THE ASTRAL FACTOR (1976)
Vankila ja samantien näemme kun eräs vangeista, Roger Sands (Frank Ashmore) istuu lootusasennossa säteilemässä. Seuraavaksi hän kiusaa toista vankia heittämällä ajatuksen voimalla patjan. Pian tämän jälkeen Sands säteilee uudemman kerran, muuntuen tällä kertaa näkymättömäksi ja karkaa vankilasta. Katsokaas kun Sands on opiskellut okkultismia ja on sen avulla oppinut muuttamaan itsensä halutessaan näkymättömäksi. Sands kärsii pahasta äitikompleksista ja keskustelee, riitelee ja muuta sellaista edesmenneen äitinsä kanssa. Luonnollisesti tämä myös tarkoittaa, että Sands tappaa naisia joista etsii itselleen jonkinlaisia äitikorvikkeita ja sehän miehen veikin vankilaan, josta hän nyt siis pakeni. Sands aikoo etsiä todistajat (viisi naista) joiden vuoksi sai tuomionsa ja kuristaa heidät hengiltä. Uhri numero uno on ilmeisesti jonkinlainen malli, minkä päättelemme siitä että aluksi häntä kuvataan Columbomaisen musiikin tahtiin ja neidin kotona seinät ovat täynnä hänen omia kuviaan. Hei, jos Sands on näkymätön niin miksi hänen liikkuessaan seinään piirtyy ihmisen varjo? Ai, mutta sehän onkin kameramies joka teeskentelee olevansa kuristajamurhaaja.
Murhaa tutkimaan kutsutaan sellainen muka cool Ritari Ässämäinen kyttä, Charles Barrett (Robert Foxworth) joka muuten näyttää tosi vaivaantuneelta koko elokuvan ajan, aivan kuin hänellä joko on kakkahätä, tai hän vain haluaisi olla jonkun muun elokuvan kuvauksissa. Eipä se nyt kauaa kestä kun Charles kollegoineen ymmärtää Sandsin olevan tuon mallin tappaja, etenkin kun näkymättömyydestään huolimatta sormenjäljet eivät ole. Nyt poliisi jäljittää muita neljää potentiaalista uhria, ehtiäkseen estämään Sandsin toimet. Mistä tiedämme missä Sands kulloinkin on, jos hän kerran on näkymätön? No koska kamera zoomaa johonkin kohtaan, niin se ilmeisesti osoittaa Sandsin olevan nyt tuossa, tai tuossa, saattaa hän olla tuollakin. Elokuvan budjetissa kun ei näemmä ole ollut juurikaan varaa lankoihin joilla kaataa tuoleja, tai vetää ovea kiinni että voisimme tietää näkymättömän miehen olevan juuri siinä. Välillä näemme takaumia Sandsista äitinsä luona, jotta näin saisimme lisää tietoa äititraumasta. No, näköjään Sandsin äiti häpesi omaa ikäänsä kun toteaa, ettei halua muiden tietävän kuinka iäkäs poika hänellä on ja siksi Sands kuristi äitinsä hengiltä. Nopeasti Charles ymmärtää jahtaavansa näkymätöntä miestä ja miksipä ei, sillä löysihän hän Sandsin kotoa kirjan jossa opetetaan muuttumaan näkymättömäksi. Mieleni tekisi kirjoittaa tähän, että Sands kulkee tappamassa ihmisiä ja vaikka näin teinkin, niin se ei oikein pidä paikkaansa. Suurin osa elokuvasta kun kuluu siihen, että Charles ajelee kollegansa kanssa sinne tänne, seisoskelee paikoillaan tekemättä mitään, tai jutustelee kotona tyttöystävänsä kanssa. Melkein tuntuu kuin elokuvaan ei olisi muuten saatu pitkään elokuvaan tarvittavaa pituutta, ellei mukaan olisi laitettu joka ainoaa kuvattua kohtausta, vaikka osa olisi tarkoitettu pelkiksi siirtymäkohtauksiksi. Siispä muutaman sekunnin paikasta A paikkaan B-ajo onkin nyt minuutin kaksi pituudeltaan. Se ei kenties kuulosta paljolta, mutta kyllä se on. Okei, nyt tässä sentään on yksi aika ovela kohtaus. Eräs naisista on tanssiteatterissa esiintyvä ja näytelmässä hän esittää jonkinlaista uhrattavaa naista joka on sidottu ja tarkoitus on, että hän näyttäisi tuskaiselta kun demoniset ääliöt tanssivat ympärillä. Niinpä kun näkymätön Sands kuristaa tuon naisen kesken esityksen, luullaan naisen vain esittävän rooliaan.
Wow! Nythän tässä soi aika loistavaa Cream-tyylistä kamaa. Elokuvahan vain paranee loppua kohden, paitsi ettei se tietenkään pidä paikkaansa.
En maininnut yhtä kuolemista, mutta Sands on nyt tappanut neljä viidestä uhristaan. Siispä Charles kollegoineen lähtee suojelemaan viimeistä naista ja olin ihan varma, että nyt elokuva muuttuu pornoksi kun stripparilta näyttävä naispoliisi vihjailee eleillään koko ajan halustaan vähentää vaatetustaan ja katselee himoiten suojeltavaa naista jonka nännit haluavat vapauteen. Näin ei kuitenkaan valitettavasti käy kun ammuskellaan pimeyteen ja oletettavasti Sands on saapunut paikalle. Sands lähestyy tulevaa uhriaan selitellen hänen olevan äitinsä ja Charles ampuu tyhjyyteen osuen Sandsiin, joka muuntuu näkyväksi ja kuolee.
Tämä on siis elokuva näkymättömästä miehestä, mutta yhtä hyvin se olisi voinut olla elokuva olemattomasta miehestä. Sen verran vähän Sandsia näytetään elokuvassa näkyvänä, saati sitten näkymättömänä, että yhtä hyvin hän olisi voinut jäädä leikkaushuoneen lattialle. Yleensä näkymätön mies (koska naiset eivät ilmeisesti osaa sitä taitoa) ”näkyy” elokuvissa juuri langoilla roikutettavien esineiden, hiekkaan ilmestyvien jalanjälkien, tai muiden vastaavien seikkojen kautta. No, toki tässä elokuvassakin käytetään samoja keinoja, mutta niin äärimmäisen harvoin että sitä koko ajan meinaa unohtaa kuvassa muka olevan jonkun. Tavallaan se esittämättömyys on ovelakin keino. Tavallaan. Olisihan se kuitenkin ollut paremmissa käsissä todella hieno keino luoda pelkoa, kun emme todellakaan tietäisi missä näkymätön tappaja on, mutta tämän elokuvan halpahalliefektit, vaivaantuneet näyttelijät ja paikallaan seisoskelu tappavat ainoastaan kiinnostuksen katsoa elokuvaa.
Se yksi kohtaus jossa Sands tappaa näkymättömänä olessaan naisen teatterilavalla oli elokuvan oivaltavin kohtaus, mutta yksinään se ei jaksa pitää yllä intoa.
Ne näkymättömyyskohtaukset olivat yleisesti ottaen todella heikkoja. Kun Sands kuristaa uhrejaan, emme näe mitään vaatteiden rypistymistä, tai muutakaan joka osoittaisi fyysistä toimintaa. Kunhan vain naiset heiluvat kameran edessä. Jos jo 30-luvun Näkymätön Mies ei olisi esitellyt toimivampia efektejä, niin silloin tällekin elokuvalle antaisi anteeksi heikkoutensa, mutta nyt se on aika vaikeaa. Ihan oikeasti, kuinka vaikeaa se olisi ollut asettaa jokin lanka, jota vetäessä voisimme luulla sen itse langan näkyvyydestä huolimatta kuvassa olevan jotain muutakin. Alussa kuitenkin näimme sellaisena Star Trek-siirtäjäefektinä kuinka Sands muuttuu näkymättömäksi, joten jos sellaiseen efektiin oli kerran varaa, niin olisi varmaan ollut lankarullaankin.
Erittäin heikko heikko elokuva, jossa on tarpeettoman paljon joutokäyntiä ja välinpitämättömyyttä näyttelijöiden osalta.
Tähdet: *
The Astral Factor
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti