw Massacre kuvastaa amerikan sydänmaata, miten Kentin yliopiston kuolettavat kahakat siirtyivät Craziesiin ja että Tom Savini pohjasi maskeeraustöitään kokemuksiinsa sodassa ei ole mitään uutta ainakaan heille, jotka katsovat kauhuelokuvaa edes hieman muunakin kuin pelkkänä viihteenä. 70-luvun elokuvat ovat muutenkin tunnettuja jonkinlaisesta katu-uskottavammasta ja aikansa poliittista ilmapiiriä kuvaavasta tyylistä kuin sitä seuraava 80-luku, tai edes tämän hetken elokuvat, joten se kuinka haastateltavien puheissa ja valituissa kuvissa esiintyy toistuvasti juuri Vietnamin sota, tms. ei ole mitään ihmeellistä taikka yllättävää, mutta dokumentin vahva asiallisuus, aiheen vakavasti ottaminen ja rauhallinen tyyli tekevät tästä muutakin kuin Dawn of the Dead remaken alkutekstien tapaisen coolin toden ja fiktion yhdistämisen. Idea on sama: näyttää oikeita kaasunaamareihin pukeutuneita sotilaita saartamassa opiskelijoita ja yhdistää se elokuvan vastaavaaan tilanteeseen jossa pysäytetään viruksen saastuttamia ihmisiä. Näyttää poliitikkojen puheita joissa kerrotaan miten maan viholliset tulee pysäyttää ja yhdistää se zombie-elokuvan uutiskatsaukseen siitä miten sama tulee tehdä eläville kuolleilla. Kuinka ihmisten ahneudesta kasvavat mellakat jonkin kaupan tarjouksen vuoksi on sama kuin se ja se. Nämä ja muut vastaavat edelleen ajankohtaiset yhteydet esitetään rauhallisesti, ilman pyrkimystä tehdä jotain trailerimaisen vauhdikasta, mikä tekee tunnelmasta ajoittain hyvinkin ahdistavan, hämärtäessään toden ja fiktion eroja jopa silloinkin kun itse selkeästi tunnistaa kumpi on kuvitelmaa ja kumpi totta.

Haastateltavat puhuvat kaikki pohdiskelevan asiallisesti, olematta kuitenkaan kuivia ja jos joku vieläkin sattuu uskomaan, että kauhuelokuvien tekijät ovat vain in it for the money, niin tämän dokumentit kohteet osoittavat heidän oikeasti halunneen sanoa jotain elokuvillaan. Tietenkin viitaten aiempaan kommenttiini 70-luvun elokuvista, on ilmapiiri ollut tyystin eri verrattuna nykyaikaan ja täten sanomaa sisältävien kauhuelokuvien määrä onkin sittemmin pahasti peittynyt juuri niiden pikavippien alle.
Romero puhuu tietenkin rotuasioista, massahysteriasta ja sodasta, kun taas Cronenberg puolestaan seksuaalisesta vallankumouksesta, joten aihepiirit ovat hiukan yllätyksettömiä, mutta ainakin kukin haastateltava puhuu juuri siitä mihin on perehtynyt eniten ja eikä näin ollen vaikuta missään vaiheessa tietämättömältä.
Landisin mukana olo erottuu muista selvästi  jo siksikin, että hän on normaaliin tapaansa hyvinkin animoitu eleissään, on iloinen kuin lsd:n alainen kolibri ja hän toimiikin omien elokuviensa sijaan jonkinlaisena yleisenä kommentaattorina. Landis myös tavallaan yhdistää juuri Universalin elokuvat moderniin kauhuun ja uskonkin siinä olleen pääsyyn miksi hän on dokumentissa mukana.
Kaikkein vaikuttavimmat puheet kuulemme Savinilta, joka kenties juuri omakohtaisten sotakokemustensa vuoksi vaikuttaakin uskottavammalta kuin muut, heidänkin ollessaan hyvin uskottavia. Mutta juuri kertomukset siitä kuinka eräs sotilas pyysi häntä maskeeraamaan kasvoihin vaurion, jotta hän pääsisi "haavoittuneena" takaisin kotiin tuovat sisältöön sellaista syvyyttä, että muut vaikuttavat tälläisen rinnalla takarivin henkilöiltä.

Kyseessä on erittäin hyvä dokumentti joka nimensä mukaisesti kuvaa juuri amerikkalaisten kauhuja, joista osa on ollut itse aiheutettuja ja sitä miten ne siirtyivät elokuviin 70-luvulla uudella vakavuudella, jollaista ei aivan samalla tavalla nähty esimerkiksi aiemmissa atomiajan elokuvissa.
Dokumentin kuvallinen ja aiheellinen sisältö on ajoittain sen verran heikotusta aiheuttavaa, että mitään tavanomaista dvd:n lisämateriaaleissa olevaa kehupuffausta ei kannata odottaa.

Tähdet: ****
The American Nightmare