Tangerine Dream: Crystal Voice / Firestarter

Päätin harjoittaa viivytystaktiikkaa ja pitää tietoisen tauon ennen kuin 50 Sci-fi Classics-sarja päätetään. Siispä otetaan tähän väliin tämän kuukauden musiikillinen annos.

Stephen Kingin kirjaan pohjautuva Firestarter on mielestäni korkeintaan vain ihan hyvä elokuva. Hyvällä tuulella saattaisin antaa sille kolme tähteä, väsyneenä kaksi, mutta niiden väli lienee se kaikkein sopivin pistemäärälle. Samankaltaista pyrokinesia-teemaa hyödyntävä Spontaneous Combustion on mielestäni parempi elokuva, vaikka joskaan sekään ei taida edes neljään tähteen yltää.
Mutta vaikka Firestarter onkin mielestäni vain ihan hyvä, viihdyttävä, mutta vain niitä elokuvia jotka on pakko nähdä pelkästään Kingin nimen vuoksi, niin sillä on yksi asia puolellaan joka tekee siitä elokuvan jonka olen katsonut useampaan otteeseen.
Tangerine Dreamin elokuvaan tekemä musiikki oli ja on niin koukuttavaa, että joskus laitoin leffan pyörimään taustalle vain kuunnellakseni sitä. Tai siis tein, kunnes sain elokuvan soundtrackin.

Kun olin muksu olin kovasti kiinnostunut Tangerine Dreamista, mutta tuolloin en ollut progemusiikin ystävä, genre johon tuolloin TD:n luokittelin. Ensimmäinen kuulemani TD:n levy, Electronic Meditation aiheutti kielteisen reaktion ja tuumin ettei tästä tule mitään. Onneksi kuitenkin seuraava kirjastosta löytämäni levy (ooh, vinyyli!) oli Phaedra joka sai käännettyä pääni ja uskaltauduin kokeilemaan yhtyeen tuotoksia vastaisuudessakin, enkä ole katunut tuolle tielle astumistani.
Todellinen Tangerineräjähdys tapahtui kymmenisen vuotta sitten kun töissä soittelin Sorcereria ja eräs asiakas tuli kyselemään pidänkö TD:stä. Siitä alkoi pitkä keskustelu jonka lopuksi tuo kyseinen herra iloitsi kuinka hienoa on, että jotkut juniorit minun tapaani edes tietävät kyseisen yhtyeen. Se hämmästytti minua hieman, mutta okei, kenties TD ei ihan ns. nuorisomusiikkia ollut. Mutta ei huolta, tekin olette taatusti kuullut Tangerine Dreamia vähintäänkin elokuvien kautta, sillä yhtyeen musiikkia kuulee elokuvissa kuten Riskibisnes ja Near Dark. Emmekä saa tietenkään unohtaa yhtyeen jäsenten omilla nimillään tekemää musiikkia jossa on enemmän kuin kaikuja emoyhtyeen tuotannosta, kuten Christopher Franken musiikki Babylon 5-sarjassa. Vaikka toki kaikin puolin koko yhtyen kietoutuukin Edgar Froesen ympärille, niin hän ei kuitenkaan ollut yksi ja ainoa yhtyeensä jäsen.
Ei kauaakaan tuon asiakkaan kanssa käymäni keskustelun jälkeen, kun samainen ihminen toimitti minulle kasan TD-levyjä, kuten kolme eri versiota The Keep-elokuvan soundtrackista. Tuolloin viimeistään olin antanut Tangerine Dreamille enemmän kuin pikkusormeni, mutta en edelleenkään jaksa kuunnella Electronic Meditationia alusta loppuun yhdeltä istumalta.

Ai niin, nykyään progekin uppoaa.