Koska Perry ja Bobby ovat tietääkseen etsimässä kahta mustaihoista epäiltyä, niin sitä kautta yhdistetään tarinaa tuohon Rodney King-tapaukseen. Mutta vaikka syntyvästä mellakasta saadaan elokuvan loppuun vaikuttava taustalavaste, niin rasismiaihe on lopulta kuitenkin sivuseikka koska pääasiaksi nousee Perryn cowboyhenkisyys ja hänen kujanjuoksunsa, jonka aikana hän alkaa kyseenalaistamaan ovatko hänen oppinsa vaiko uusi sukupolvi väärässä. Lisää päänvaivaa tuo tieto, että Perryn oma oppi-isä, korruptoitunut Jack Van Meter (Brendan Gleeson) on valmis oman etunsa vuoksi vaikka tappamaan kaikki esikoislapset, Perry heidän mukanaan.
"I was raised up to be a gunfighter by a family of gunfighters."
Vanhempi kyttä, nuorempi kyttä.
Jos vanhempi kyttä on reilu heppu, niin hän on Robert Duvall ja tämä on Colors.
Jos vanhempi kyttä on epärehellinen, niin hän on Denzel Washington ja tämä on Training Day. Ja miljoonat muut edelsivät heitä.
Joten Dark Blue ei todellakaan keksinyt pyörää uudestaan, mutta se tekee hyvin sen mitä tarvitseekin.
Itse asiassa lähin vertailukohde tälle elokuvalle lienee samana vuonna valmistunut Narc, jossa on hyvin samankaltainen lain hyvin harmaalla puolella liikkuva poliisi ja molemmissa juuri tämä epärehellisen rehellinen isähahmo on esittäjiensä voimannäyttö. Samoin kuin Ray Liotta Narcissa, myös Kurt Russell Dark Bluessa vetää niin väkevän roolisuorituksen, että sen kohdalla on helppo puhua uran parhaasta. Tosin Narcin kokonaisvaltainen likaisuus ja kyynisyys nostaa sen vaikuttavammaksi elokuvaksi kuin Dark Bluen, joten samanaikainen ilmestyminen kääntyi edellisen voitoksi.
Kurt Russell on siis aivan loistava ja mukana on muitakin kelpo työtä tekeviä näyttelijöitä, joihin en oikein pysty laskemaan Scott Speedmania, joka toki näyttää hieman nuorelta Russellilta, mutta persoonallisuus jää kukkatapetiksi. Hyvä on, Speedmanin rooli on toimia vain eräänlaisena kohteena jolle Russell voi puhua, eikä hän täten pääsekään oikein tilanteeseen jossa voisi repäistä, mutta elokuvasta toiseen hän on yhtä laimea maitopoika.
Ilman Russellin roolisuoritusta, Dark Blue olisi edelleen hyvä, mutta vain hyvä poliisielokuva, nyt sen voi nostaa korkeammalle.
Tähdet: ****
Dark Blue
3 kommenttia:
Training Dayn ja tämän Dark Bluen on näköjään käsikirjoittanut sama heppu eli David Ayer. Eli ei ihme, että samankaltaisuuksia löytyy...
Ayer ohjasi myös kyttäelokuvan Street Kings, joka on kanssa samanhenkinen ja josta myös pidin.
Erikoista muuten on, että Dark Blue pohjautui James Ellroyn tarinaan ja Ellroy on kiukkuisesti todennut, että Ayer kirjoitti tarinan niin uudestaan, ettei lopputulos ole enää laisinkaan Ellroyta. Ja sitten Ayer ohjasi myöhemmin Street Kingsin, joka sekin pohjautui Ellroyn tarinaan ja josta hän ei myöskään pitänyt, koska Kurt Wimmer kirjoitti tarinan liian vahvasti uusiksi.
Toisaalta, ainoa Ellroy-elokuva josta Ellroy itse on pitänyt, on L.A. Confidential. Joka kyllä onkin aivan loistava elokuva.
Tosin ei minullakaan Street Kingista taikka Dark Bluesta tule mieleen Ellroy, ettei hän ilmeisesti aivan väärässäkään ole.
James Ellroy on kyllä sen luokan persoona, että häneltä saattaa odottaa ihan mitä vain... Ei ole kaikki Muumit hällä laaksossa nääs :D
L.A. Confidential on kyllä loistava pätkä. Pitäisi taas jossakin kohtaa sekin ottaa uudelleen katselun kohteeksi... Viime kerrasta kun on vierähtänyt aika tovi jo...
Lähetä kommentti