Aftermath puntaroi seikkaa, että miten Maapallo jatkaa eloaan jos ihmisiä ei ole? Ihmiset vain puff! katoavat. Ihan noin vain, aivan kuin joku M. Night Shyamalan olisi päästetty kirjoittamaan Aftermathin sisältöä.
Sinänsä sillä ei ole mitään väliä miten ihmiset katoavat, jos kerran dokumentin idea on kuvata Maapallon meininkiä ilman meitä, mutta kuitenkin siten että nähtäisiin mitä tapahtuu ns. sivistyksen jälkeen. Ei sitä varten tarvitse kehitellä mitään syitä tapahtumille, joten se että ihmiset vain katoavat kuin tuhka tuuleen ei luulisi häiritsevän, mutta tässä tapauksessa kyllä. Koska Aftermathissa ihmiset vain katoavat kuin jossain Ajan Valtiaissa, niin se meinaa sitä että ilman kuskia jäänyt bussi jatkaa matkaansa kunnes törmää räjähtäen. Lentokoneet räjähtävät. Talot räjähtävät. Räjähdykset räjähtävät. Joten se ei näemmä olekaan tärkeää päästä näkemään mitä ihmiskunnan jälkeen on olemassa, vaan se että päästään näyttämään (kömpelöillä) tietokone-efekteillä tehtyjä räjähdyksiä, joita on niin paljon että luulee katsovansa jotain Day After Tomorrow kakkosta.
Sitten dokumentti onneksi keskittää huomionsa näyttämään kuinka ihmisen kädenjäljet alkavat rappeutumaan ja kuinka luonto alkaa ottamaan omaansa takaisin. Kuinka ruohoa on muuallakin kuin sätkäpaperin sisällä, kuinka lemmikit palaavat Luolakarhun klaaneiksi, kuinka lisääntynyt happi kiihdyttää elon kiertokulkua, etc. Eli sellaista hyvin loogista tavaraa, jossa on hauska nähdä kuinka betonikolossit alkavat muistuttumaan Swamp Thingia ja muuta kivaa. Erityisen kiintoisaa on nähdä päätelmät siitä kuinka kauan energiariippuvaiset automatisoidut laitteet toimivat vielä post ihminen.
Jonkinlaista luontaista rauhanomaista kehitystä, vaikka äänitehosteiden perusteella luontoäiti rakastaakin kauhuleffoja ja näemmä dokumentaristien mukaan jokainen salamanisku räjäyttää paikkoja ja sytyttää suuria Chicagon paloja.
Niin ja aivan kuten 70-luvun jälkeen rakennetut kerrostalot, kaikki ns. uuden maailman rakennusihmeet kuten Vapaudenpatsas heittävät veivinsä parisataa vuotta jälkeen ihmisen, mutta vanhemmat rakennelmat pitävät edelleen pintansa.
Hei, tästä siis alkoi Apinoiden Planeetan todellinen synty.
Aiheeltaan Aftermath: Population Zero on hyvin kiinnostava, sääli vain että tekijöillä on ollut aivan liian suuri innostus päästä tekemään toimintapainotteista katastrofielokuvaa jossa jokainen luonnolliselta vaikuttava kehityksen askel johtaa räjähdykseen.
Jos Brett Ratner olisi ohjannut M. Night Shyamalanin käsikirjoituksen pohjalta Epämiellyttävän Totuuuden, niin lopputulos olisi jotain Aftermathin kaltaista.
Luulenpa, että tämä tuli jokin aika sitten televisiosta, olettavasti JIM-kanavalta usemmaksi jaksoksi pilkottuna.
Väliäkö sillä, kun en minä tätä silloin katsonut.
Tähdet: **
Aftermath: Population Zero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti