"Koska kirjoitan tätä juuri nähtyäni elokuvan, niin mielipiteeni saattaa olla positiivisempi kuin mitä se olisi viikon päästä, mutta olkoon. Iron Man kuuluu onnistuneimpien sarjakuvafilmatisointien joukkoon ja se viihdyttänee sinuakin."
Nyt on aikaa kulunut enemmän kuin viikko ja pakko myöntää, että Iron Man on edelleenkin todella nautinnollinen viihde-elokuva ja edelleenkin sen suurin ansio pohjautuu onnistuneisiin näyttelijävalintoihin, joista tottakai Robert Downey Jr. on se nerokkain oivallus. En tosin osaa edelleenkään päättää onko elokuva kolmen vai neljän tähden arvoinen.
Toisaalta siinä on edelleenkin joitakin tarpeettomia hölmöyksiä joiden perusteella asettaisin elokuvan Fantastic Fourin viereen, mutta sitten Downey Jr. tulee ja olen siirtämässä elokuvaa Watchmenin rinnalle. Mene ja tiedä.
On kuitenkin jatko-osan vuoro.
Tony Stark (Robert Downey Jr.) kertoo edellisestä osasta tutussa kohtauksessa medialle olevansa Iron Man ja Venäjällä pultsarin näköisen Mickey Rourken esittämä Ivan Vanko suree isänsä kuolemaa ja rakentaa sitten samanlaisen atomimyllyn jollainen on Starkin rinnassakin. Tästä voimmekin palata Starkin luokse joka Iron Manina lentää Rocky nelosen James Brown-bileisiin. On meneillään Stark-näyttely jossa itse herra Stark ottaa avosylin vastaan rocktähtimaineensa ja kameroilta piilossa ollessaan murehtii terveyttään. Stan Leella on "räpäytä niin et huomaa"-cameo, joka itse asiassa on aika mainio ja ohjaaja Jon Favreau tunkee itseään esille sivuroolissa joka ei ole niin mainio.
Viittaus Starkin alkoholiongelmaan ja samaan aikaan Venäjällä Ivan valmistautuu lähtemään Monacoon.
Stark himoitsee hetken alaisenaan toimivaa Natalieta (Scarlett Johansson) joka tekee hupsun efektin kaataessaan Favreaun ja Monacossa ollessaan Stark jutustelee kilpailijansa asesuunnittelija Justin Hammerin (Sam Rockwell) kanssa. Sitten Ivan voikin Whiplashina, hassuja sähköruoskia heiluttavana He-man-pukuisena pahiksena iskea rallikisoihin ja kiusata Starkia. Rautapalttoo päälle ja Iron Man hakkaa Ivanin ja kamera siirtyy Justinin Hammeriin. Ooh voiko olla, Hammer on pahis? Eipä sitä uskoisi kaikesta siitä rautalangan väännöstä.
Ivan joutuu vankilaan ja pakenee sieltä Hammerin avustuksella koska hän haluaa Ivanin palkkalistoilleen.
Lisää viittauksia siihen kuinka Starkin sydämen ydinreaktorin patterit myrkyttävät häntä ja vievät hetki hetkeltä lähemmäksi kuolemaa.
Gwyneth Paltrow on siellä sivussa, kuten myös Terrence Howardin korvannut Don Cheadle.
Cheadlen esittämä Rhodes pukee päälleen toisen Iron Man-puvun, joten kaipa hän nyt on Sotakone ja sitten Iron Manit tappelevat keskenään koska Rhodes koettaa saada humalaista Starkia rauhoittumaan.
Nick Fury (Samuel L. Jackson) tulee vinkumaan Starkille, että ryhdistäydy ja ryhdy Kostajaksi. Samalla paljastetaan että Natalie onkin Furyn kollega Black Widow, joka ironista kyllä on pukeutunut samoin kuin Uma Thurman elokuvassa Me Kostajat. Fury kertoo kuinka Ivanin isä oli ollut yhteistyössä Starkin isän kanssa, mutta että Ivanin isä oli pahis ja nyt Ivan kiukuttelee Starkille menetetyistä mahdollisuuksista. Ai niin ja Natalie antaa Starkille jotain nestettä joka hillitsee niitä verenmyrkytyksiä.
Samaan aikaan toisaalla Ivan parantelee Hammerin suunnittelemaa robottiarmeijaa ja sinisilmäinen Rhodes luovuttaa oman rautapukunsa Hammerille.
Stark ryhdistäytyy ja ymmärtää isänsä löytäneen aikoinaan unohduksiin jääneen alkuaineen jota nyt uudelleenkeksitään ja mukaan saamme vielä viittauksen Kapteeni Amerikan kilpeen. Siellä oli aiemmin myös Hulk-viittaus. Alkuaineen avulla Stark saa tehtyä uuden tehokkaamman atomimyllyn rintaansa ja juuri sopivaan aikaan sillä nyt Ivan soittaa ja uhkailee. Niin Ivan olikin toteuttanut omia suunnitelmiaan Hammerin leivissä ja nyt kun Hammer esittelee bottiarmeijaansa yleisölle alkaa Ivan toteuttamaan omia aikeitaan. Samassa tapahtumassa esitellään Rhodes uudessa Hammerin suunnittelemassa Sotakone-puvussa. Ivan ottaa kauko-ohjauksella Sotakoneen ja Hammerbotit hallintaansa ja nyt alkaa metalli tummumaan ja talot kaatumaan. Rhodes saa puvun hallintaansa Natalien ansiosta ja sitten Sotakone voikin yhdessä Starkin kanssa murjoa Hammerbotteja. Hammer tulee pidätetyksi ja Ivan rupeaa omassa robottipuvussaan heiluttelemaan sähköruoskiaan, mutta Rhodes ja Stark voittavat kuten asiaan kuuluu.
Lopputekstien jälkeen on vielä edellisen osan tapaan samanlainen tulevaan viittaava kohtaus.
Oli tämä ihan kelpo elokuva, sellainen hyvin perinteinen enemmän on muka parempi-jatko-osa. Toiminta oli sopivan näyttävää, puujalkavitsit olivat edellisestä osasta tuttuja, musiikki oli pinnallisen cool (vaikka osa biiseistä toki olikin loistavia) ja kaikki oli samaa, sitä oli vain enemmän.
Se että hahmoja laitetaan mukaan enemmän ja räjähdykset ovat suurempia eivät tietenkään itse elokuvaa paranna millään lailla ja vaikka toiminnan suhteen tuo jälkimmäinen onkin ihan sopivasti mukaan upotettua, niin hahmojen kanssa tulee hieman ongelmia.
Don Cheadle korvasi ihan mukavasti Terrence Howardin, mutta Sotakone-puvustaan huolimatta Cheadle ei päässyt tekemään tässä elokuvassa oikeastaan yhtään sen huomattavampaa kuin Howard ja molemmat jäivät elokuvissaan sarjaan "olisi se voinut olla joku muukin."
Sama tapahtuu Scarlett Johanssonin kohdallakin. Mihin sitä hänenkin hahmoaan lopulta tarvittiin? Toki Johansson sai pukea ruman puvun päälleen ja esiintyä todella hupsun näköisessä toimintakohtauksessa, mutta kyseessä ei ole mitään sellaista jota ei olisi minimaalisin muutoksin voitu antaa Paltrowin hahmollekin tehtäväksi. Samalla Paltrow sai olla yhtä huomaamattomassa roolissa kuin aiemminkin, nyt vain ehkä vieläkin näkymättömämpänä kiitos lisätyn Johanssonin hahmon.
Koska sekä Rockwellin, että Rourken hahmot ovat molemmat tekniikan ihmepahislapsia, niin mihin Rockwellia oikeastaan tarvittiin kun Rourke olisi riittänyt? Rockwellin hahmo oli oikeastaan sama kuin Jeff Bridgesin rooli ensimmäisessä osassa, vain muunnettuna enemmän Starkmaiseksi. Niinpä nyt meillä on kaksi showmiestä joista toinen ei sitten pääse oikeastaan tekemään mitään muuta kuin vinkumaan. Ajatuksena Stark vastaan "Stark" kuulostaa sellaiselta, että heidän sanailuaan olisi hauska seurata ja Rockwell jos kuka osaa esiintyä eläväisesti, mutta nyt verbaalinen taistelu heidän välillään on kuin Marlee Matlin Semmareissa. Joten minun puolestani Rourke olisi riittänyt, varsinkin kun mukana ovat ne Hammerbotitkin.
Rourke onkin varsin mainio niissä kohtauksissa joissa hän ei väännä sitä aksenttiaan ja on mahdollisimman vähäeleinen. Mutta heiluttaessaan sähköruoskiaan ja pukeutuessaan Masters Of The Universesta hylätyksi hahmoksi ei edes Rourke voi mitään sille että maito roiskuu nenästä.
Downey Jr. on edelleenkin nautinnollista katseltavaa Starkina, vaikka välillä mieleen ehtiikiin hiipimään ajatus, että onko hän liikaakin esillä, mutta se pohdinta tyrehtyy heti kun Downey Jr. avaa suunsa.
Hahmojen tarpeellisuus ei kuitenkaan ole suurin murheeni tätä elokuvaa ajatellen, vaan se että tässä tehtiin aivan liian usein viittauksia tulevaan Kostajat-elokuvaan. Kyllä sen ymmärtää vähemmälläkin että sellainen on tulossa, tsiisus!
Iron Man 2 on lopulta kuitenkin hyvin tehokasta viihdettä, vaikka tällä kertaa minulla ei olekaan mitään vaikeuksia päättää tähtimäärästä.
Tähdet: ***
Iron Man 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti