Movie monday: Vain muistoissa jälleen sen luokseni saan

Minä olen aina valmis nostalgisoimaan, joten jos Movie monday sitä haluaa, olen Teidän. Välillä tuntuukin kuin en muuta tekisikään kuin hehkuttaisin jotain lapsuuteni sontaelokuvaa, joten minusta tavallaan tuntuu kuin olisin jo monta kertaa kertonut siitä mikä on minun nuoruuselokuvani ja sen sijaan että rupeaisin listaamaan itselleni tärkeitä elokuvia, päätinkin kertoa muutaman irrallisen elokuvamuiston jotka tulivat mieleeni miettiessäni vastausta. 
Eli nämä kaikki eivät tietenkään ole mitään erityisen merkittäviä elokuvia minun kasvussani nykyiseksi ihmisraunioksi, mutta ne ovat muistoja joihin on aina mukava palata
Siispä siirtykäämme lukemaan tarinoita petoksista, kepposista ja skeittaamisesta. (Muistot sijoittuvat suunnilleen samoihin hetkiin kuin kyseinen elokuvakin [ellei erikseen muuta mainita] ja koska olen syntynyt vuonna 1978, niin laskekaa sitten siitä minkä ikäinen tuolloin olin.)

ROCKY 4 (1985) oli elokuva jonka näin parisen vuotta valmistumisensa jälkeen ja sen vaikutus oli sen verran suuri, että koulussa piirtelin joka puolelle koulukirjoihin Stallonen huutamassa "Drago!"

RAMBO 3 (1988) oli puolestaan elokuva jonka vuoksi minä ja pari ystävääni lintsasimme koulun liikuntatunneilta, päästäksemme katsomaan sen piraattikopiota toisen näistä ystävän kotiin. Söimme keksejä ja joimme limonadia sitä katsoessamme ja lainasin Urho: Epäonnen Soturi-lehtiä. Kouluun veimme suunnistusvihot joihin olimme kirjoittaneet hatusta vedettyjä merkintöjä ja kun opettaja sanoi ettei siellä metsässä tälläisiä ollut, niin totesimme että ne olivat varmaan jotain aiempia pisteitä.

BATMAN (1989) oli ensimmäinen elokuva jonka minä, juuri minä valitsin nähtäväksi elokuvateatterissa, enkä vain kelpuuttanut sitä mihin joku muu perheestäni oli ostanut liput. Isäni ei millään halunnut viedä minua katsomaan kyseistä elokuvaa ja hän ei todellakaan ymmärtänyt mikä siinä oli mielestäni niin kovin hienoa. Sama mies ei vuokrannut Ghostbustersia sanoen sen pelottavan minua, mutta eipä häntä haitannut laisinkaan näyttää Navaronen Tykkejä.

SKEITTIJENGI:n (1989) ansiosta pidin Christian Slateria supercoolina ja aloitin skeittaamisen. Sitä kesti ainakin viikon tai kaksi. Lauta päätyi lopulta takkaan.

TOTAL RECALL:ssa (1990) oli hahmo nimeltä Kuato ja sen innoittamana kirjoitin kaikkialle lausetta "Kuato lives". Siis meinaan kaikkialle. Nostit vessanpöntön kannen ja sisäpuolella oli post it-lappu jossa luki "Kuato lives." Jossain vaiheessa sitten rehtori ilmoitti keskusradion kautta, että "kuka niitä lappuja nyt viljeleekään ympäri koulua, voisi lopettaa sen." Mutta se ei Kuatoa estänyt.

JFK (1991) ei todellakaan ole mikään elokuva jota pitäisin jonkinlaisena itseni kuvana ja kasvattajana, mutta pirun hyvä leffa se on ja sen nähtyäni pistin G.I. Joe-ukon kauko-ohjattavan auton sisään, kiipesin ison kiven päälle ilmakiväärin kera ja leikin olevani Lee Harvey Oswald.

Joten pahoittelen jos odotitte jotain S.E. Hintonia, mutta hei, Lee Harvey Oswald.
Ja se ilmakivääri päätyi lopulta takkaan.

Niin ja jos syvällisemmin mietin mikä teos on ollut lapsuudessani se joka sai minut kokemaan samaistumista, että tuo olen minä, niin kyseessä olisi James O'Barrin The Crow-sarjakuva. Okei, kyllä minä itsekin tiedostin jo muinoin etten ole samanlainen kuin Eric Draven, mutta tunnetilat olivat kovin tuttuja. Se kosketti syvälle sydämeen.