Black Books (2000 - 2004)

Simpsoneissa oli kerran vitsi Brittiläisistä komediasarjoista ja siinä katseltiin muistaakseni ohjelmaa nimeltä Do Shut Up ja vitsi oli siinä, että ohjelman mainittiin olleen Englannin pisimpään jatkunut komediasarja ja niitä jaksoja oli jotain kuusi kappaletta, tai jotain sinne päin. Tämä juttu tuli mieleeni Black Booksia katsellessani, sillä kyseessä sattuu olemaan juuri brittisarja ja kaikkien kolmen kauden yhteenlaskettu jaksomäärä on vaivaiset 18 osaa.
Sinänsä hauskaa, että tyypillisen jenkkiläisen komediasarjan tavanomainen kauden pituus taitaa olla jotain 20 jakson luokkaa. No väliäkö tuolla, sillä Black Booksin 18 jaksoa ovat kokonaisuutena huomattavasti miellyttävämpi ja hauskempi kokemus kuin niin kovin monet muut pidempään jatkuneet komediasarjat. Joten parempi on, että jäi halu saada lisää, kuin että olisi saanut lisää ja se ei sitten vastaisi odotuksia.

Minulla ei ole mitään mielikuvaa siitä kuinka tunnettu tämä sarja on Suomessa, mutta uskallan kuitenkin todeta ettei se ollut ainakaan niin huomattu kuin olisi ansainnut olla ja syynä lienee se miten YLE hautasi Black Booksin jonnekin yön pimeille tunneille ja kun siihen lisätään olematon promootio, niin sepäs vasta hauskaa olikin. Hienoa vielä oli se, että kun sarja uusittiin niin se pistettiin eri päivälle kuin aiemmin, mutta edelleen piiloon sinne jonnekin nurkan taakse ja pidettiin huolta ettei kenellekään kerrottu sen olemassaolosta. Tämä on sääli jo siksikin, että kaikki jolle olen sarjaa esittänyt ovat olleet aivan innoissaan siitä, joten sille oltaisiin todennäköisesti saatu massat puolelleen, mutta kun ei niin ei.
Enkä nyt tiedä oliko se sarjan suomalainen nimi Kirjava Joukko nyt niin kovinkaan kuvaava.

Sarjan keskushahmo on syvästi kyyninen Bernard Black (Dylan Moran), joka pitää pientä tunkkaista kirjakauppaa ja vihaa asiakkaita ja asiakaspalvelua. Niiden sijaan hän rakastaa kirjoja ja alkoholia. Erityisesti alkoholia.
Bernardilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä miten kauppaa pyöritetään, eikä hänellä oikeasti ole kiinnostustakaan siihen, sillä hän haluaa olla vain rauhassa häiriöiltä. Mutta niin vain Bernard päätyy humalapäissään palkkaamaan avukseen yritysmaailman kiivastahtisesta oravanpyörästä vapautta halajavan Mannyn (Bill Bailey), vaikka luonnollisestikaan pään selvittyä Bernard ei muista rekrytointia, saati sitten edes siedä Mannya.
Kun Bernard on sarjan synkkä ilkimys ja Manny se hupsun näköinen hassuttelija, niin naapurissa rihkamaliikettä pitävä Fran (Tamsin Greig) on eräänlainen tasapainottava hahmo. Mutta jos ajattelee Franin olevan lopulta yhtään sen tasapainoisempi ihminen kuin Bernardin ja Mannyn, niin saa erehtyä suuresti, sillä itsetunto-ongelmainen neiti on omanlaisensa ääliö. Kaikki nämä hahmot ovat hyvällä tavalla ärsyttäviä. Siten että televisiossa he ovat hauskoja, mutta todellisessa elämässä he kävisivät todella pahasti hermoille.

Komediasarjoille tyypilliseen tapaan Black Books sijoittuu päosin yhdelle rajatulle alueelle, eli tässä tapauksessa kirjakauppaan, niin sitä voisi luulla huumorin koostuvan enimmäkseen kaupassa käyvistä erilaisista asiakkaista ja suhtautumisesta heihin, kuten myös tietenkin päähahmojen omista kummallisuuksista ja vaikka jälkimmäinen pääseekin vahvasti esille, niin friikkiasiakkaita ei kaupassa pahemmin käy. Enin huumori taitaakin syntyä siitä kuinka Bernard ei siedä Mannya joka oikeasti haluaa kirjoja myytävän ja kaupan kannattavan, kun Bernard mielummin haluaisi syöstä Mannyn samankaltaiseen kärsivän taiteilijan synkkyyteen jossa hän itse vaeltaa, vaikka Manny palkattiinkin nimenomaan tekemään ne oikeat kirjakaupan työt jotta Bernardin ei niitä tarvitsisi tehdä.
Huumori koostuu kyynisyydestä, nihilismistä, ironiasta ja sarkasmista, joten Rowan Atkinson-asteikolla mitattuna Black Books on enemmän Mustan Kyyn ystäville kuin Mr. Beanin.

Parhaimmillaan Black Books rientää niin absurdeihin tarinoihin, että melkein voi kuvitella tekijöiden oikein kilpailleen siitä kuka keksii edellistä kohtausta oudomman vitsin ja käänteeen. Parhaiten tämä sarjan outous näkyy esimerkiksi jaksossa Grapes Of Wrath, jossa Manny kutsuu liikkeeseen eräänlaisen Kadonneen Aarteen Metsästäjien Tothin ja Tim Curryn ristisiitokselta vaikuttavan siivoojan, joka pelottaa Bernardia koska hänellä ei ole nenäkarvoja ja hän ilmaantuu tyhjästä. Paetakseen siivoojaa Bernard ja Manny lähtevät vahtimaan erästä ystävän asuntoa hänen ollessaan poissa ja Mannyn erehdyksen vuoksi kaverukset juovat tuon ystävän harvinaiset viinit joita on tarkoitus toimittaa Paaville ja korjatakseen erheensä Bernard ja Manny päätyvät eräänlaiseen Frankenstein-moodiin tekemään omaa väärennösviiniään joka sitten tappaa Paavin.
Taikka jakso The Big Block-Out jossa Manny hankkii liikkeeseen tekniikan huippua edustavat turvalaitteet, lukitsee vahingossa itsensä sisälle ja Bernardin ulos, mutta ei muista tunnuskoodia koska hämmentyi turvafirman työntekijän hiuksissa olevasta pienestä lelusta. Tämä johtaa siihen, että Manny koettaa selvitä yön ylitse selviytyjäoppaan avulla, jonka vuoksi hän pitää nestehukan poissa absintilla, metsästää mehiläisiä tulella paistettavaksi ja taantuu Kärpästen Herraksi.

Security Man: This is a really good security system. You know the CIA?
Manny: Yeah.
Security Man: Well, they don't use this stuff. They've probably got something a lot better.

Nuo kaksi jaksoa ovat hyviä esimerkkejä siitä millaisista tarinoista on Black Booksin kohdalla kyse ja rooleihinsa täydellisesti istuvat Moran, Bailey ja Greig esittävät oudoimmatkin tarinakäänteet aivan kuin mitään outoa ei olisi meneillään, vaan näin se nyt sattuu vain olemaan. Pääosakolmikon kemiat osuvatkin niin hyvin yhteen, että tuntuu kuin he olisivat koko ikänsä valmistautuneet juuri tähän sarjaan ja näihin rooleihin.

Manny: That was the last film you went to see? 'Planet of the Apes'?
Bernard: Yeah. Amazing effects, you know. You really believed that monkeys could have meetings.

Black Booksista on aika vaikea löytää mitään suurempaa valittamista, sillä jaksot ovat pitkälti keskenään yhtä vahvoja, kirjoitus on koko ajan hyvää ja näyttelijät erinomaisia, ja kun sarja jää selvästi kesken niin siihen ei tule sitä pakollista päätösosaa lyömään naulaa arkkuun.
Erästä kilpailevaa kirjakauppa-tarinaa lukuunottamatta Black Books ei kuljeta mukanaan jatkuvia tarinoita ja täten kun sarjan viimeinen osa tulee vastaan, niin se ei jätä juonenkäänteitä kesken, eikä siis myöskään rupea vääntämään kaiken selittävää ahdasta lopetusta. Nälkä jää, mutta pettymystä ei koe.

Siispä jos olette pistävän ilkeän huumorin ystäviä, niin Black Books tarjoilee juuri sitä.

Manny: I want the weekend off. I want a life.
Bernard: This is life! We suffer and slave and expire. That's it!
Manny: We have needs! Fran wants to learn the piano, I want some time to myself, you want to go out with a girl...
Bernard: Don't make me laugh... bitterly. Fran will fail, you'll toil your life away, and I'll die alone, upside down on the floor of a pub toilet.

Tähdet: *****
Black Books