Transformers: lisäsanat

Kuten tuolla ensimmäisen kauden kohdalla jo mainitsinkin, niin Transformers on alkuperäisen sarjan jälkeenkin herännyt monessa eri muodossa ja monella eri nimellä. On Headmastersia, on Generation kakkosta, on Beast Warsia, on Armadaa, on Michael Bayhemia.
En aio nyt kuitenkaan suuremmin käsitellä näitä muita inkarnaatioita, sillä en halua.
No jaa, ehkä niistä tulee vielä joskus kirjoiteltua, sillä ainakin Dark of the Moon tulee oikean fiiliksen kohdatessa otettua esille.

Tässä postauksessa haluan kuitenkin mainita sanasen tai muutaman Generation kakkosesta, alkuperäissarjasta ja Takarasta.
Nämä ovat pikemmin varoituksen sanoja kohdistettuna etenkin heille joille Transformers on vielä suht' uusi tuttavuus.

Kuten monen muun sarjan kohdalla, niin myös Transformerseista on ilmestynyt jos jonkinlaista kasetti- ja levyjulkaisua ja koska Transformersin jaksot ovat kokonaisuutta ajatellen enemmänkin irtotarinoita, niin pääosin näiden satunnaisia jaksoja sisältävien levyjen ostaminen ei saa puistelemaan päätä kun tarinat jäisivät kesken, tms. Joten jos on vasta kokeilemassa olisiko Transformers-animaatiot omaan tai toisen makuun, niin ei tarvitse suoraan tuhlata rahojaan kokonaisiin kausiin saadakseen sopivan maistiaisen. Siellä on kuitenkin muutama julkaisu joita kannattaa joko vältellä kuin ruttoa, tai ainakin siirtää ostoslistan häntäpäähän.

Kuten kolmoskauden kohdalla mainitsinkin, niin tuon kauden avaava viisiosainen Five Faces of Darkness on ilmestynyt myös omana julkaisunaan ja kyseessä on erittäin mainio tarina.
Mutta,,,
Five Facesin ongelma on siinä, että se on suoraa jatkoa Transformers-elokuvalle ja täten pelkkänä omana julkaisunaan se ei oikein toimi, vaan kyseessä on hieman Imperiumin Vastaiskun kaltainen tapaus.
Vaikka Imperiumin Vastaisku on hyvin arvostettu osa ja omasta mielestänikin paras Tähtien Sota-elokuva, niin jotta se kuitenkin toimisi parhaiten, on siihen saatava sekä alku (Uusi Toivo) että loppu (Jedin Paluu.) Samaan tapaan Five Faces, niin hyvä kuin se onkin, on parhaimmillaan vain jos mukana ovat sekä sitä edeltävä elokuva, että loput kolmoskaudesta. Ja jos hankkii koko kauden, niin se sisältää irtojulkaisuna tarpeettomaksi käyvän Five Facesin kokonaisuudessaan ja koska Five Facesin dvd-julkaisu ei sisällä mitään ekstramateriaalia, niin pääsyyksi sen ostamiseen jää uusi kansikuva.

Sitten on Takara, eli Headmasters ja tämä sarja on oikeastaan hyvin suositeltava tapaus anime-ihmisille, sillä tyyliltään Takara on enemmän Macrossia, Gundamia, sun muita japanimaatioita. 
Takarasta on olemassa varsin hyvä kausipainos olemassa, mutta siitä on olemassa myös hyvin ala-arvoinen julkaisu, joka saa komeilla tuolla alla olevassa kuvassa. Kuusi jaksoa sisältävä Takara-julkaisu saa haaveilemaan itsemurhasta, sillä vaikka levyn liiankin pehmeä kuva ei niinkään minua häiritse, niin sen dubbaus on aivan kauheaa ja käännös peräsuolesta. Tällä levyllä huulisynkka on ihan kadoksissa ja äänet ovat joko todella masentavan monotonisia, taikka vinkuvasti ylivedettyjä. Eli juuri sellaisia joista etenkin ennen suomalaiset dubbaukset kärsivät pahasti. Pokemonia joissa kuvitellaan, että esimerkiksi paras ääni lapselle on mahdollisimman kimeä liitutaulunaarmutus. Ei hyvä.
Yksi ääninäyttelijöistä puhuu vielä niin pahasti rintaansa, ettei siitä meinaa saada mitään selvää.
Mutta sitten ovat vielä ihan älyttömät käännösvirheet. Blaster onkin Billy, Charr onkin Churro, Metroplex on Phillip, Fortress Maximus on Spaceship Bruce, Etc.
Spaceship Bruce? HAHAHA!
Eli pystelkään suosiolla erossa tästä julkaisusta ja metsästäkää mielummin käsiinne se kausijulkaisu.

Ja lopuksi vielä Generation 2, joka myös tuolla alakuvassa esittelee itseään.
Tässä on muuten varsin hyviä tarinoita mukana, sillä esimerkiksi tuossa kuvassa olevalla levyllä ovat muun muassa jaksot More Than Meets the Eye 1 - 3, SOS Dinobots ja Heavy Metal War.
Mutta hetkinen, eikö alkuperäissarjan ensimmäisellä kaudella ollut juuri samannimiset jaksot? Jep, siinähän se ongelma piileekin. Generation 2 tarkoitti alunperin uutta lelu-, ei animaatiosarjaa, mutta sitten joku sai idealampun päänsä ylle ja päätti, että julkaistaanpa uudestaan alkuperäisiä jaksoja uudella nimellä. Joten kuten monissa musiikkilevyjen remasteroinneissa, on tähänkin pistetty jotain näennäisen uutta mukaan, mutta se uusi tarkoittaa tässä tapauksessa jaksojen alkuun ja kohtausten siirtymäkohtiin tehtyjä tietokone-efektejä, jotka näyttävät samalta kuin televisiokanavien mainoskatkologot. Joten itse varsinaista sisältöä ei ole muutettu laisinkaan, sinne on vain laitettu eräänlainen "palaamme näiden mainosten jälkeen"-bufferi jossa ei kuitenkaan ole mainoksia.
Suurin miinus löytyykin näistä lisäyksistä jotka eivät ole lisäyksiä ja Generation kakkosessa ei ole ensimmäisen kauden omistajille mitään muuta uutta ihmeteltävää kuin Five Facesin tavoin uusi kansikuva.
Vaikka jaksot itsessään ovat ihan hyviä, niin en voi niistäkään huolimatta suositella tätä Generation kakkosta myöskään uusille faneille, sillä ne tietokone-efektisiirrot ovat valitettavan kömpelön näköisiä, eivät istu muuhun sisältöön laisinkaan ja katkovat rytmiä kuin naamuinen cd-levy.

Nämä huonot julkaisut eivät tietenkään laimenna Transformers-intoiluani, mutta tahdoin vain osoittaa että välillä kannattaa kuitenkin katsoa minkä version ostaa.