Lang tunnetaan hyvin Amerikkamielisestä politiikastaan, joka sittemmin Lähi-itä-ongelman vuoksi on johtanut epäilyksiin sotarikoksista. Vesikidutusta, etc.
Edellinen haamukirjoittaja oli kuollut oletetun tapaturmaisesti ja uusi kirjailija saa aloittaa kaiken lähes alusta. Kirjailija viedään syrjäiselle Langin ranta-asunnolle aloittamaan työt, mutta hommista ei meinaa tulla mitään, kun itse kohde ei pahemmin paikalla viihdy kertomassa itsestään ja sen mitä Lang kertoo, on niin tylsää jaarittelua että siitä tehty kirja toimisi hyvin unilääkkeenä.
Kirjailija löytää edeltäjänsä jäljiltä valokuvia joissa esiintyvien henkilöiden ja vuosilukujen perusteella hän epäilee, että Lang on valehdellut, tai ainakin johtanut harhaan puhuessaan poliittisesta nuoruudestaan. Pian kirjailija saa huomata, että edeltäjänsä kuolema oli todennäköisesti kaikkea muuta kuin tapaturma ja että hän itse saattaisi olla seuraava maan poveen päätyvä, mutta uteliaisuuden kasvattaessa ruokahalua päättää hän saada kaiken selville. Yhteydenotot Langin poliittisiin vastustajiin ja yhteistyökumppaneihin herättävät vääränlaista huomiota, mutta ennen kuin totuus pääsee julki, tapahtuu salamurha ja Lang jää historiaan arvostettuna poliittisena vaikuttajana.
Lopulta kirjalija kuitenkin ymmärtää edeltäjänsä jättämät vihjeet ja väärä viesti paperissa johtaa kylmään katuun.
Tämä oli aivan loistava jännityselokuva, josta osoituksena on se että sitä upposi niin tunnelmaan, etten ennen lopputekstejä edes tajunnut ettei McGregorin hahmolle annettu nimeä. Kysyinkin katseluseurana olleelta neidiltä "eiks ne tosiaan maininnut sitä nimeä kertaakaan?" ja se huomio kertoo paljon McGregorin hahmosta, joka oli elokuvassa enemmän haamu kuin kirjoittaja. Mies oli hyvin hiljainen koko elokuvan ajan ja tavallaan koko ajan hieman sivussa, vaikka onkin tarinavyyhdin purkaja ja keskeinen hahmo.
Muutenkin elokuva on hyvin rauhallisesti kulkeva ja hiljalleen jännitystä kohottava, tehden hiljaisuudesta erittäin toimivan lievää paranoiaa huokuvan kertomuksen.
Näyttelijät olivat aivan erinomaisia ja hassua oli, että en aluksi meinannut tunnistaa kolmea elokuvan näyttelijöistä, sillä jotenkin niin erilaisia he olivat kuin yleensä. (Kim Cattrall, James Belushi ja Timothy Hutton.)
Tarina oli mielenkiintoinen ja vaikka itse lopetus, kuten myös keskellä elokuvaa oleva seksuaalinen petos olivat aika tarpeettomia, niin muutoin juoni oli hyvin mielenkiintoinen. Pidin kovasti siitä, että vaikka tästä oltaisi voitu rakentaa jokin hysteerinen takaa-ajo-elokuva, niin uskallettiin pysytellä kävelyvauhdissa ja antaa salaisuuksien avautua ajallaan. Mihin liittyen oli mainiota, että vaikka tämä kuuluukin niihin elokuviin joissa niin sanotusti kukaan ei ole miltä näyttää ja näin pois päin, niin se ei tuntunut miltään salaisuuksia ja valheita-elokuvalta, vaan se oli jotenkin Hitchcockiton Hitchcock.
Ja hitto vie, Alexandre Desplatin musiikki oli hienoa.
Niin ja jummi jammi se Langin ranta-asunto oli upea.
Tähdet: ****
The Ghost Writer
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti