Transformers, kausi 2 (1985 - 1986)

Kakkoskausi ei hirveästi muutoksia tuo jo totuttuun kaavaan. Eli edelleen Decepticonit koettavat ihmishenkiä vaarantaen kerätä itselleen energiavarat joiden avulla tuhota Autobotit ja ottaa omistajuus Cybertronista. Maapallolla ei niin väliä. Joten siinä mielessä mitään uutta varsinaista tarina-arkkia ei mukaan oteta, vaan kyseessä on pikemminkin same ol' same ol'. Eipä se kyllä pääosin muutoinkin irtotarinoista koostuvassa sarjassa haittaa, mutta putkeen katsottuna se saattaa vaikuttaa ajoittain hieman tylsältä.
No, onhan siellä aiempaan kauteen verrattuna enemmän sellaisia fantasia-aineksia sisältäviä jaksoja joissa robotit kutistetaan kuin jossain Pienessä Suuressa Seikkailussa, kohdataan Gunganeita ja ritareita, leikitään villiä länttä, etc. Näiden rinnalla ensimmäinen kausi oli hyvinkin maanläheinen.
Mutta positiivista on, että pelkkien uusien lelujen esittelyn lisäksi myös ainakin joidenkin hahmojen kohdalla koetaan edistystä, kun Dinobotit alkavat saamaan enemmän tilaa ja Grimlockin halu erkaantua nykyisen Autobot-johdon alaisuudesta tulee kauden puolessa välissä vahvemmin esille. Ja vaikka sitä ei oikein tulevalla kaudella enää edistetäkään, niin etenkin sarjakuvia seuranneet muistanevat mihin Grimlock päätyy.

Siinä missä ensimmäinen kausi oli sopivat 16 jaksoa pitkä, niin tämä kakkoskausi on massiiviset 49 JAKSOA PITKÄ! No huh huh. Vaikka kuinka on Transformers-fani, niin tuo menee jo ylensyönnin puolelle.
Taso pysyy kyllä ihan hyvänä, eli piirros on edelleen tyylikästä, ääninäyttely osuvaa ja näin pois päin. Vain uusi aika laimea tunnuskappale käy hieman arvelluttamaan. Mutta vaikka sarja pysyy visuaalisesti edelleen toimivana, niin itseään toistavat juonikuviot rupeavat kieltämättä hieman kyllästyttämään näin suuressa annoksessa, joten en laisinkaan ihmettele miksi kakkoskausi julkaistiin kahdessa osassa, sillä ajatellen sitä kahtena erillisenä kautena sen sulattaa ilman närästystä.

Kakkoskauden positiivisesti muistettavimpia jaksoja mielstäni ovat kauden avaava Autobot Spike, jossa Spike loukkaantuu vakavasti ja hätätoimenpiteenä hänen mielensä siirretään Frankensteinin hirviöstä muistuttavaan robottiin ja mies meinaa mennä hulluksi pitäessään itseään friikkinä. No, lopussa kuitenkin kroppa kunnossa, mieli kunnossa.
City of Steel jossa Decepticonit valtaavat New Yorkin ja Megatron varustaa uuden linnakkeensa puolustukseksi Optimus Primen irroitetun käden. Öö, okei.

Kakkoskausi sisältää myös jakson joka on mahdollisesti vähiten mieleeni.
Atlantis Arisessa Decepticonit löytävät kuten nimi antaa ymmärtää, Atlantiksen merenpohjasta ja sitten lennetään vedessä ja kohdataan sammakkoihmisiä jotka puhuvat telepaattisesti liikuttaen huuliaan. Se on vain hölmö jakso ja en oikein pidä siitä, että mukaan otetaan uusia olentoja, jos ne kerran sitten unohdetaan vastaisuudessa kokonaan, kuten Atlantiksen asukkaiden kanssa tehdään.
Ja hölmöistä ideoista puheen ollen, jakson Enter the Nightbird nutsilla varustettu "female ninja robot" oli kanssa sanoisimmeko hiukan huvittava.

Yhtä asiaa en ole koskaan ymmärtänyt ja se on se, että tämän sarjan animaattorit ovat ymmärrettävästi joutuneet piirtämään sekä Autobot- että Decepticon-logon varmaan satoja kertoja kukin, niin miten pirussa etenkin Decepticon-logo on lähes poikkeuksetta jokaisen robotin rinnassa kuin peilitalon vääristämä. Se on usein kierompi kuin korkkiruuvi ja pistää ikävästi silmään.

Tähdet: ****