Terminator 2: Tuomion Päivä (Terminator 2: Judgment Day, 1991)

Ensimmäinen Terminator on minun silmissäni yksi kaikkien aikojen parhaimpia elokuvia. Ei vain toimintaelokuvana, vaan ylipäätään elokuvana.
Sen tiukaksi kirjoitettu tarina on loistava, näyttelijävalinnat, musiikki, efektit, kaikki iski minussa juuri oikeisiin hermoihin. Jopa sen aikamatkustusteoria ja -käytäntö saivat minut nyökyttelemään, että kyllä, minä ymmärrän.

Ja sitten tuli toinen osa, jonka kohdalla minä aina muistan mainita ykkösen olevan parempi.

Näinhän se sitten menee.

Kun ensimmäinen Terminator ei suoriutunut tehtävässän tappaa tulevan koneita vastaan käytävän sodan ratkaisijan äitiä Sarah Connoria (Linda Hamilton), kokeillaan samaa uudestaan hieman kaavaa muuttaen. Siispä kun tuo tuleva ihmissotasankari John Connor (Edward Furlong) on ikääntynyt teiniksi saakka, ilmaantuu hänen kiusakseen nesterobotti T-1000 (Robert Patrick), mutta jotta tulevaisuudella olisi mahdollisuutensa, on kyseinen ihminen tulevaisuudessa ollessaan lähettänyt avukseen uudelleenohjelmoidun perinteisemmän mallin T-101 (Arnold Schwarzenegger) suojakseen.
Seuraa hemmetin tyylikkäistä toimintakohtauksia kun T-101 ja Sarah koettavat pitää Johnin hengissä, ja siinä sivussa tuhota Cyberdyne Systemsin ja sen päätutkija Miles Dysonin (Joe Morton) tietämättään aloittaman maailmanlopun keksinnön.
Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Ymmärrän miksi niin monet pitävät tätä sinä harvinaisena jatko-osana, että se olisi jopa aiempaa parempi. Terminator 2 on minunkin mielestäni aivan he-le-ve-tin hyvä toimintaelokuva, mutta siinä on mukana joitakin seikkoja joiden ansiosta se ei minun silmissäni nouse aivan ykkösosan tasolle ja pienin niistä on ajatukseni siitä, että vaikka kuinka tehokkaasta elokuvasta onkin kyse, niin se ei ollut mielestäni kovinkaan tarpeellinen.
Tahdon korostaa (enkä vain suojellakseni selkänahkaani) että Terminator 2 on erittäin, erittäin hyvä toimintaelokuva, joten suurin osa vikinöistäni ei kuitenkaan estä minua nauttimasta elokuvasta sen ansaitsemalla tavalla.

1. Vaikka ensimmäisen elokuvan lopussa onkin se symbolinen myrsky nousee-kohtaus ja viittaus siihen, että tulevaisuuden kauhuja ei estetty (mihin liittyen kakkosessa huomioitiin erinomaisesti se, että ensimmäisen Terminatorin jäännöksiä jäi jäljelle ja niiden kautta kakkonen oli mahdollinen), niin en kuitenkaan pidä kovinkaan ymmärrettävänä, että jos Skynet/Cyberdyne-kohtalo pysyy ennallaan, niin miten se kuitenkin kehittyi entisestään. Ja jos kerran pystyttiin luomaan T-1000, niin miksei häntä alunperin lähetetty ajassa taaksepäin esimerkiksi ensimmäisen elokuvan hetkiin, jolloin vastustus Kyle Reesen muodossa olisi minimoitu verrattuna kakkosen Terminatoriin. Siispä jatko-osassa tulevat esille ne tyypilliset aikamatkustuksen pohtimisesta syntyvät ongelmat. Miksi ja miksi. Ja tämän vuoksi en pitänyt jatko-osaa tarpeellisena, kun ensimmäisessä osassa koko aikamatkustus pidettiin kurinalaisena ja minimissään, jotta sitä ei rupeaisi liikoja miettimään.

2. Vaikka T-1000 on ihan ältsin makee hahmo, niin silti minua vaivaa se, että miten on mahdollisesti hänen toimivan ylipäätään. Muutoinhan vielä tässä vaiheessa näiden elokuvien koneet ovat luotu sellaisiksi, että niiden voi enimmäkseen uskoa olevan oikeasti toimivia laitteita, mutta nestemetalli? Plussana pidän sitä, että T-1000:n kohdalla kuitenkin otettiin rajoituksia mukaan (jotka seuraavan osan TX:n kohdalla unohdettiin täysin), kuten se ettei hän voi luoda liikkuvia osia, mikä esti muunlaisten aseiden kuin veitsien, etc. valmistuksen kehossaan.
Ja palatakseni siihen aikamatkustukseen.
Pidin ensimmäisen osan aikamatkustusrajoituksissa hyvänä sitä, että vain elävä kudos voi matkustaa ajassa taaksepäin ja T-101:n mahdollisuus matkata selitettiin sillä, että hänellä oli tuota elävää kudosta metallirungon päällä. Tosin, vaikka Reese kertookin ettei voinut samasta syystä tuoda tulevaisuuden aseita mukanaan, niin miksei näitä aseita voinut pistää vaikkapa jonkinlaiseen lihasäkkiin ja hämätä sillä laitteita. No kuitenkin, kakkososan T-101 voi siis matkata ajassa taaksepäin lihakuorensa ansiosta, mutta miten pirussa T-1000 sen tekee? T-1000 on kuitenkin koko ajan metallia ja silloinkin kun hän alussa ilmaantuu aikakuplasta ihmismuodossa alastomana, niin hän on edelleenkin metallia joka vain imitoi lihallisuutta, samalla tavalla kuin muodostaa päälleen vaatteita.

3. Vaikka Schwarzeneggerin T-101 on kakkososassakin edelleen loistava hahmo, niin tässä tapahtuva muutos tehdä tuosta nimenomaisesta Terminatorista hyvis laimentaa hieman ensimmäisessä osassa esitellyn hahmon tehoa. Toki se toimii vielä nyt erittäin hyvin, mutta jo tuolloin kun tämä nimenomainen elokuva oli uusi, ajattelin että jos tämä saa nyt vielä lisää jatko-osia ja jos T-101 on jo nyt kiltimpi, niin se tulee olemaan myöhemmin sitä vieläkin enemmän. Joten vaikka aikoinaan hieman hyppäsinkin liian pitkällä, niin pidin suuntausta huonona. Silti ymmärrän täysin, että T-1000:n vastustajaksi piti saada toinen "yli-ihminen" ja siihen ei Kyle Reese olisi enää sopinut.

Nuo kolme seikkaa ovat aina olleet osa ongelmiani tämän kakkososan suhteen, mutta ne ovat lopulta aika pieniä juttuja, sillä kun elokuva lähtee vauhtiin niin pieniä pilkkuvirheitä ei tule ajatelleeksi (vaikka ne elokuvan jälkeen palaavatkin mieleen), sillä Terminator 2 on hyvällä maulla tehty, itseensä uskova toimintaelokuva josta valittaminen on kuin saisi lottovoiton ja kiukuttelisi kun sai 10 miljoonaa euroa 11 miljoonan sijaan.

Yhtä asiaa en kuitenkaan voi antaa anteeksi, en vaikka katsoisin asiaa miltä kantilta tahansa ja se on se ällön siirappinen itsensäuhrauskohtaus elokuvan lopussa. Minusta oli loogista, että T-101 tuhoaisi itsensä jotta ei vahingossakaan jatkaisi tuhon kiertokulkua, mutta se nyt tiedän miksi te ihmiset itkette-juttu on aivan oksettava ja sotii mielestäni aivan liian paljon Terminatorin olemusta vastaan, oli kone sitten ohjelmoitu kuinka uusiksi tahansa. Hitto, edes selvästi kehittyneempi Star Trekin Data ei sortunut eläissään tuollaiseen lässyttelyyn. Aivan kuin James Cameron olisi poistunut hetkeksi paikalta ja Barbra Streisand saapunut paikalle.

Pidin suuresti siitä, että Sarah Connorin hahmo oli kokenut muutoksia ensimmäisen ja toisen elokuvan välillä, minkä ansiosta osoitettiin hyvin aikaa kuluneen elokuvien tarinoiden välillä ja ennen kaikkea se, että nämä hahmot eivät vain hypänneet kopioina elokuvasta toiseen, vaan olisivat oikeiden ihmisten tavoin tehneet jotain siinä välillä. Linda Hamilton onkin loistava roolissaan.

Näyttelijät ovatkin edelleen osuvasti valittuja ja Robert Patrick on niin ilkeän oloinen T-tuhantena, että on todella helppo uskoa hänen pystyvän kurmoottamaan Schwarzeneggeria mielensä mukaan.

Tottakai Ahnuld on edelleen loistava Terminatorina ja pitäessään eleensä ja tunteensa minimissään, hän edelleenkin tavoittaa saman vaikutuksen mitä teki ensimmäisessä elokuvassa. Mukaan laitetut korviinpistävät onelinerit ja lopun vinkuna pilaavat hahmon tehoa, mutta etenkin kulkiessaan Cyberdyne-rakennuksen läpi ampumassa swattien jalkoihin (kuten myös se edeltävä minigun-kohtaus) on vain pakko hurrata mukana.

Edward Furlong on ajoittain hieman ärsyttävä, mutta se kuulunee hänen hahmonsa vaikeaan lapsuuteen.
En minä oikein osaa nähdä Furlongia tulevaisuuden sotasankarina, mutta ainakaan hän ei ole samanlainen pässi kuin mitä Nick Stahl on. Ja kyllä tästä pystyy jo näkemään sen Furlongin joka teki myöhemmin elokuvat kuten American History X ja Pikku Odessa, mutta valitettavasti tästä pystyy myös näkemään The Crow: Wicked Prayerin.

Olen aina pitänyt James Cameronin tavasta huomioida pieniä juttuja, joita katsoja ei kenties ensimmäisellä kerralla noteeraa. No, se kun T-1000 kulkee kaltereiden läpi ja ase tarttuu kiinni, on tietenkin helppo juttu, mutta sitten siellä on mukana myös sellaisia kuten se kun häneltä ammutaan käsi irti ja hän kävelee irtopalan luokse, osoitetaan sitä ennen hienovaraisesti toisen käden olevan hieman lyhyempi.
Tälläisiä ajatellen en oikein ymmärrä, että miten tuon äsken mainitsemani kohtauksen alkupuolella on mahdollista, että roikkuessaan auton perässä T-1000 on löysä kuin jokin räsynukke. C'mon, se näyttää tosi hölmöltä.

Sitten pieni listaus kohtauksista joista pidin erityisen paljon ja joista osan jo mainitsin kertaalleen.
- T-1000 kävelee kaltereiden läpi ja pistooli ei.
- T-101 pysäyttää swatit.
- Sarah pysäyttää poliisin ja käskee hänet ulos autosta ampuen tuulilasiin. Joka oli mainio siksi, että hän selkeästi tiesi ampumisen olevan sekä tehokas suostuttelukeino, että turvallinen, koska luoti ei varmastikaan läpäisisi tuulilasia.
- T-1000 iskee päänsä helikopterin tuulilasista läpi ja valuu sisälle.
- Sarahin isku Dysonin kotiin. Jotenkin se Sarahin kävely Dysonin luokse on aivan fakin kuul. Niin ja tässä kohtauksessa on leikkausvirhe, sillä katsokaapa niitä aikakausilehtiä pöydällä Dysonin pään vieressä.
- T-1000 kääntyy pysyen paikoillaan.
- T-1000 hyytyy nestemäisessä typessä.

Terminator 2 sisältää siis muutaman pienen ja yhden ison jutun joiden kanssa minulla on ongelmia, mutta kokonaisuutena elokuva on niin nautinnollinen vuoristorata-ajelu, että kuka välittää jos T-101 välillä nyhveröikin. 
Eikä saa unohtaa sitä, että Brad Fiedelin musiikki on loistavaa.

Ja loppuun vielä pieni muistelu ajalta jolloin näin Terminator kakkosen ensimmäistä kertaa.
Tuolloin 90-luvun alussa kaikki kakarat olivat ymmärrettävästi aivan pähkinöinä tämän elokuvan vuoksi ja ennen kuin se teatterilevityksen jälkeen oli mahdollista saada kasettina haltuun, oli tyydyttävä sen sarjakuvaversioon ja se ällistytti monia, minut mukaan lukien. Sarjakuvassa nimittäin oli mukana kohtauksia joita ei teatterilevityksessä olleessa elokuvassa ollut ja jotka sitten vasta myöhemmin director's cutin myötä tulivat oikeasti ymmärretyiksi. Ennen kuin tiesi niiden olevan oikeasti elokuvaan kuvattuja juttuja, sitä vain kiukutteli kun luuli sarjakuvan tekijöiden ottaneen omia vapauksiaan. Sillä kuka muka nyt taiteellista vapautta kannattaa?

Pistetään nyt vaihteeksi elokuvakannen sijaan Sega-pelin kansi, josta voin mainita sen verran, että sen pelaaminen on täyttä hubaa, mutta olen aivan surkea siinä. Syytän ohjaintani.

Tähdet: ****
Terminator 2: Tuomion Päivä