Danny The Dog (2005)

Joskus muinoin menneinä aikoina meillä oli videovuokraamossa Suosittelemme-hylly, jossa oli ei niin yllättäen elokuvia joita suosittelimme asiakkaille. En yleensä kritisoinut muiden valintoja, mutta toivoin että kyseinen valikoima oli mahdollisimman laaja-alainen ja ettei kukaan siis suosittelisi vain yhden lajityypin elokuvia, mutta vaikka tekisi niin, niin tärkeintä oli että oli rehellisesti sitä mieltä jotta valittu elokuva oli oikeasti suositeltava. Syy miksi mainitsin tuon on helposti pääteltävissä, sillä Danny The Dog oli erään kollegani Suosittelemme-hyllyyn asettama elokuva ja minun mielestäni...
(vastaus juonikuvauksen jälkeen)

Danny (Jet Li) on ehdollistettu toimimaan väkivaltaisen gangsterin Bartin (Bob Hoskins) koirana joka tottelee vain isäntäänsä ja tämä isäntä päästää Dannyn irti vain jos on tarve saada joku hakattua nakeiksi ja muusiksi. Täysin vailla arvostusta oleva, käytännössä tyhmänä eläimenä pidetty Danny kohtaa sokean pianonvirittäjän Samin (Morgan Freeman), joka ei pidä Dannya tyhmänä, pahana, saati eläimenä, vaan ihmisenä jollainen hän on.
Kun Bart kuolee kilpailevan gangsterin kostoiskussa, jää Danny vaille isäntää ja ystävällisestä Samista tulee eräänlainen korvikeisä ja Samin aikoinaan hoitoonsa ottamasta nuoresta Victoriasta (Kerry Condon) sisar.
Danny oppii lapsen lailla elämää ja paikoillaan oleva kaulapanta estää häntä sortumasta väkivaltaan, mutta jossain vaiheessa tulee aika kokeilla elämistä ilman Epun lakanaa. Tottakai juuri kun suuret askeleet on otettu, törmää Danny menneisyyteensä ja ilmenee ettei Bart olekaan kuollut. Pelätessään uuden perheensä puolesta, alistuu Danny pitämään jälleen pantaa ja toimimaan isäntänsä koirana laittomissa tappeluissa. Mutta Danny ei ole enää Bartin ja pian hän palaakin Samin luokse ja samalla selvitetään kuka hän oli ennen joutumistaan Bartin huomaan. Kiukustunut gangsterimme lähettää roppakaupalla miehiä noutamaan Dannyn, joten saamme katsella runsaasti tappelemista. Plussaa käsikirjoittajana toimineelle Luc Bessonille siitä, että tähän elokuvaan ei ole tungettu hänen 2000-luvun innostumistaan parkouriin. Sen sijaan meillä on valkoisiin pukeutunut kalju superkaratepahis jonka kanssa voidaan käydä se titaanien taistelu, mutta lopussa koira on muuttunut sylikissaksi ja hyvä niin sillä kissat rulez 4eva.

... Kyseessä on varsin hyvä ja yllättävän erilainen mätkimiselokuva, että ymmärrän täysin miksi kollegani elokuvaa suositteli ja vaikka en ehkä olekaan valmis nostamaan tätä lajityyppinsä parhaimpien joukkoon, niin olin erittäin positiivisesti yllättynyt.

Pidin kovasti elokuvan Frankensteinmaisuudesta jossa kuten tuossa kauhuklassikossa, myös tässä Hirviö löytää ensimmäisen ystäväksi luokiteltavan henkilön sokeasta ihmisestä, joka ei siis näe Hirviön väitettyä pahuutta ja rumuutta, eikä täten todellakaan katso koiraa karvoihin (joo, ei se minunkaan mielestäni ollut hauska sanaleikki.) Joten tarina oli mieleiseni ja kun mukana on Bob Hoskinsin ja Morgan Freemanin kaltaisia näyttelijöitä, niin oli helppo olettaa näkevänsä ja näkikin päteviä roolisuorituksia. Etenkin Hoskins oli kammottavan julma roolissaan. Eikä Jet Li jää Hirviön roolissaan yhtään muiden piiloon.

Visuaalisesti Danny The Dog on hemmetin ruma ja nyt en tarkoita sitä, ettäkö elokuva olisi täynnä muovisia efektejä, huonoa kameratyöskentelyä, tms. vaan että ruma on kylmää, märkää, likaista, eli sopivaa.

Tiedättehän elokuvat kuten Nell, tai muut sellaiset joissa jollakin tavalla esimerkiksi lapsen tasolle jäänyt, lukutaidoton, rampa, tai muutoin erilaisena ja siksi tyhmänä pidetty ihminen saa rakkautta ja opetusta osakseen, päätyen lopulta voittajaksi antaen muille oppitunnin ihmisyydestä. Danny The Dog on tuollainen inhimillisyysdraama, vain hyvin rankalla väkivallalla koristeltuna. Elokuvan siirtyminen alun väkivallasta lapsen kasvatukseen toimii jopa niin hyvin, että olisin ollut hyvilläni jos sinne tappelemiseen ei oltaisi enää palattukaan, vaikka toki ymmärränkin miksi näin tehtiin.

Danny The Dog on erinomainen väkivaltadraama, joka hieman tylsistyy loppupuolen toiminnan vuoksi, mutta Massive Attackin musiikki on loistavaa ja vaikka pari vihjaisua siihen suuntaan tehtiinkin, niin pidin suuresti siitä että Dannyn ja Victorian suhde pysyi sisarellisena.

Elokuva saa minulta kenties liioitellun pistemäärän, mutta who cares.

Tähdet: ****
Danny The Dog