Takeshi Kitanon näköinen vyötiäinen kertoo Larsille Lännen Hengestä ja lähettää kameleonttimme tarpomaan aavikon halki etsimään siellä jossain sijaitsevaa kaupunkia.
Lars päätyykin keskellä aavikkoa olevaan kaupunkiin ja peittääkseen nyhverön kaupunkilaisuutensa, ottaa hän käyttöön kovaksikeitetyn lännenhahmoimagon nimellä Rango. Larsista, eli Rangosta tulee kaupunkilaisten suuresti arvostama lännensankari, kun Rango vahingossa saa hengiltä aavikon kansaa kiusanneen haukan ja vaikka imago onkin valheellinen, niin hän ottaa ilolla vastaan sädekehänsä ja sheriffintähden.
Aavikolla valuuttana toimii vesi ja kellä vettä on, on hänellä valta, mutta vesi on lopussa kaikilta ja kaikkialta. Samalla Rango ihastuu iguaaniin nimeltä Beans (Isla Fisher) joka kertoo nähneensä jonkun kaataneen vettä tahallisesti hukkaan, mutta kukaan ei ole uskoa höperönä pidettyä Beansia. Chinatowninsa nähneet ymmärtävät heti John Hustonia muistuttavan kilpikonnapormestarin (Ned Beatty) nähdessään, että hän on elokuvan pahis ja kun juoni ilman insestiä muistuttaa tuosta modernin film noirin klassikosta, niin olisi sitä voitu huonompaakin tarinaa hyödyntää.
Kun kaupungin vesivarastot varastetaan, kokoaa Rango possen ja lähtee jäljittämään varkaita. Oletetut varkaat saadaan kiinni ja pormestari on tyytyväinen. Vettä ei kuitenkaan saatu takaisin, sillä se oli kaadettu maahan ja varkaat väittävät jonkun muun tehneen sen. Ilmenee, että pormestari on ostanut kaikki muut maa-alueet Beansin tilaa lukuunottamatta, mutta miksi pormestari ostaisi kuivaa maata, ellei sitten juuri hän pitäisi kaupunkia kuivana saadakseen maat halvalla. Okei, niinhän se sitten onkin.
Tässä vaiheessa Rangon liioittelut ja valheet paljastuvat, ja vanhaan tuttuun tapaan päähenkilö joutuu poistumaan häpeissään, muiden kääntäessä selkänsä hänelle. Ja kuten aina, vihdoinkin omana itsenään toimiva sankari pelastaa päivän ja ansaitsee jälleen, nyt aidosti kaupunkilaisten arvostuksen. Sitä ennen kuitenkin tavataan Lännen Henki (aivan älyttömän hyvin Clint Eastwoodia imitoiva Timothy Olyphant) ja ymmärretään että pormestari todellakin on pahis joka haluaa omistaa kaiken maan ja säädellä vettä, jotta olisi Hank Hill. Tämän jälkeen vesi virtaa vuolaana ja ilo on ylimmillään.
Rango on kerännyt aika paljon kehuja, mutta hei, niinhän melkein kaikki isommat tietokoneanimaatiot tuntuvat järjestään tekevän. Siispä olin hyvin skeptinen elokuvan suhteen ja ajattelin, että kyllä se varmaan on hyvän näköinen, suht' hauska ja varmastikin siis viihdyttävä, mutta ei lopulta kuitenkaan mitään muuta kuin pätevää perustasoa. No, Rango näyttää tosi hyvältä, on aika hauska, viihdyttää ja on vähintäänkin pätevää perustasoa. Siispä kyllä tämän elokuvan katsominen tuottaa hyvää oloa, eikä siitä löydä suurempaa valittamista, mutta näiden tälläisten elokuvien taso on muutoinkin jo sen verran korkea, että siinä mielessä ei Rango poikkeuksellinen elokuva ole. Se miksi Rango kuitenkin on huomattavasti mielenkiintoisempi kuin suurin osa muista tämän hetken tietokoneanimaatioista, on se että vaikka Toy Storyt ja Shrekit tarjoavat paljon selvästikin aikuisille suunnattuja vitsejä, niin Rango on vieläkin enemmän aikuisten elokuva. Toki moni muksukin nauttisi tästä elokuvasta, mutta kielenkäyttö, alkoholin kulutus ja aika turhankin yksityiskohtaiset kuolinkorinat osoittavat kuitenkin, että elokuvan ikäraja K11 olisi voinut olla myös K13.
Juuri tämä elokuvan virkistävän erilainen lähestymistapa ns. lastenelokuvaan nostaa sen normaalin hyvän tason yläpuolelle ja vaikka animaatiodesign on liiankin tuttua, niin sisällöltään Rango on lähempänä Chuck Jonesia ja Friz Frelengia kuin Mikki Hiiren Kerhotaloa.
Se mikä minua hieman häiritsi Rangossa, oli Johnny Deppin käyttämä puhetapa. Rangohan kuulosti ihan Kermitiltä!
Muuten tuo hahmo oli erinomainen sokea idiootti jolla on suuri usko itseensä, mutta ei lahjoja taikka kykyjä toimia, vaan hyvää onnea jonka vuoksi kaikki kääntyy oikealle tolalleen.
Hahmoista puheenollen, elokuvan Lee Van Cleefmainen tappaja, Rattlesnake Jake oli aika pelottava.
Tarjolla on paljon elokuvaviittauksia, joista suurin osa luonnollisesti liittyy westerneihin ja nekin enimmäkseen Sergio Leonen elokuviin. Erityisen onnistunut ja ei niin ilmiselvä viittaus Leoneen oli Huuliharppukostajan uuden ajan rikollisista/bisnesmiehistä tehty huomautus.
Näyttävää animaatiota, hyvää musiikkia ja hyvällä huonolla maulla tehtyä aikuisten lastenelokuvaa.
Tähdet: ****
Rango
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti