Scanner Cop (1994)

Oletan, että jokainen tähän saakka tekstiä lukenut tietää jo mitä scannersit ovat, joten ei siitä sen enempää.

Scanner Cop on Scanners-sarjan neljäs osa ja samalla olevinaan jonkinlainen irtiotto, taikka sivuraide joka sitten synnytti oman Scanner Cop-sarjansa. Tai no, kaksi elokuvaa.
Olen aika varma, että olen lukenut Scannersien tuottaja Pierre Davidin kaavailleen Scanner Copista televisosarjaa tuon kakkoselokuvan jatkoksi, mutta tietääkseni sellaista ei koskaan tapahtunut. Sinänsä kyllä ymmärrän miten se toimisi: scannerkyttä joka jaksosta toiseen murehtii erilaisuuttaan ja kykyjään käyttäen selvittää sen viikon rikoksen.

Sam (Daniel Quinn) on scanneri ja sai nuorena kokea isänsä sekoavan kärsiessään samasta kyvystä, joka sitten johtikin miehen kuolemaan. Isoksi pojaksi kasvettuaan Samista tuli ottoisänsä Peterin (Richard Grove) esimerkkiä seuraten poliisi ja koska hän haluaa elää tavallista elämää, niin hän joutuu salaamaan telepaattiset kykynsä. Tätä helpottaakseen Sam nappailee pillereitä jotka tukahduttavat scannerismin. Hyvä asia siinä on se, että pillerit myöskin estävät ne pahat päänsäryt ja mielenterveydelliset ongelmat jotka johtivat muun muassa hänen oikean isänsä kuolemaan. Mutta se toimii vain jos hän muistaa ottaa lääkkeensä.
Kaupungilla alkaa kuitenkin tapahtumaan kummia, sillä aivan tavalliset ihmiset kilahtavat ja hyökkäävät väkivaltaisen kuolettavasti poliisien kimppuun. Siispä päälliköksi ylennetty Peter pyytää poikaansa riskeeraamaan mielenterveytensä ja jättämään lääkkeet hetkiseksi sikseen. Tietenkin ajatus on, että Sam käyttäisi ajatuksenlukukykyjään tutkimuksissa, mutta ymmärrettävästi menneisyytensä kalvama poika ei sitä uskalla tehdä. Pian uhka kuitenkin kasvaa niin suureksi, että pöpiksi ajautuminen on pienin ongelmista ja Sam tarttuu toimeen. Joten aivan turhaan hän aluksi suunnitelmasta kieltäytyi.
Tottakai kaiken takana on hullu tohtori Glock (RIchard Lynch) joka seksikkään avustajansa Zenan (Hilary Shepard) avustuksella aivopesee taviksia murhaajiksi, koska haluaa koskaa Peterille sen, että hän aikoinaan yhtenä kyttänä muiden joukossa esti hullun tohtorin hullut tohtoroinnit.

Jännä miten jotkut B-elokuvien näyttelijät jäävät väkisinkin mieleen, vaikka eivät kovin hyviä tai oikeasti edes muistettavia näyttelijöitä olisikaan. Enkä minä nyt tarkoita Michael Dudikoffin kaltaisia esiintyjiä, sillä esimerkiksi hänellä kuitenkin on allaan edes jokin paremmin ja laajempaan muistiin jäänyt elokuva. Vaan sellaisia (anti)tähtiä kuten Scott Valentine ja tämä Scanner Copin päääesiintyjä Daniel Quinn.
Quinn ei ole mikään erityisen hyvä näyttelijä, hän ei ole mikään poikkeuksellisen erikoisen näköinen (vaikka silmänsä ovatkin aika Heather Grahammaiset) ja Scanner Cop edustaa varmastikin miehen tunnetuinta elokuvaa, ja silti yhdistän nimen ja kasvot samantien toisiinsa, sekä tiedän nähneeni useita hänen elokuviaan. Hitto, valitsen jopa hänen elokuvansa katsottavaksi hänen vuokseen, vaikka tiedän ettei hän tee vaikutusta. Muistan jopa mikä on ensimmäinen elokuva jossa hänet näin (Sotatanssi vuodelta 1989 ja sen haluaisin uudestaan itselleni). Uskon syyn siihen miksi Quinn on jonkinlaisesta mitäänsanomattomuudestaan huolimatta jäänyt mieleeni olevan se, että yhdessä vaiheessa hän tuntui olevan suurinpiirtein joka toisessa vuokraamassani elokuvassa mukana. Välillä ne olivat nimetöntä B-roskaa jotka katsoin koska ne olivat nimetöntä B-roskaa ja välillä hänellä oli jokin sekunnin pari rooli jossain Mickey Rourken taikka Jeff Faheyn elokuvassa jonka katsoin varsinaisen päänäyttelijän vuoksi. Joten Quinn on niitä B-staroja joita näki yhdessä vaiheessa kotimaamme videovalikoimissa usein ja se ehdollistamisen ajanjakso osui sinne jolloin minä olin otollisimmassa tilassa. Nyt kun katson Quinnin filmografiaa, niin en muista häntä yhdestäkään vuoden 2000 jälkeen tehdystä elokuvasta taikka tv-sarjan roolista, vaikka tietäisin nähneeni ne.

Scanner Copissa Quinn on aika harmiton, mutta ei huonokaan elokuvaan joka paljastaa kaikki korttinsa ensiminuuteillaan ja on aika suoraviivaista toimintaviihdettä. Joten Quinnilta ei muuta vaaditakaan kuin oleminen tavallisena toimintasankarina ja se toimii kelvollisesti.
Samoin itse Scanner Cop on elokuvana varsin simppelin viihdyttävää toimintaa, eikä esimerkiksi alkuperäisen sarjan kakkososan tavoin suututa idiotismillaan, taikka sorru aivan yhtä hölmöön roskamentaliteettiin kuin kolmonen, vaikka onkin molempien tavoin yksinkertaista huttua. Hyvät sivuosanäyttelijät tuovat mukavaa uskottavuuden haaveilua, väkinäisen syvällisyyden unohtaminen suoran viivan tieltä (heti alussa aloitetaan bodyhorror, paljastetaan sankarit ja pahikset, etc.) ja rutiinilla tehdyt toimivat lateksiefektit tekevät Scanner Copista kuin eräänlaisen putkijuoksupelin jossa tietää yrittämättäkin miten kaiken kuuluu mennä ja niin tapahtuu.

Erityisen hauska kohtaus elokuvassa on se, kun poliisi tekee jollain aikansa Paint-ohjelmalla tunnistuskuvaa epäillystä ja se näyttää enemmän Pacmanilta kuin Richard Lynchilta. Kunnes tietenkin Sam ottaa telepaattisen yhteyden tietokoneeseen ja kuvasta tulee oikeanlainen. Öö, okei.

B-roskaa, mutta ihan siedettävän toimivaa sellaista.

Tähdet: **
Scanner Cop