Eräänä päivänä Jerryn onni näyttää kääntyvän, kun tilille on yllättäen ilmaantunut niin sanotusti shitload of money ja poissaollessaan on asunto täyttynyt kaikenlaisella kamalla aseista pommintekoaineksiin. Hmm, kenties tämä onni ei olekaan potkumuotoinen, varsinkin kun pian Julianne Moore soittaa ja kertoo Jerryn olevan olevan terroristi jota FBI tulee noutamaan, joten pian agentti Morgan (Billy Bob Thornton) onkin jo kuulustelemassa sankariamme. Kohta Julianne Moore soittaa uudestaan, nosturi rikkoo talon seinän, Jerry hyppää junan eteen, väistää junaa, astuu junaan, vieressä nukkuvan puhelin soi Jerrylle, vaihdetaan junaa, Julianne Moore hallitsee junaa, valomainokset puhuvat, kaikkien kännykät soivat, AARGH! Tämä on aivan naurettavan ylilyötyä teknologiahirvitys valloittaa sielumme ja Napapiirin-huuhaata jossa joku kaiken yllä oleva naputtelee Ataria ja kaikki maailman kommervenkit tottelevat hänen sormenpäitään. Ja Jerry ei ole ainoa joka saa kokea idioottimaisuuksia, kun kiltti yksinhuoltaja Rachel (Michelle Monaghan) saa myös vastata Julianne Mooren puheluihin ja pian he joutuvat yhdessä aavikolle jossa Moore ottaa kauko-ohjauksella voimalinjat haltuunsa, räjäyttää johdot poikki ja suuntaa niiden sähkövirran erääseen kolmanteen mukaan pakotettuun henkilöön. AARGH!
No, sivussa ollaan näytetty kuinka asevalmistajat ovat tehneet kristallin joka äänimerkin saatuaan räjähtää hyvinkin tuhoisasti ja yksi kristalleista päätyy kaulakoruksi, kun erikoisvalmisteinen trumpetti on valmis laukaisemaan sen. AARGH!
Toisaalla ilmavoiminen tutkija Perez (Rosario Dawson) tutkii Jerryn tapausta, sillä Jerryn edesmennyt veli oli jokin ilmavoiminen superälykkö ja toisaalla agentti Morgan tutkii samaista tapausta samasta syystä. Ja tässä vaiheessa minä en enää oikein jaksa seurata tätä joka suuntaan säntäilemistä ja kohtauskavalkadia jossa on kiire mutta minnekään ei mennä.
Suuri paljastus on se, että Julianne Moore on valtion kehittämä tietokone joka on kuin Skynet ja Hal 9000, mutta ei yhtä hauska. Ja miksi tämä kaikki tapahtuu? Who cares!
Ensin ohjaaja D.J. Caruso teki Shia LaBeoufin kanssa teiniversion Takaikkunasta ja sitten sama poikapari päätti tehdä teiniversion Valtion Vihollisesta, joka jo itsessään on teiniversio Valtion Vihollisesta.
Aikoinaan Caruso sai minut nyökyttämään hyväksyvästi tehtyään elokuvan The Salton Sea, joka oli varsin mainio, kova ja kylmä trilleri. Sittemmin hän on suunnannut elokuvansa selvästikin alle kuin yli kaksikymppisille ja ilmeisesti hänen käsityksensä lastenelokuvista noudattelee enemmän Teletappien kaavaa, kuin Snorkkeleiden.
Eagle Eye on täynnä hervotonta vauhtia ja se sai minut tuntemaan itseni hitaaksi ja vanhak-si señor. Ja vaikka tälläinen Orwellmainen juoni kuulostaa hauskalta ja tietoyhteiskunnassa voidaan osoittaa valvovan silmän omaavan myös kädet, niin Eagle Eye on niin helvetin pinnallisesti tehtyä ja ahdettu niin järjettömän täyteen silkkaa sekoilua, että se on oikeastaan vain typerä.
Aiemmin mainitsin elokuvan Valtion Vihollinen, jota Eagle Eye muistuttaa joka puolelle ehtivine agentteineen ja jopa kansikuvineen, niin silti osuvampi vertailu voitaisiin löytää yhdistelmästä The Net-Verkko Kiristyy kohtaa pikakelauksella esitetyn Epic Movien.
Leffan ainoa kohtaus josta pidin, oli se jossa LaBeoufin hahmolle näytettiin mitä kaikkea informaatiota tuo mystinen Julianne Moore oli hänestä kerännyt ja siinä näkyy myös Jerryn elokuvalista. Tuohon kohtaukseen liittyen on kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että Jerryn kaltainen ihminen olisi katsonut vain elokuvia kuten Fight Club, 2001, Full Metal Jacket, City of God, etc. Kun siellä olisi pitänyt olla Epic Movie, Date Movie, Disaster Movie, Scary Movie 1-4, ja muut niiden kaltaisen klassikot.
Eagle Eye on hyviäkin näyttelijöitä pahasti hukkaan heittävä sinisävyinen värikäs oksennus, jossa huojutaan, ollaan sekaisin ja törmäillään taukoamatta seinään. Sopii erityisesti tarkkaavaisuushäiriöisille.
Tähdet: *
Eagle Eye
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti