Hitto, siinä on sellainen killerikonsepti ettei siihen muuta käsikirjoitusta tarvitakaan, kunhan vain päästetään Dourif irti ja annetaan hänen toimia normaalilla katusaarnaaja-asenteellaan.
Hazel Motes (Brad Dourif) palaa sodasta kotikonnuilleen jonnekin hevonkuuseen ja huomaa että kotiin ei ole palaamista, etenkään kun siellä odottaa vain laudoitettu talo ja hautausmaa. Hazel päättää matkustaa läheiseen kaupunkiin tekemään jotain suurta elämällään, mutta mitä, se on vielä etsinnässä.
Kaupungissa Hazel saa kuulla näyttävänsä saarnaajalta ja että hänen olemuksessaan on muutoinkin jotain Jumalallisen sanan puolestapuhujaa, mutta mies itse vakuuttaa ettei usko mihinkään kirkon oppeihin. Kohdattuaan valheellisesti sokean katusaarnaaja Asa Hawksin (Harry Dean Stanton), Hazel menettää hermonsa ja huutaa perustavansa oman kirkon, kirkon jossa Jumala ei paranna ketään ja synti ei syökse ketään Helvettiin. Vastoin tahtoaan Hazel saa ensimmäiseksi seuraajakseen yksinkertaisen Enochin (Dan Shor), Asan ailahtelevainen tytär Sabbath (Amy Wright) ihastuu häneen ja korea bisnessaarnaaja Hoover (Ned Beatty) tahtoo ajaa kilpailijan pois kaduilta.
Koska Hazel ei siedä ihmisiä jotka eivät ole rehellisiä ja valheellisesti itseään sokeaksi kutsuva Asa on sellainen, niin Hazel osoittaa millainen oikeamielinen saarnaaja on ja sokeuttaa itsensä. Sokea Hazel ei kuitenkaan tekonsa jälkeen innostu enää puheista, mutta itsekidutus epäpuhtaan sielun pelastamiseksi täyttää päivät ja piikkilanka vatsan ympärillä tuo kaivattua helpotusta.
Tuoko syvä uni lopullisen rauhan? Kokeillaanpa.
Jostain syystä tämän elokuvan traileri antaa ymmärtää sen olevan jonkinlainen farssimainen elokuva, tai jopa Konna Ja Koukku-tyylistä junttikomiikkaa, mutta vaikka elokuvassa soikin häiritsevän huonosti kuvaan sopiva hillbillytakaa-ajomusiikki, niin muutoin elokuvan huumori on sen verran mustaa että liikutaan enemmän Todd Solondzin maaperällä kuin Burt Reynoldsin. Itse asiassa Levoton Veri on ajoittain aika kammottava elokuva kuvatessaan uskonnollista ja uskonnotonta fanatismia, ja ihmisiä jotka ovat sekaisin uskoivat he johonkin tai eivät. Tämä on sitä todellista kauhuelokuvaa, koska kaikesta friikkeydestään huolimatta se on totta ja kuten aikoinaan vuosia sitten Rabatissa edelläni ollut nainen sanoi kääntyessään puoleeni, niin "Jeesus rakastaa sinuakin" ja vastaukseni kuului muodossa "sepä kiva."
Brad Dourif on aivan loistava kiiluvasilmäisenä saarnamiehenä joka puheillaan ja eleillään on hyvin karismaattinen, mutta on sitä samaan tapaan kuin joku itsemurhalahkon johtaja, joten parempi olisi lallatella ja sulkea silmät.
Yhtään Dourifia huonompia eivät ole Ned Beatty, taikka Harry Dean Stantonkaan ja oikeastaan koko elokuva on täynnä mainioita vinksahtaneita roolisuorituksia.
Elokuvan tarina kirkkoa vastustavasta saarnaajasta joka on aivan samanlainen kuin ihmiset joita hän inhoaa oli kovasti mieleeni ja pidin myös suuresti elokuvan näyttelijöistä, mutta se mistä en todellakaan, todellakaan pitänyt oli sen Jaakko Salomainen Uuno-musiikki. Elokuvan musiikki oli aivan liian latotanssia harvahampaiden seurassa, jotta se olisi ollut muuta kuin hölmön kuuloista ainakin tälläisen elokuvan kohdalla.
Levoton Veri on ehdottomasti suositeltava elokuva heille jotka jotka haluavat nähdä jotain joka aiheuttaa jotenkin vaivaantuneen ja häiriintyneen olon, mutta tekee sen oikealla tavalla.
Tähdet: ****
Levoton Veri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti