Amerikka haluaa öljyä, Saudi-Arabiassa on öljyä, Osama Bin Laden on pahis.
Ei siinä mitään, ainakin sitä yritettiin.
Olemme Saudeissa ja jenkkejä vastaan tehdään pommi-iskuja. Siispä kulttuurien sulatusuunista lähetetään asiaa tutkimaan erikoisryhmä johon kuuluvat joukon suoraselkäinen johtaja Ronald (Jamie Foxx), kyyninen veteraani Grant (Chris Cooper), koomikko Adam (Jason Bateman) ja en tahtoisi sanoa näin, mutta onton kirjoituksen perusteella pelkkä naiskiintiö Janet (Jennifer Garner.) Mutta hei, koko tiimi ja sivuosahahmot koostuvat muutenkin stereotypioista, joten miksi Garner olisi ollut poikkeus. Ja arvatkaa vain onko Ronaldin motiivina saada tiiminsä ja itsensä Saudi-Arabiaan koska hänen hyvä ystävänsä kuoli aiemmin tehdyssä pommi-iskussa. Mikä yllätys!
Seuraa CSI-jakso.
Sitten ammuskellaan ja räjähdellään ja jenkit palaavat kotiin ilman tuloksia.
The Kingdomin pituus on hieman alle kaksi tuntia, ohjaaja Peter Bergin tarkoittama leikkaus olisi kuulemma ollut noin kaksi ja puolituntinen, mutta alle 90 minuuttiakin olisi riittänyt, sillä aika hyvästä ideasta tehdä rikostutkintaa vihamielisellä alueella-elokuva, on tämä kuitenkin lopulta pelkästään aika yksinkertainen räiskintäelokuva. Siksi onkin sääli, että kun elokuvassa on selvästkin eniten panostettu toimintakohtauksiin, niin ne ovat liian harvassa ja siinä välissä vain pyöritellään peukaloita.
Kannattaa heti suoraan asennoitua elokuvaan siten, että on katsomassa elokuvaa joka vain valehtee olevansa juonellisesti rikas etenkin poliittisella osastolla, mutta onkin oikeasti pelkkää ison rahan äxöniä. Sillä toimintaleffana The Kingdom tarjoaa tarpeellisen määrän huojuvaa kameraa, (90 minuuttiselle elokuvalle) sopivasti ammuskelua ja viherkellertävää kuvasävyä. Se mikä tietenkin on hyvin rasittavaa, on että Arabit ovat puoluekannastaan huolimatta kaikki paksusänkisiä, hikisiä, likaisia ja potentiaalisia vihollisia, kun jenkit ovat kauniita, komeita ja fanfaarin arvoisia. Oli kuitenkin silti ihan hyvä, että edes koetettiin tuoda mukaan tarinointia siitä kuinka hankalaa Ronaldilla ja tiimillään oli tutkia tapahtumia kun joka puolella vastaan tulivat byrokraattien säännöt, mutta silloinkin tuntuu kuin joku naputtelisi sormillaan tiskiin odottaessaan pääsyä shoot 'em uppiin.
Kyseessä on siis ihan tyylikäs ison rahan ja isojen tähtien toimintaelokuva, jossa kannattaa ummistaa silmät ettei jenkkipropaganda aiheuta kylmiä väreitä.
Ja sitä väittämääni tyylikkyyttä haittaa se, että jopa hiljaisissa keskustelukohtauksissa kamera huojuu kuin merisairas karuselli.
The Kingdom osoittaa jälleen kerran sen, että Peter Berg on samanlainen ohjaaja kuin Michael Bay ja Renny Harlin. Sujuvaa toimintaa, draama ontuu.
Tähdet: ***
The Kingdom
4 kommenttia:
Kiitos paketista. Yhtä elokuvista (Society) en ole aiemmin nähnyt ja muutkin oli semmosia, ett olisin voinut itsekkin hankkia ja/tai en ole nähnyt vuosiin. Nosferatua tosin mulla on nyt 3kpl, että pitää katsoa pistänkö oman arvonnan pystyyn, vai pidänkö sen omana. Tod näk pidän, kun onhan siinä ihan erilainen kansi hei. :D Tai on mulla jo tovin ollut mielessä, ett pitäis arpoo pois tuplakappaleet, mut kattoo ny millon saa aikaan.
Hah! No, ainakin siellä on se Society.
Ostin jo hyvän aikaa sitten sellaisen kolmen leffan paketin, josta minulla oli jo entuudestaan Metropolis ja Nosferatu, mutta kolmas elokuva, Panssarilaiva Potemkin oli se jonka vielä halusin. Muuten olisin säilyttänyt senkin Nosfaratun, mutta kun se boksissa oleva on ihan sama versio ekstroja myöten, joten ylimääräinen syntyi.
Nyt minulla on kaksi versiota Nosferatusta. Tuo boksin dvd ja vhs joka piti säilyttää siksi, että siinä on eri leikkaus ja siinä henkilöhahmojen nimet on muutettu Stokerin hahmojen mukaan.
Mulla on kans tuo Metropolis & Potemkin setti ja lisäksi semmoinen mihin Type O negative on muka säveltänyt musiikin, vaikka oikeasti siinä on vaan Bloody kisses levyltä biisejä jotka alkaa ja loppuu miten sattuu.
Ainakin se kuulostaa hauskalta.
Joskus muinoin tuli jännityselokuva jonka nimenä oli muistaakseni Sweet Dreams ja pääosassa Tiffani Amber Thiessen ja siinä mainostettiin olevan Marilyn Mansonin tekemä soundtrack. Mutta tosiasiassa siinäkin oli vain laitettu leffaan kasa Mansonin biisejä, että se siitä.
Lähetä kommentti