Kyttäkaksikko (K-9, 1989)

Huumekyttä Dooley (James Belushi) on sosiaalisesti rajoitteinen, eli niin sanottu kiukkuperseinen yksinäinen susi jonka kanssa kollegat eivät halua tehdä yhteistyötä, eikä hän halua toimia heidän kanssaan. Siispä metsästäessään huumekuninkaista suurinta, Lymania (Kevin Tighe) on Dooleyn otettava pari itselleen, mutta koska ihmisistä ei siihen hommaan löydy sopivaa, niin siirrytään koiraosastolle. Pariksi tulee Jerry Lee (Koton) joka aluksi vaikuttaa samankaltaiselta tapaukselta kuin Hooch elokuvasta Turner ja Täystuho, mutta vaikka Jerry Lee antaakin itsestään ensivaikutelmana tottelemattoman koomisen tuholaisen, niin pian ilmenee että hän on enemmän samanlainen kuin se Poliisikoira Rexin hauva. Eli vain lievästi koominen ja tottelematon. Mutta kyllä tarkoitettu huumori sisältää sitä tuttua tavaraa jossa Dooley ei saa koiraa tottelemaan ja näin pois päin.
Dooley alkaa pääsemään liian lähelle Lymania, joten kaapataanpa miehen tyttöystävä Tracy (Mel Harris) ja koska Lyman on julkisuudessa puhtoinen, niin Dooleylla on vaikea edes tässä vaiheessa saada muita uskomaan hänen olevan roisto. Siispä toimitaan kahdestaan Jerry Leen kanssa ja ammutaan hidastetusti kuolevia pahiksia ja näin ovat demokratia ja vapaat vaalit turvattu.

Olen enemmän kissa- kuin koiraihminen, mutta tokihan se on myönnettävä että jos kyseessä on toimintakomedia jossa poliisi toimii yhdessä eläimen kanssa, niin koira on loogisempi valinta siihen ja näitä kyttä ja koira-elokuviahan riittää joka sormelle, kuten nyt vaikkapa tämä jatko-osiakin peräänsä saanut Kyttäkaksikko.

Jos on nähnyt nuo jatko-osat K-911 ja K-9:P.I. ennen tätä ensimmäistä elokuvaa, niin saattaa hieman yllättyä siitä kuinka väkivaltainen tämä nimenomainen elokuva on. Sillä vaikka kukin niistä mahtuu helposti toimintakomedia-genreen, niin kaksi jälkimmäistä painottaa komediapuolta sen verran vahvasti, että niiden rinnalla selvästi enemmän toimintaleffaan kallellaan oleva ensimmäinen osa on kuin 48 Tuntia verrattuna Eläintohtoriin.

Tuolla aiemmin mainitsin tv-sarjan Poliisikoira Rex ja tätä elokuvaa katsellessa huomaa niiden olevan tyyliltään sen verran samanlaisia, että aloin olla aivan varma jotta tuo saksalaissarja olisi Kyttäkaksikon spin off, mutta ainakaan trivian mukaan näin ei ole. Kuitenkin Poliisikoira Rexistä pitävät saattaisivat pitää myös Kyttäkaksikosta ja toisin päin, sillä molemmat ovat kevyellä komiikalla varustettuja, mutta jokseenkin vakavamielisiä poliisijännäreitä ja molemmissa oleva koira on hiukan omapäinen, mutta ilmiselvä ammattilaispoliisi. Itse asiassa Kyttäkaksikon Jerry Leetä esittänyt Koton (elokuvassa tosin todetaan Jerry Leen esittäjäksi Jerry Lee) oli näköjään oikeasti poliisikoira joka valitettavasti sittemmin menehtyi työtään tehdessään.
Enemmän komiikkaa kaipaaville osuvampi saman teeman elokuva on tuo aiemmin mainittu Turner ja Täystuho.

Kyllä Kyttäkaksikko ihan tarpeeksi komediaa sisältää jotta se saattaisi naurattaa, mutta monien muiden 80-luvun koomisten toimintaelokuvien tapaan (48 Tuntia, Beverly Hills Kyttä, Red Heat, etc.) on tämä elokuva hiukan enemmän aikuisille suunnattu kuin mitä esimerkiksi traileri antaa ymmärtää.

Jälleen kerran oli hauska huomata, että aiemman ja tuoreimman katselukerran välissä on ollut niin paljon aikaa, että silloin muinoin osa elokuvassa esiintyneistä näyttelijöistä ei ollut vielä tuolloin yhtä tuttuja kuin nyt. Siispä tällä kerralla oli kiva huomata Dan Castallanetan vilahtavan pienenpienessä tarjoilijan roolissa ja vaikka hän lieneekin monille tuntematon kasvoiltaan, niin kuullessaan äänen varmasti tunnistaa kenestä on kyse.
William Sadler käväisee moikkaamassa autokauppiaan roolissa.
Hauskaa vielä oli, että samaisessa autokauppakohtauksessa vilahtaa myös Nanny-sarjan hovimestari Nilesia esittänyt Daniel Davis, jonka pää pilkistää esiin hiukan myöhemminkin elokuvan edetessä.

Ja mikä komediallinen elokuva tulisi toimeen ilman Yellon Oh Yeah-kappaletta, jonka itse tosin yhdistän parhaiten elokuvaan Vaihdetaan Vapaalle Ferris. James Brownin I Feel Goodin olisi kyllä voinut suosiolla jättää pois.
Musiikkiin liittyen, säveltäjä Miles Goodman sai aikaiseksi joitakin mainioita synapopituksia.

Kyttäkaksikko on aika perinteikkäällä kyttätarinalla varustettua caninetoimintaa, jossa ei pääse kyllästymään mutta jonka vuoksi ei nyt aivan innostakaan loiki. Viihdyttävää toimintakomediaa jossa elokuvan varsinainen kyttäkaksikko rohmuaa kuvaruudun sen verran tarmokkaasti, että muilla ei valitettavasti tunnu olevan juuri mitään virkaa.

Tähdet: ***
Kyttäkaksikko