COLOSSUS AND THE AMAZON QUEEN (1960)
Antiikin Kreikka ja meneillään ovat jonkinlaiset olympialaiset, joka näemmä on yhtä kuin joukkotappelu. Lössi äijänköriläitä on kokoontunut kentälle hakkaamaan toisiaan ja kun kisat ovat ohi, siirrytään paikalliseen kapakkaan jossa tapellaan. Täällä kaksi lipevää kauppiasta haluaa palkata maan vahvimman miehen, Glaucon (Ed Fury) suojelemaan heitä merimatkalla. Glauco ei ole kiinnostunut tarjotusta työstä, joten kauppiaat maksavat Pirrolle (Rod Taylor), Glaucon ystävälle siitä että tämä kääntää lihaskimpun pään. Pirro kolkkaa Glaucon, sitoo miehen ja kantaa laivalle. Aah, ystävät.
Herättyään Glauco hakkaa laivan miehistön, mutta suostuu lopulta toimimaan matkan suojelijana.
Laiva rantautuu jonnekin jossa Glauco, Pirro ja lauma nimettömiä laivan matkustajia juovat huumaavaa viiniä joka tuppaa nukuttamaan. Se onkin niin, että nuo kauppiaat olivatkin muun rihkamamyynnin ohella ihmiskauppiaita ja nämä miehet olivat tietämättään kauppatavaraa. Ketkä sitten ostivat heidät? No amatsonit tietenkin. Glaucon herätessä hän päätyy kamppailemaan amatsonien kanssa, mutta huomatessaan tappelevansa naisia vastaan ("A woman! A woman in uniform!") hän hämääntyy ja tulee vangituksi.
Kun kaikille muillekin miehille paljastuu, että he ovat naisten vankeina eivät he halaja vapauteen, sillä hei c'mon, he ovat naisten vankeina.
Siirrymme kuvaamaan amatsoneja harjoittelemassa ryömimistä ja puhumassa poliittista soopaa jonka on taatusti kirjoittanaut George Lucas. Naisten vaatetus lienee puolestaan Jean Paul Gaultierin käsialaa.
Täällä amatsonien kaupungissa naiset ovat johtajia, niin poliittisia, uskonnollisia, kuin militaristisiakin. Miehet ovat kodinhengettäriä ja sukupuolikliseiden känteisyyttä korostetaan siten, että miehet ovat kaikki kuin Will & Gracen Jack, kun taas naiset ovat Xenoja. Seuraa mainioita kohtauksia joissa naiset vaativat ruuan olevan kuumana kun he tulevat kotiin ja kun mies valittaa että kodinhoito on raskasta työtä niin amatsoni sanoo "you should try to do my work."
Jostain syystä näemme tanssiesityksen.
Seuraavaksi vast'ikään vangitut miehet jaetaan amatsoneille ja snus snus alkakoon.
Amatsonien kaksi johtohahmoa, sotaisa Melitta (Daniela Rocca) ja lähes sotaisa Antiope (Dorian Gray, joka ei yllätys yllätys ole hänen oikea nimensä) ovat potentiaalisimmat vaihtoehdot syrjään siirtyvän kuningattaren tilalle johtajaksi.
Glaucosta tulee Antiopen mies ja Pirrosta Melittan, mutta siinä missä muut miehet saavat lempeä kylliksi, niin nämä kaksi jäävät ilman koska molempien dominat ovat kiinnostuneempia valtaistuimesta.
Kuningattareksi pääsyyn vaaditaan Pyhä Korsetti (ihan oikeasti) jonka Melitta piilottaa ja syyttää Antiopea sen varastamisesta, mutta Melittaa himoitseva Pirro puolestaan piilottaa korsetin toisaalle. Samaan aikaan Glauco nukahtaa ja tulee kannetuksi joidenkin merirosvojen laivaan. Muualla huomaamme että miehet jotka intoilivat naisista ovat nyt päätynyt johonkin kivilouhokseen töihin.
Glauco kertoo merirosvoille amatsonien kaupungin olevan täynnä jalokiviä, mutta ei hän itse millään ryöstöretkellä ole, vaan kunhan haluaa kyydin takaisin Antiopen luokse.
Kissatappelua.
Glauco jättää merirosvot rannalle odottelemaan ja menee itse amatsonien vangitsemaksi. Saman kohtalon kokee myös Antiope ja sitten Glauco tuomitaan poltettavaksi hengiltä, paitsi että hän saa palata kotiinsa.
Miehet ja naiset taistelevat, Glauco painii karhun kanssa.
En tiedä miksi, mutta lopulta Melitta rakastuu Pirroon, Glauco ja Antiope ovat onnellisia, kaikki on valoisaa, ruoho viheriöi ja sateenkaari ilostuttaa.
Jos jotain, niin ainakin tekijöillä on taatusti ollut hauskaa tätä elokuvaa tehdessään. Siellä ovat ne tyypilliset tahattomat huvittavuudet ja kömpelyydet mukana, kuten esimerkiksi sellaiset että näyttelijöiden pokka meinaa selvästikin pettää ajoittain ja välillä meinataan pudottaa käsistä tavaroita tai kompastua ja ne eivät ilmeisestikään kuulu käsikirjoitukseen. Mutta tahattoman hauskuuden lisäksi, tämä onkin oikeasti aika hauska myös tarkoituksella. Dialogissa ja hahmoissa on paljon itseironiaa, joka korostuu varsinkin silloin kun käännetään sukupuolirooleihin kuuluvia pinnallisuuksia toisinpäin.
Kaiken kuorruttaa sellainen iloinen komediamusiikki jonka luulisi kuuluvan ennemminkin johonkin slapstickmeininkiin kuin miekka ja sandaali-elokuvaan.
Tähdet: ***
Colossus And The Amazon Queen
EEGAH (1962)
Iloluonteinen Roxy (Marilyn Manning) ajaa luolamiehen (Richard Kiel) päälle, mutta ei hätää ei luolamiehelle käy mitenkään. Myöhemmin kukaan ei ole uskoa kun Roxy kertoo tapahtuneesta.
Roxy kuitenkin lähtee tutkismusmatkailijaisänsä Robertin (Arch Hall Sr.) ja poikaystävänsä Tomin (Arch Hall Jr.) kanssa kolaripaikalla ja miehet uskovat neitokaista nähtyään alueella suuria jalanjälkiä. Jälkien perusteella luolamies asustelisi läheisillä vuorilla ja Robert haluaa lähteä tutkimaan asiaa,,, yksin. Siispä Robert lähtee vuorille, kohtaa luolamiehen ja uhkaava tilanne syntyy, mutta siirtykäämme Tomin ja Roxyn luokse. Pariskunta bilettää siihen asti kunnes on aika lähteä vuoristolle hakemaan Robert pois, jonka pitäisi olla valmis tähän mennessä. Beachrokki soi mutta Robert ei ole saapunut sovitulle paikalle ajoissa, siispä Elvis-leffoista tuttuun tyyliin on aika Tomin ruveta soittamaan kitaraa ja laulamaan, eikä biisi ole yhtään hullumpi.
Ei kestä kauaakaan kun luolamies tulee ja kaappaa Roxyn mukaan kotiluolaansa, jossa Robert odottaa. Luolamies esittelee vierailleen sukunsa, muutaman mätänevän muumion. Vai että tästä elokuvasta Wes Craven löysi innoituksensa The Hills Have Eyesiin ja katso, kohta näemmekin Tomin kiertelevän haulikko kädessään verenmaku suussaan ja kosto povitaskussa.
Luolamies jota nyt kutsutaan Eegahksi ihastuu Roxyyn ja neito päättää sivistää miestä ajamalla tämän parran, sekä kampaamalla hiukset. Eegah kiittää aikeella raiskata naisen ja kun siitä ei meinaa tulla mitään aikoo Eegah raiskata naisen, mutta Robert tulee väliin hakattavaksi. Eegah nappaa Roxyn mukaansa ja paikalle saapunut Tom seuraa heittäen kivellä Eegahia.
Robert, Roxy ja Tom ajavat karkuun, Eegahin jäädessä hengailemaan vuoristoon. Roxy katsoo kaihoisasti taakseen ja Eegah menee luolaansa puhumaan sukulaisilleen.
Eegah ei kuitenkaan aio unohtaa Roxya vaan lähtee jäljittämään neitoa ja niin luolamies saapuu sivistyksen pariin säikyttelemään ravintolakansaa. Toisaalla Tom laulaa tylsän biisin ja Roxy kaipailee raiskausta yrittänyttä luolamiestä, siispä biletetään.
Eegah saapuu bileisiin ja poliisit ampuvat hänet.
Tämä on jälleen yksi niitä elokuvia jotka näköjään löytyvät IMDb:n bottomlistalta ja jälleen kerran on todettava, että toki kyseessä on huono elokuva, mutta on niitä huonompiakin jotka ansaitsisivat paikkansa sillä listalla. Eihän tämä ollut kuin ja ainoastaan huonosti näytelty, sisälsi hupsua dialogia ja oli noin puolitoistatuntisena vähintäänkin tunnin liian pitkä.
"It is a footprint! There's the heel and there's the toe."
Tähdet: *
Eegah
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti