Ensimmäisen elokuvan tappava friikkiperhe Sawyerit ovat tien päällä, osallistuen siellä chilikisoihin Teksasin parhaan ihmislihan avulla ja menestys on taattu. Idylli rikkoutuu kun radiotoimittaja Stretch (Caroline Williams) saa nauhalle erään Chop Topin (Bill Moseley) ja Leatherfacen (Bill Johnson) suorittaman tuplamurhan, jonka isä(?) Drayton (Jim Siedow) haluaa ymmärettävästi salata. Niinpä Strecth päätyy kokemaan sadistisia kauhuja sekä Sawyer-perheen, että myös heitä jahtaavan texas rangerin, Leftyn (Dennis Hopper) vuoksi. Hulluus, veri, visva, irtonaamat, perseräjähdys ja moottorisahakaksintaistelu tekevät elämästä elämisen arvoisen. Ainakin jos sen aikana saa myös kuivahässiä sillä kivalla moottorisahalla.
Texas Chain Saw on se elokuva joka avasi Tobe Hooperille Hollywoodin ovet ja koska kyseessä on hyvällä pahishahmolla varustettu vaikuttava kauhuelokuva oli vain loogista, että ennemmin tai myöhemmin se saisi jatkoa. Ensimmäiseen elokuvaan verrattuna isolla budjetilla ja Hollywoodtähdellä varustettu jatko-osa sai ymmärtääkseni aika yksimielisen negatiivisen vastaanoton (muistellen ystävien ja kadunmiesten kommentteja), mutta who cares, minusta tämä on aivan loistava elokuva ja suosittelen sitä ilolla.
Mitenkään itsensä myymisestä ei tämän elokuvan kohdalla voi Hooperia syyttää, sillä sisällöltään tämä on kuin Braindead Bad Tasten rinnalla. Pöpimpi, friikimpi ja hupsumpi. Joten siinä se ongelma monelle olikin. Tämä kakkososa ei ottanut itseään laisinkaan vakavissaan, vaan pikemmin teki parodiaa ensimmäisestä elokuvasta ja ymmärrettävästi sellaiseen ei oltu valmiita silloin, mutta toivottavasti kuitenkin tänään, sillä samoin kuin mitä James Cameron teki Aliensissa, myös Hooper teki itse Texas Chain Saw kakkosessa, että hän teki tutusta erilaisen näköulman omaavan elokuvan, omansa.
Onkin sääli, että Hooper joka teki ensimmäisen Texas Chain Sawn kaltaisen lajityyppinsä merkkiteoksen ja sitten sen jatko-osalla osoitti rohkeutta olla erilainen, on sittemmin taantunut hyvin näkymättömäksi toistuvan tylsyyden ohjaajaksi.
Pidin siitä, että kun kerran mentiin enemmän koomiseen suuntaan tässä friikkisirkuksessa, niin sitten mentiin aivan täysillä sinne ja erityisen hauskaa olikin se, että elokuvan sankarihahmoihin kuuluva Dennis Hopper vetää niin reippaasti yli, että sitä melkein toivoo Leatherfacen ja sukulaistensa pääsevän siltä hullulta pakoon.
Kauhuna tätä on ajoittain vaikea pitää juuri sen komiikan vuoksi, mutta kyllä se kuitenkin tarjoilee tarvittavat väristykset. Huvittavaa on, että kun Texas Chain Sawlla on se maine hyvin raakana elokuvana, niin samalla tavalla kuin harhautunut käsitys ensimmäisen Rambon toiminnallisuudesta, se onkin tämä kakkososa joka edustaa sitä luuloa joka ensimmäisestä elokuvasta on vakiinnuttanut väärän paikkansa.
Dennis Hopper on aivan loistava pöpisankarina ja teurastajaperheen näyttelijät pelaavat hyvin yhteen (Bill Moseleyn poukkoileva esiintyminen on syystäkin jäänyt elämään), mutta eniten minua miellyttää keskelle hulluutta ja lopulta itsekin sellaiseen päätyvää radiojuontaja Stretchia esittävä Caroline Williams, joka on siis elokuvan normaali henkilö. Osasyy siihen miksi Williams miellyttää minua eniten on se, että penskana hän toimi yhtenä seksuaalisen heräämisenä biologisena kellona, joten häntä kohtaan minulla on lämpimän kosteita muistoja. Ja hei c'mon, on siinä jotain seksikästä kun Leatherface nylkyttää sahallaan Strechin jalkojen välissä. Leathefacen nimeksi olisi pitänyt vaihtaa Bonerface.
Ai niin, muistaako kukaan nähneensä tätä gruesome editionin kansikuvaa ennen tätä nimenomaista julkaisua, sillä minä en ja voisin siis vaikka vannoa se olevan jonkinlainen viittaus Saw-elokuviin joiden kannet ovat pitkälti samannäköisiä.
Tähdet: ****
Teksasin Moottorisahamurhaaja 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti