Ihan oikeasti, auttakaa minua, sillä olen lievästi hämilläni.
Kun tässä aiemmin mietin mitä katsoa ja kävin läpi kasettipinoja, niin joukossa oli myös elokuva nimeltä Viattomat joka ei kuulostanut yhtään tutulta. Kyseessä oli ostokasetti, mutta kantta minulla ei siihen ollut, mutta eipä se mitään, IMDb ja Google auttanenevat. Mutta ei, eipä kansikuvaa löydy sitten millään ja kaikki muukin informaatio jää yhtä vajaaksi. Ei kunnon näyttelijätietoja, ei kuvia, ei juonikuvausta. Ja jos luulette viimeisen kohdalla itse elokuvan katsomisen auttavan, niin pahoinpa erehdytte.
Mutta koetetaan nyt kuitenkin kertoa siitä jotain edes hivenen tolkullista.
On menossa ilmeisesti Korean sota, vaikka esimerkiksi osa aseistuksesta ja puvustuksista näyttää olevan joko parikymmentä vuotta vanhempaa taikka uudempaa. Väliäkö tuolla, sillä elokuva näyttää kuvatun jonkun takapihalla, sotilaiden määrä jää kouralliseen ja itse sotakin on olemattomien vihollisten ammuskelua, vaikka tosin sitä sotimistakaan ei juuri näytetä vaikka kuinka jaksetaan toistella että "war is hell." Siispä lopulta joku elokuvan sotilaiden aseistus ei ole mitenkään merkittävää.
Elokuvan on kirjoittanut sen pääosaesittäjä Dennis Christen, joka ei tämän perusteella osaa kirjoittaa edes nimeään, sillä sen verran nolosta tapauksesta on kysymys. Christen on oliko se nyt kersantti Collins, joka 40 vuotta sodan päättymisen jälkeen menee sinne takapihalle todella huonon vanhenemismaskeerauksen avustuksella muistelemaan sodan kauhuja. Hän vierailee kirkossa ja siirrymme ajassa taaksepäin keskelle sotaa, jolloin hän näytti olevan ehkä hieman päälle 40 vuotias ja tämä seikka tulee tärkeäksi hieman myöhemmin.
Collins kera muutaman sotilaan ammuskelee pari kertaa avomaastossa olevia olemattomia sotilaita kohden ja sitten he päätyvät erään syrjäisen kirkon luokse, paitsi että nyt yht'äkkiä Collins onkin yksin. Mihin ne kollegat katosivat? Collins tapaa ensin Amerikkalaisen nunnan jota kohtaan käyttäytyy kuin mulkero, mutta ei se mitään sillä mies piiloutuu kirkkoon vihollissotilailta joita ei näköjään ole olemassakaan. Collins jankkaa toistuvasti sodan olevan julmaa ja kuinka hän inhoaa olla täällä kirkossa piilossa. Helvettiäkö sitten olet siellä kirkossa, kun missään ei ole vihollisia ja se väitetyn pommitusten keskellä oleminenkin tuntuu valheelta kun missään ei kuulu pihaustakaan vaarasta. Ainoa mitä kuulemme on toistuva Terminator-teeman imitointi ja pehmorockballadit joissa ei ole järjen hiventäkään.
Siellä kirkossa ovat siis Collins ja jenkkinunna, mutta myös aasialaisnunna ja muutama alle 10 vuotias orpopoika. Yllättäen Collins ui jonnekin sotavankileirille Ramboilemaan, mutta miksi näin kun hän ei ketään pelasta, tai edes yritäkään pelastaa. Itse asiassa siellä vankileirillä ei näytä olevan ketään muuta kuin yksi vartija jonka Collins tappaa.
Amerikkalainen nunna katoaa kuin tuhka tuuleen, joten ilmeisesti Christen vain unohti hänet käsikirjoituksesta ja Collins opettaa orpolapsia taistelemaan. Paitsi että nyt yllättäen siellä ei ole kuin yksi ainoa orpolapsi, Kim (Yong Nam Ahn) jolle kersanttimme opettaa hyödyllisiä taitoja kuten ettei avonaisen ikkunan edessa kannata seistä, VAIKKA HÄN ITSE TEKEE JUURI NIIN! Hahaha!
Collins hengailee Kimin kanssa ja kertoo kuinka tappaminen on tärkeää ja sitten Kim hoitaa Collinsin vatsassa olevaa ampumahaavaa jollaista ei ollut aiemmin ja jollaisen syntyä ei missään vaiheessa näytetty.
Kirkolle saapuu pari vihollissotilasta ja yllättäen ne aiemmin mukana olleet orpolapset ovat taas ilmaantuneet kuvioihin ja sitten kun nämä kaksi vihollista on tapettu, niin mennään räjäyttämään jotain siltaa. Missä vaiheessa se silta ilmaantui siihen ihan viereen? No kuitenkin, nyt siellä näytetään kuinka jotkut jenkkisotilaat ammuskelevat Korealaissotilaita ja ovat selvästi voitokkaita, joten tottakai juuri jenkit päättävät peräytyä. Yksi orpopoika kantaa räjähteet Korealaissotilaiden luokse ja pum! imperialismi on voittanut.
Siirrymme nykyaikaan ja kirkossa olevan ikääntyneen Collinsin seuraan. Pian hänen luokseen astelee vanhempi aasialaismies joka on tuo orpolapsi Kim ja näin ovat ystävykset jälleen löytäneet toisensa. Ja muistatteko kun sanoin Collinsin näyttäneen sota-aikana siinä 40 vuotiaalta ja tämä nykyaika puolestaan on ajallisesti 40 vuotta sodan jälkeen. Kim puolestaan oli jotain alle 10 vuotias elokuvan tarinassa, joten miksi helvetissä tähän nykykohtaamiseen piti palkata aikuisen Kimin rooliin joku Collinsia vanhemman näköinen mies? AARGH!
Tämä elokuva on sanoinkuvaamatonta tuskaa.
Se näyttää todella halvalta, näyttelijät ovat silkkaa kuraa ja käsikirjoituksessa ei ole mitään tolkkua. Jos ajatus oli kuvata sitä, että sota on helvettiä ja kuinka siellä karisee viattomuus, niin olisiko kannattanut edes hieman panostaa siihen käsikirjoittamiseen. Yleensä tälläisten irtokohtauksista ja juonettomuudesta kärsivien elokuvien kohdalla tulee mieleen, että käsikirjoittaja on vain halunnut pistää yhteen mielestään loistavia ideoita ilman että olisi miettinyt miten ne sopivat yhteen. No, tässä irtokohtauksista yksikään ei ole sellainen jota voisi hyvällä tahdollakaan kutsua hyväksi ideaksi, joten tuo aiempi oletukseni ei toimi.
Ja miksi lopputeksteissä näytetään kohtauksia elokuvasta, kun osa niistä ei edes tapahtunut siinä.
Sain ihan oikeasti päänsärkyä tästä elokuvasta, joten ehkei se tuska nyt niin sanoinkuvaamatonta olekaan.
Tähdet: ~
Viattomat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti