Kun Ben kuulee Lulun paosta ei hän ole järin iloinen, sillä vaikka vanha liekki palaakin siellä jossain syvällä, niin hän elää nykyään tasapainoista keskiluokkaista elämää vaimonsa Clairen (Penelope Ann Miller) ja mukavan tv-käsikirjoittajatyönsä kanssa, joten arvaamaton Lulu saattaa mielialanvaihteluillaan tuhota kivan idyllin.
Lulu kertoo Benille, että syy miksi hän haluaa tavata on heidän yhteinen poikansa joka oli syntynyt 16 vuotta sitten pariskunnan jo erottua. Poika oli annettu adoptoitavaksi ja nyt Lulu haluaa löytää pojan ja tietenkin haluaa Benin mukaansa. Siispä lähdemme road tripille jonka aikana tapaamme Michael J. Pollardin cameoroolissa ja toisaalla miestään seuraava Claire kohtaa Steven Bauerin.
Kohta Ben, Lulu ja Claire yhdistyvät ja tässä vaiheessa Lulun vaikutus on alkanut palauttamaan Benia siksi ihmiseksi joka hän oli ollut ennen, joten kolmiodraama räiskyy kunnes ihan nurkan takana odottava ystävyys vie voiton.
Poika Martin (Joseph Gordon-Levitt) perheineen tavataan ja ymmärrettävästi seuraa vuoroin vaivautuneisuutta, suuttumusta ja muuta odotettavissa olevaa.
Lopussa kaikki on kaikilla hyvin.
Ikuisesti Lulu on aika harmiton pieni draamaelokuva jossa on hivenen komediaa mukana. Ei sävähdytä, mutta ei keskeytä katseluakaan. Samankaltaista vanhan rakkauden mielenterveys-teemaa hyödyntävä Nick Cassavetesin She's So Lovely toimii huomattavasti paremmin, mutta vaikka Ikuisesti Lulusta ei keksikään mitään suurempia kehua sanottavaksi, niin ei se hullumpi ole. Ja onhan se aina mukava palauttaa mieleen, että Steven Bauer ja Melanie Griffith ovat tarvittaessa hyviä näyttelijöitä joiden soisi olevan enemmän esillä kuin mitä he ovat ja millaisissa elokuvissa ovat.
Tähdet: **
Ikuisesti Lulu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti