Movie Monday: mikä elokuva sai sinut itkemään?

"Haaste on yksinkertaisuudessaan: Mikä elokuva sai sinut itkemään?"

Kyyneleet ja minä olemme vanhoja tuttuja ja tottahan toki osa näistä silmistä saapuvista vieraista on tullut kyläilemään elokuvien mukana. Itkin vuolaasti nähdessäni Madonnan Swept Awayn, mutta sen kohdalla vollotus oli samantapainen kirosanojen tulva kuin kiven löytäminen leivästä ja mielummin kuitenkin tähän haasteeseen otan esille elokuvia jotka ovat itkettäneet siksi, että niitä katsoessa on ollut tarkoituskin kyynelehtiä.

1. Pienen pienenä pojankoltiaisena, eli lähes petite, mutta sitä tarkemmin en ikääni muista, veivät vanhempani minut elokuvateatteriin katsomaan Disneyn Kaunotar ja kulkuri-elokuvaa. Aivan loistava elokuva, mutta kun se isokokoinen koira jäi loppupuolella vaunujen mankeloimaksi oli siihen kohdistettu surumielisyyden tunnelataus niin suuri, että rupesin itkemään sen verran vuolaasti että oli syytä poistua teatterista. Hyvin traumaattinen kokemus.

2. Million Dollar Baby on niitä elokuvia joissa ihmiskohtalot ovat niin vahvasti sydämeen käyviä, että kun tuo elokuva aikoinaan ilmestyi niin totesin silloin ainoan ihmisen joka ei voi sitä katsoessaan vuodattaa kyyneleitä olevan kuollut ihminen jolla on sydän kiveä. Minä en ollut vielä tuolloin kuollut ja sydämeni ei ollut kiveä, joten itkin enemmän kuin vain miehekkään yhden kuivan kyyneleen verran.
Mitä? Ai että olenko nyt sitten kuollut ja sydämeni on kiveä? Tottakai!
Million Dollar Baby on erittäin koskettava elokuva ja tehty juuri oikein, etteivät missään vaiheessa sen melankoliset tunnelmat muunnu pitkäpiimäiseksi siirapiksi.

3. Ja sitten on kenties elämäni noloin ja hyvin itsetiedostava itkukohtaus jotain elokuvaa katsoessani.
En yleensä itke katsoessani mitään Titanicin kaltaisia elokuvia joiden tulkitsen olevan liian tarkoituksella tehty itkettämään ja tiedostaessani tämän en enää pidä mitään Jerrry Maguiren "you had me at hello"-kohtausta koskettavana niin hyvässä kuin pahassakaan. Joten kun kohtaus tuntuu väkisin koettavan saada esiin kyyneleitä, ei se onnistu siinä.
PAITSI!
Jostain helvetin syystä kun katsoin Pearl Harboria ja nipponit pommittavat jenkkisiat säpäleiksi, tähtilippu liehuu, puupää huutaa hidastetusti "nooouuuuu!" ja Kate Beckinsale kääntyy hidastetusti katsomaan carnagea, niin minä aloin itkemään.
Koko sinä aikana kun silmäni vuotivat voitelunestettä aivoni sanoivat minulle "duud, mitä sä teet?", sillä tiesin kyseessä olevan juuri pahimpia mahdollisia esimerkkejä siitä kuinka laskelmoidusti koetetaan saada ihmisiä kyynelehtimään. Oletankin, että tuolloin varsinaiset kyyneleeni johtuivat muusta kuin katsottavana olleen elokuvan kohtauksista. Sen mahdollisesti toimiessa laukaisijana muiden mielessäni olleiden asioiden ollessa oikea itkun syy.

Viimeksi itkin noin kuukausi sitten ja itkin muusta syystä kuin elokuvan vuoksi.