Väsynyt ja alkoholisoitunut veteraanikyttä Jack Mosley (Bruce Willis) saa tehtäväkseen saattaa suupalttivanki Eddie Bunker (Mos Def) oikeuteen. Rutiinikeikka, 16 korttelia, pari tuntia.
Kaupunkiruuhka osoittautuu kuitenkin esteistä vähäisimmäksi, kun eteen tulevat palkkatappajat ja heidän perässään Jackin korruptoituneet kollegat jotka ovat valmiita ottamaan Eddien omaan huomaansa. Eddie kun oli nähnyt erään poliisin lavastavan rikoksen ja sitä kautta kaikki pahat poliisit saattaisivat kokea kaatuvan dominoteorian. Siispä pian paetaan kyttiä, Willis puuskuttaa keuhkonsa puhki, David Morse on tosi ilkeä kyttä (joka kyllä saa synninpuhdistusta vaihtoehtoisessa lopetuksessa), välillä kadotetaan todistaja, Eddie vastustelee Jackin seuraa, mutta lopulta poikapariskunta pitää yhtä ja fyysisten vaurioiden jälkeen korruptiopoliisit saavat ansionsa mukaan.
Richard Donner oli 76 vuotias ohjatessaan 16 Blocksin, mutta Tappavien Aseiden ohjaajassa ei näköjään ikä ollut ainakaan vielä tuolloin kangistanut jäseniä, sillä sen verran hyvä- ja tasalaatuisesta toimintajännäristä on kyse. Elokuva ei ole mitenkään varsinaisesti yllättävä, sillä jos idea alkoholille persosta väsyneestä kytästä kuljettamassa isoille herroille vaarallista vankia kuulostaa tutulta, niin ei tarvitse katsoa Clint Eastwoodin Luotikujaa pidemmälle. Tuosta Eastwoodin elokuvasta muistuttaa erityisen vahvasti kohtaus jossa päähenkilöt ajavat bussilla luotisateessa. Siispä 16 Blocks on jo alkuasetelmiltaan aika tuttu elokuva, mutta Donnerin ammattimainen ohjaus, elokuvan hyvämakuinen vähäeleisyys ja pätevät roolisuoritukset tekevät tästä elokuvan, joka näyttää että tuttuus ei aina ole pahasta.
Bruce Willis oli erinomainen väsyneenä Jackina ja toisin kuin yleensä näiden dokukyttien kanssa, niin tällä kertaa hahmo todellakin vaikutti siltä että maksaa oli uitettu vettä vahvemmassa.
Kun Mos Def hän oli räpätäti-moodissa, niin silloin hän oli tyypillisen ärsyttävä vinkuja, mutta muulloin hän oli ihan miellyttävää seurattavaa. Joten vaikka näissä buddy-jutuissa toinen hahmoista onkin aina puheliaampi, niin joskus on parempi ettei näin olisi. Se Mos Defin nariseva ääni oli rasittava, oli hän sitten rauhallisesti taikka sarjatulella puhuva.
Ja David Morse oli pahiskyttänä erittäin hyvä.
16 Blocks on erittäin viihdyttävä ja tasokas elokuva, mutta se on myös hiukan liian turvallinen ja tuttu. Siispä elokuvasta kyllä pitää, paljonkin, mutta silti sitä ei pysty nostamaan lajityyppinsä valioiden seuraan.
Tähdet: ***
16 Blocks
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti