Movie monday kaipailee positiivisia elokuvayllätyksiä.
Minä olen jonkinlainen Star Trek-fani ja kun elokuvasarja sitten lopetettiin Nemesikseen, niin olin luonnollisestikin hiukan ikävissäni, mutta en oikeasti koskaan oikein uskonut sen olevan Star Trekin loppu. Eikä sitä nyt kovin kauaa lopulta kestänytkään, kun ilmassa väreili tieto uuden Star Trek-elokuvan tulosta. Olin innoissani, mutta samalla jokseenkin varuillani. Ei se voisi olla niin hyvä kuin kuuluisi olla ja hitto, onko sekin nyt ihan pakko uudelleenversioida/uudelleensynnyttää. En minä halua mitään Rob Zombien Hallotrekia. Siispä vaikka niin kovasti halusinkin nähdä uuden Star Trek-elokuvan, niin ajattelin olevan turvallisinta jos sellaista ei koskaan tulisi.
Sitten saapui tieto, että etenkin tuolloin hyvin kuuma nimi, J.J. Abrams olisi elokuvan puikoissa, niin se toimi itseni kohdalla negatiivisena seikkana. Voi Luoja, nyt sieltä tulee jotain Lostin kaltaista tekonäppäryyttä jonka kohdalla tekijät itsekään eivät tiedä mitä tehdä.
Itseäni lainaten:
"Pelkäsin että Abrams tekisi Trekkinsa vain siten että väitetty uudistushalukkuus olisi vain heiluvia kameroita, hirveää meteliä, pop-tähtiä ja efektiä toisensa perään. Fiilikseni rupesivat latistumaan entisestään kun uuden Trekin tekijät toistuvasti selittivät haluavansa vältellä vanhaa Trekfiilistä ja tuoda tilalle Tähtien Sodan kaltaista vauhtia. Nyt näin silmissäni naurettavaa lapsille suunnattua tietokonepaskaa jossa legoukkelit hyppivät ympäriinsä ja puhuivat savolaisittain."
Rupesin siis vakuuttelemaan itselleni, että varmistaakseni sen etten pettyisi välttelisin koko elokuvaa. Tottakai se oli taistelua tuulimyllyjä vastaan, sillä ennemmin tai myöhemmin se olisi kuitenkin nähtävä, mutta mielummin myöhemmin. En siis mennyt teatteriin elokuvaa katsomaan ja myöhemmin annoin levyn kerätä pölyä hyvän tovin ennen kuin rohkenin katsoa sen.
Ja mitä sainkaan?
Aivan hiton hyvän elokuvan, joka muutamasta häiritsevästä seikastaan huolimatta oli erinomainen lisä sarjaan. Se tyynnytti itsessäni olevan perinteitä vaalivan fanin, mutta sai myös uudistuksia kaipaavan minän nyökyttelemään hyväksyvästi.
Star Trek 2009 on yksi positiivisimpia yllätyksiä joita olen koskaan elokuvan suhteen kokenut ja myönnän ilomielin ollessani väärässä odottaessani sen osoittautuvan pettymykseksi.
3 kommenttia:
Hyvä leffa joo. Kakkosta odotellessa... :D
Itselle ne vanhat Trekit eivät ole mitenkään erityisen tuttuja, mutta muistelisin nähneeni ainakin muutamat ekat elokuvat. Alkuperäistä sarjaakin saatoin joskus katsoa, mutta voi olla, että sekoitan vaan niihin leffoihin taas. Minulle The Next Generation oli SE JUTTU ja kun sitten DS9 alkoi, olin vähän pettynyt jo siksikin, ettei Enterprisea siinä ollut.
Näinkin epämääräisestä suhteestani kyseiseen franchiseen minäkin olin varsin skeptinen uuden Star Trekin kohdalla ja melkein taisin jättää menemättä katsomaan koko elokuvaa, mutta sitten kun menin, oli lopputulos enemmän kuin tyydyttävä ja ihan hyvää viihdettä tarjottiin. Kuitenkin... seuraavan Star Trekin kohdalla on nuo samat epäilykset. :D
Tuohon Deep Space Nineen liittyen, minäkin olin alunperin jotenkin pettynyt kun siinä ei ollut Enterprisea ja siksi Voyager oli enemmän mieleeni. Nostin avaruusasemasarjoista Babylon viiden DS9:n yläpuolelle.
Sittemmin olen huomannut, että B5 ei ole kestänyt aikaa yhtä hyvin kuin DS9 ja sekä näyttää että kuulostaa ajoittain hieman hupsulta nykyään.
Voyager puolestaan on myöhemmin osoittanut, että kyllä se DS9 on lopulta paljon mielenkiintoisempi tarinakerronnaltaan, kuin Voyager joka on hieman kuin suoraviivaistettu Star Trek tai Next Generation.
Että tällä hetkellä Star Trek-sarjoista pistäisin ne tähän järjestykseen:
1. Star Trek
2. Next Generation (joka tosin on niin lähellä alkuperäistä sarjaa, että se voisi melkein olla jaettu ensimmäinen sija.)
3. Deep Space Nine
4. Voyager ja Enterprise saavat jakaa tämän.
Sitten on tietenkin se animaatiosarja jonka kohdalla en oikein osaa sanoa, mihin väliin se kuuluisi.
Lähetä kommentti