Tom Cutler (Samuel L. Jackson) pitää pientä siivousyritystä joka on erikoistunut etenkin rikospaikkojen putsaamiseen ja jälleen on tarjolla tuttua puuhaa pestä ja puunata murhan verijäljet. Seuraavana päivänä ilmenee, että talon omistaja Ann Norcut (Eva Mendes) ei ole laisinkaan tietoinen kotonaan tapahtuneen mitään rikollista, mutta aviomies on kyllä kateissa ja selvää on että tietämättä sitä Tom siivosi murhan jäljet ennen kuin se tuli julki. Sopivasti Annin edesmennyt, tai siis virallisesti vasta kadonnut aviomies toimi todistajana korruptoituneita poliiseja vastaan ja koska Tom edellissä ammatissaan oli ollut juuri poliisi, eikä kaikkein puhtoisin sellainen, tietää hän olevansa nyt kurkkuliemessä. Pysyäkö hiljaa ja kamppailla omatunnon kanssa, vaiko paljastaa tietonsa ja tunnustaa samalla olleensa rötöspoliisi.
Tomin entinen pari Eddie (Ed Harris) on rikkonaisista väleistä huolimatta valmis auttamaan miestä mäessä, mutta samalla painostaa miestä noudattamaan edellistä vaihtoehtoa olla hiljaa. Kohta ilmenee, että sopivasti kuvioihin ilmestynyt Eddie oli ollut suhteessa Annin kanssa ja yhtä kuollutta ihmistä myöhemmin voidaan Tomin menneisyys haudata.
Get this. Tuollainen juonikuvio ja Renny Harlin, mutta ei juuri laisinkaan toimintaa. Wha-wha-what!?
Tämä oli kieltämättä yllättävä elokuva. Ei mikään maata järisyttävä, mutta ottaen huomioon sen, että Harlin on kuitenkin aina ollut suht' heikko kuljettamaan draamapainotteisia kohtauksia ja tekemään toimintaa täydellä teholla. Eikä siinä mitään, sillä toimintaohjaajana Harlin on varsin mainio. Kuitenkin tätä ajatellen, on hyvin yllättävää ettei Harlin sorru Cleanerin kohdalla räiskintään ja takaa-ajoihin, vaan pitää elokuvan hyvinkin hillittynä jännityselokuva jossa painotetaan juuri sellaista aika loppuu, verkko kiristyy-jännitystä.
Käänteet ovat tuttuja, hahmot perinteisiä ja lopetus ennalta-arvattava, mutta väliäkö tuolla, sillä kyllä Cleaner asiansa ajaa sopivan tehokkaana perinteisenä poliisijännärinä.
Tarina on kuitenkin tuttuudestaan huolimatta varsin toimiva ja näyttelijät hyviä.
Ja suurena plussana elokuvalle on musiikin käyttö, joka ei yleensä Harlinin leffoissa pistä korvaan sen suuremmin. Harlinin leffoissa tuntuu olevan aina aika turvallisesti valittuja musiikkikappaleita ja ihan kivaa, mutta kovin keskitasoista sävellystä. Nytkään elokuvan musiikki ei varsinaisesti innosta levyostoksille, mutta tunnelman korostuksessa Richard Gibbsin musiikkia käytetään ahkerasti ja siinä on mukana varsin veikeitä Bernard Herrmannmaisia pätkiä.
Yksi asia käy kyllä aika ärsyttäväksi elokuvan edetessä ja se on liiankin usein käytetyt muka nokkelat leikkaukset joissa esimerkiksi avain työnnetään lähikuvassa lukkoon, käsi tarttuu lähikuvassa kahvaan ja sitten näemmekin että se olikin laukun kahva ei oven. Voi jukra ja jukupliut. Tälläisiä kohtauksensiirtoja tehdään aika paljon ja liian suuren lukumääränsä vuoksi niiden jonkinlainen nokkeluus karisee nopeasti pois.
Niin ja kun Harlinin leffoissa ovat mukana aina ne pakolliset Suomiviittaukset, on tässä Peter Franzenin pienen roolin lisäksi myös ainakin toinen bongaus tarjolla. Vaikka mietin, että miksi juuri Helsinki, eikä esimerkiksi Ylivieska?
Tähdet: ***
Cleaner
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti