Hah! Takakannessa muuten mainitaankin tuo Moottoripyöräcowboy-nimi, joten miksi etukannessa näin ei tehdä? Väliäkö tuolla.
Ennen alkutekstejä tehdään aamiainen ja itsemurha.
Ja on muuten sinänsä hauskaa, että tämän elokuvan alkuteksteissä on samanlainen lähikuvamontaasi poliisiunivormun päälle pukemisesta kuin Maniac Copissa ja enpä ollut aiemmin näitä kahta elokuvaa mitenkään yhdistänyt toisiinsa, mutta nyt teen.
John Wintergreen (Robert Blake) on tunnollinen, kujeileva ja ystävällinen moottoripyöräpoliisi keskellä takahikiää, mutta hän haaveilee pääsystä murharyhmään ja etenemään urallaan. Mahdollisuus etenemiseen tuleekin, kun John päätyy tutkimaan sitä aiemmin mainitsemaani itsemurhaa jota mies ei tietenkään usko sellaiseksi. Vaikka muut uskovat että erakkona tunnettu mies, Frank (kuka lie, kun kasvoja ei näytetä) saattaisikin yksinäisyydessään päätyä itsemurhaan, niin rikosetsivä Harve Poole (Mitch Ryan) kallistuu Johnin luulon puoleen ihmetellessään miksi Frank ampui pään sijaan itseään rintaan. Ruumiinavauksessa löytyykin toinen luodinreikä ja tapahtuma vain oli lavastettu itsemurhaksi. Siispä nyt John pääsee vaihtamaan kypärän stetsoniin ja avustamaan Poolea. Tutkinta etenee hitaasti, mutta sen aikana tulee ilmi että Frank saattoi olla huumekauppias ja että joku hippi saattoi ampua hänet. John kuitenkin alkaa huomaamaan, että murhatutkijana toimiminen ei olekaan sitä mitä hän luuli, etenkin jos se tarkoittaa Poolen kaltaisen väkivaltaisen ihmisvihaajan kanssa toimimista, saati sellaiseksi muuttumista. Poole on valmis syyttämään suurinpiirtein ketä tahansa hippiä Frankin kuolemasta, mutta John saa selville että Frankin tappaja onkin todellisuudessa yksi hänen ainoita varsinaisia ystäviään, mieleltään yksinkertainen Willie (Elisha Cook) joka pelkäsi menettävänsä Frankin ystävyyden.
Siispä John palaa suosiolla takaisin moottoripyöräpoliisiksi ja jostain syystä loppuun on laitettu osuus jossa hänen kollegansa Zipper (Billy Green Bush) sekoaa ja John joutuu ampumaan hänet. Öö, okei.
Ja kun luuli elokuvan loppuvan jo ennen tuota Zipperin sekoamista, niin se jatkuukin vielä sen jälkeenkin Easy Rider-lopetuksella jossa käänteisesti hippiäinen ampuu ns. kunnon kansalaisen. Eli John ammutaan kesken ajon moottoripyöränsä selkään. Ilmeisesti Easy Rider on muutoinkin toiminut jonkinlaisena esikuvana tälle elokuvalle, sillä siihen tehdään elokuvassa aiemminkin viittaus.
Jotenkin tuntuu, että Quentin Tarantino pitää tästä elokuvasta, sillä ajoittain John Wintergreenia katsellessa tuntuu kuin katselisi huumorintajuisempaa Mr. Orangea. Muutoinkin Moottoripyöräpoliisi on sellainen elokuva jonka voisi uskoakin löytyvän Tarantinon leffakokoelmasta. Kovanaamahahmoja, väkivallan tuntua, soulia ja sellaista dialogia joka kuulostaa lähes koko ajan sarkasmilta. Tosin mitenkään varsinaisesti väkivaltainen elokuva tämä ei ole ja huumorikin on kevyempää koska sitä ei mausteta kovalla kielenkäytöllä, mutta samaa henkeä on mukana.
Moottoripyöräpoliisi on niitä elokuvia joissa tarina ei ole mitenkään erikoinen, vaan tunnelma ja se kieltämättä on erinomaisesti kohdillaan, vaikka elokuva jatkuukin liian pitkään.
Se mitä tosin en ennen tajunnut, enkä vieläkään ymmärrä on se vitsi Robert Blaken pituudesta. Ensinnäkään Blake ei ole mikään Danny De Vito-pätkä ja toiseksi se lyhyen korkeuspituuden korostaminen ei vaikuta mihinkään elokuvassa, ja usein Blake ei edes näytä muita lyhyemmältä. Aina välillä siellä kuitenkin on kohtaus jossa kamera kulkee kasvoja pitkin ja Blaken kohdalla näkyy vain hiusraja, mutta mitä sitten jos se ei kerran vaikuta mihinkään, tai että kukaan hahmoista edes jankkaisi siitä aivan kuten Samuel L. Jacksonin kiltistä elokuvassa Kaava 51.
Robert Blake on varsin hyvä kilttinä Johnina ja Mitch Ryan oli vakuuttava kovaotteisena Poolena, mutta mitenkään poikkeuksellinen mieleenpainuvia eivät he saati muut elokuvan näyttelijät olleet. Kannen perusteella voisi olettaa Blaken esittävän huomattavasti ilkeämpää hahmoa ja trailerin perusteella voisi luulla elokuvaa huomattavasti koomisemmaksi kuin se onkaan, mutta kyseessä on lopulta aika kevyt poliisidraama jonka arvostettu (kultti)maine lienee syntynyt muutamasta seikasta: Oikeasta ajankohdasta, tuolloin vielä huomioarvoa kerännyt moottoripyöräkulttuuri, hipit, vapaa maantie, elokuvan kyyninen lopetus ja nimi. Eikä se mitään, vaikka itseni kohdalla tämä on Easy Riderin tapaan tarinallisesti ikävän vajavainen, mutta ainakin tyyli on erinomaisesti kohdallaan ja soundtrack pirun hieno.
Tähdet: ***
Moottoripyöräpoliisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti