Vuonna 1993 80-luvun suurimmat toimintatähdet, Arnold Schwarzenegger ja Sylvester Stallone molemmat julkaisivat elokuvan joka oli eräänlainen parodia heistä itsestään ja elokuvistaan. Ah-nuldin Last Action Hero on selkeämmin enemmän hänen omaa imagoaan lempeästi pilkkaava teos, kun taas Stallonen Demolition Man keskittyi enemmänkin tekemään huumoria toimintagenrestä josta molemmat miehet olivat tuttuja.
Molempien elokuvissa on muuten sopivasti toisiaan ivaileva kohtaus, joista Demolition Manin poliittinen vitsi osui lähemmäksi totuutta.
Last Action Hero on lyhyesti todettuna parodiaelokuva ja täten laput silmillä katsottuna elokuvien kuten Alaston Ase kanssa samaan sarjaan kuuluva. Kun taas Demolition Man on pikemminkin poliittinen satiiri (ihan oikeasti) ja sisällöltään Robocopin ja Starship Troopersin sukulainen.
Yhteistä Last Action Herolle ja Demolition Manille on myös niiden saama nuiva vastaanotto, vaikka etenkin Ah-nuldin elokuva on jäänyt elämään monien ikuisten lapsien muistoissa parempana kuin onkaan. Muistan kuinka arvosteluissa molempien kohdalla todettiin kerta toisensa jälkeen, että kyseessä oli jälleen yksi epäonnistuminen heidän urillaan. Etenkin Stallonen kohdalla tuo ura alkoi mennä valitettavan jyrkkään alamäkeen, vaikka hän onkin sittemmin tehnyt onnistuneesti vahvan paluun. Mutta ilmeisesti - tai näin minä ainakin asian näen - suurin ongelma molempien vuoden '93-elokuvien suhteen oli se, että ne eivät olleet huumoriltaan tarpeeksi mustia tehdäkseen järisyttävää vaikutusta. Etenkin Last Action Hero jäi ikävän lapselliseksi, vaikka sillä oli edellytyksiä nousta Ah-nuldin parhaimpien töiden joukkoon.
Emmekä tietenkään saa unohtaa, että tässä vaiheessa elokuvahistoriaa alkoivat muskelisankarit jäämään päivä päivältä "tavallisempien" ihmisten varjoon. Siispä sitäkin suuremmalla syyllä on aika palata elokuvaan, jossa Stallone esittää hahmoa jota pidetään menneisyyden virheenä.
Vuonna 1996 kaupungin kovin kyttä, John Spartan (Sylvester Stallone) ottaa kiinni kaupungin vaarallisimman rikollisen, Simon Phoenixin (Wesley Snipes.) Pidätystä johtanut tilanne aiheuttaa kuitenkin Spartanille itselleen syytteen Phoenixin panttivankien kuolemasta (he olivat jo kuolleet Spartanin saavuttua, mutta se selviää vasta myöhemmin.) Molemmat tuomitaan syväjäädytykseen uudessa huippumodernissa vankilassa.
Siirrymme vuoteen 2032 jolloin rikollisuus on käytännössä kadonnut yhdysvalloista. Mitä nyt ajoittain jotkut viemäriradikaalit koettavat maalata tageja, jotka automaattinen siivousjärjestelmä poistaa samantien.
Kaikki on kaunista, kaikki ovat kilttejä, kaikki on kieltämättä tylsää. Liha, savukkeet, suola, suklaa, kiroilu ja monet muut asiat ovat laittomia. Ihmiset puhuvat kuin esiintyisivät Pikku Kakkosessa, eikä poliiseja kouluteta enää toimimaan väkivaltaisissa tilanteissa, vaan pelkästään eräänlaisiksi statussymboleiksi.
Kaikki eivät kuitenkaan arvosta tulevaisuuden asennetta, sillä kaikki, siis KAIKKI on käytännössä yhden ainoa ihmisen, Raymond Cocteaun (Nigel Hawthorne) hallinnassa. Cocteau ei ehkä hallitse väkivallalla, kauhulla ja rautanyrkillä, mutta kaiken tulee silti olla hänen näkemyksensä mukaista. Siispä tulevaisuuden utopia on pehmotyynyistä huolimatta dystopia. Vaihtoehtona Cocteaun visioille on liittyä Edgar Friendlyn (Denis Leary) joukkoon ja suunnata tie viemäreissä asuvan Mad Max-kansan pariin. Viemäreissä saat toteuttaa itseäsi vapaasti, mutta olet vaarassa kuolla nälkään, sillä eihän nyt pinnalla asuvat tahdo mitään näille pummeille antaa.
Cocteau on huolestunut Friendlyn kasvavasta suosiosta ja täten autetaan Phoenix vapauteen tehtävänään tappaa Friendly.
Syväjäästä sulatettuun Phoenixiin on ohjelmoitu kaikki mahdolliset superrikollisuuteen kuuluvat kyvyt, kuten Espanjan kielitaito. Phoenix ei kuitenkaan ole kovinkaan tottelevainen apulainen ja näin alkaa porukkaa kuolemaan vasemmalta ja oikealta. Väkivaltaan tottumattomat poliisit joutuvat kokeilemaan jotain ennenkuulumatonta ja se sattuu olemaan Spartan. Siispä Spartan sulatetaan pidättämään Phoenix ja kuten tuon superrikollisen kohdalla, myös Spartan on jäässä ollessaan saanut uutta ohjelmointia aivoihinsa, sillä nyt hän osaa kutoa.
Menneiden aikojen luolamiehellä on luonnollisestikin vaikeuksia sopeutua pehmomaailmaan, eikä hän osaa edes käyttää vessapaperittomassa tulevaisuudessa käytettäviä kolmea näkinkenkää. Mutta kun on aika ampua, lyödä ja rikkoa paikkoja, on Spartan oikea mies tehtävään. Menneisyydestä intoileva toimintaa haikaileva poliisi Lenina Huxley (Sandra Bullock) toimii Spartanin esiliinana ja luonnollisestin romantiikan kohteena.
Ei kestä kauaakaan kun Spartan huomaa Cocteaun karvan todellisen värin ja että löytäessään Friendlyn, löytyisi myös Phoenix.
Phoenix vaatii Cocteauta sulattamaan itselleen lisääapua menneisyydestä ja omaan erinomaisuuteensa uskova Cocteau luulee kaiken olevan hallinnassaan aina siihen saakka kunnes tulee tapetuksi. Nyt Phoenix voikin toteuttaa omat suunnitelmansa vallata koko kaupunki ja sulattaa kaikki vankilan rikolliset avukseen. Siispä Spartanin on tehtävä se mitä hän osaa parhaiten, tuhottava kaikki. Joten bye bye vankila ja bye bye Simon Phoenix jonka pää jäätyy ja räjähtää.
Toimintaelokuvana Demolition Man on varsin mallikelpoinen luomus, mutta sen ehdottomasti parhain osuus on tulevaisuuden pehmokulttuurin kuvaus ja törmääminen suoran toiminnan ihmisten kesken.
Automaatit joista tulee sakkolappu jos kiroilee olivat mainio toistuva vitsi.
Se että poliisit joutuvat kysymään tietokoneelta neuvoja rikollisen pidättämisessä ja neuvo on pyytää antautumaan ja jos se ei tepsi niin lisätään perään sanat "or else" oli veikeä juttu
Tulevaisuudessa abortti on laiton, mutta niin myös luvaton lisääntyminen.
Pikaruokalaketjuilla oli oikea sota keskenään ja nyt kaikki ravintolat ovat Pizza Huteja.
Wc:ssä käytetään kolmea näkinkenkää, mutta kukaan ei missään vaiheessa kerro mitä niillä tulee tehdä.
Automaatti jolta voi pyytää mielialankohennusta (vähän kuin käänteinen Futuraman itsemurhakoppi.)
Turvajärjestelmä joka pahoittelee aktivoitumistaan.
Tappava Ase 3 edustaa 90-luvun väkivaltaan sortuvaa mentaliteettia.
Tulevaisuuden suosituin radioasema soittaa vain mainoksia.
Seksiä harrastetaan istumalla vastakkain ilman fyysistä kontaktia, virtuaalikypärät päässä.
Ja monet monet muut seikat olivat hauskoja oivalluksia. Kun sinne joukkoon pistetään ihminen joka ei ymmärrä näistä asioista mitään ja haikailee hampurilaisia ja olutta, on huumorinkukka täydessä erektiossa. Vaikka toiminta onkin ison rahan elokuvaan tyyppillisen näyttävää, niin juuri tuo uljas uusi maailma-huumori on se joka minuun vetoaa eniten tässä elokuvassa. Stallone joka ei koskaan ole ollut kovinkaan luonteva komedioissa, onkin hauskimmillaan juuri tämänkaltaisen huumorin parissa jossa hänen ei pidä olla "hauska" vääntelemällä naamaansa, tai tekemällä hassuja ääniä. Siksipä komediallisen Stallonen hauskimmat elokuvat ovat tämä ja etenkin Tango & Cash.
Tuntuukin hölmöltä tuon äskeisen jälkeen kritisoida elokuvan huumoria, mutta kun sen olisi toivonut olevan hiukan mustempaa. Etenkin kun elokuva antaa siihen paljon mahdollisuuksia ja pyrkiikin sellaiseen, mutta kun ne pahuksen toimintakohtaukset tulevat tielle.
Näyttelijät ovat rooleihinsa varsin sopivia. Stallone pääsee esittämään itseään, Snipesilla on ollut varmastikin hauskaa esittäessään eräänlaista Jokerin kaltaista pöpipäätä, Bullock on suloinen innokkaana poliisina, mutta etenkin Bob Gunton ylikireänä poliisipäällikkönä on aivan loistava.
Denis Leary todellakin esittää itseään, eli vaahtoavia monologeja suoltavaa kiiluvasilmää ja melkein toivon, että hänen hahmonsa olisi kokenut Syntyneet Tappajiksi-kohtalon ja hänet näkisi poistetuissa kohtauksissa. En nyt aivan kokonaan toivoisi Learya poisleikattavaksi, mutta siellä on yksi ylipitkä monologi jota ainakin olisi kannattanut trimmata.
Yksi asia mikä minua vaivaa elokuvassa on se Pizza Hut-juttu. Silloin kun se VHS julkaistiin alunperin, nin suomessakin olleessa versiossa kyseisen ravintola oli Taco Bell ja se muutettiin tulevissa julkaisuissa Pizza Hutiksi kuulemma siksi, että Taco Bell ei ole euroopassa yhtä tuttu kuin Pizza Hut. Bullshit sanoisi Ah-nuld.
Demolition Man on hauska ja näyttävä parodia utopistisesta yhteiskunnasta ja pääosaesittäjästään, joka ei elokuvana kuitenkaan yllä aivan niin korkealle kuin toivoisi.
Tähdet: ***
Demolition Man
COBRA (1986)
Demolition Manin perään sopiikin hyvin yksi niistä elokuvista, joka Rockyn ja Rambon ohella muokkasi Stallonesta tuntemamme toimintaikonin. Ja vaikka itse elokuva olisikin jäänyt näkemättä, niin aika varmasti kansikuva on tuttu, sillä sen verran ikoniseksi sitä uskaltanee kutsua.
Cobra on hyvin aliarvostettu toimintaklassikko. Hahaha! No ei tasan tarkkaan ole. Cobra on pitkälti aivot narikkaan-toimintaa jossa kiteytyy kaikki se mistä pidimme kasariactionissa ja samalla myös kaikki se minkä takia sellaiset näyttävät hölmöiltä nykysilmin katsottuna.
On sydämeltään kultaa oleva lihaksikas tyly sänkisankari joka räiskii puoli maailmaa riekaleiksi, lihaksikas psykopahis hikoilemassa, uhkea nainen korkeassa tukassa antamassa lempeä ja dialogi koostuu uhoilevista one-linereista. Mutta kuten monilla muilla ikäisilläni henkilöillä (kenties enemmän pojilla kuin tytöillä), on myös minulla varattuna Cobralle oma paikkansa sisuksissani, sillä tokihan se on nostalgiaa parhaimmillaan.
Ai niin ja tottakai tässäkin elokuvassa on se perinteinen tappelu jossa sankari hakataan jauhelihaksi, mutta sitten hän saa yllättävän adrenaliinisyöksyn ja voittaa. Sillä kuten me kaikki tiedämme, olemme voimakkaimmillamme silloin kun meidän on ensin murjottu puolikuoliaaksi.
Suomalaisittain ajateltuna elokuvassa on tietenkin tunnettuna kuriositeettina jatimatic, joka oli sen verran iso juttu täällä että joistakin mainoksista löytyi jopa maininta sellaisen vempeleen läsnäolosta, aivan kuin kyseessä olisi yksi päähenkilöistä. Itse asiassa minulla on jossain, mutta en tiedä missä, vhs-kansi jossa edellä mainittu tieto esitetään.
Juoni?
Kaupunkia riivaa sarjamurhaajien armeija. Siis oikeasti, niitä on varmaan enemmän kuin kyttiä. He tulevat ja menevät hyvin julkisesti huomaamatta, jättäen verisiä lihakasoja taakseen. Nainen, Ingrid (Brigitte Nielsen) sattuu näkemään puukkokirvestappajat työssään ja samalla myös joukon johtajan (Brian Thompson) kasvot. Siispä nyt Ingrid on sarjamurhaaja-armeijan tappolistan ykkösenä ja vain kaupungin ultrakova kyttä, Cobra (Sylvester Stallone) omaa kyvyt suojella naista. Tietenkään edes omiin poliisikollegoihin ei ole luottamista. Sitten ammutaan ihan helvetisti ja Cobra voittaa. Ei siinä sen enempää.
Cobra on siis aika suoraviivaista toimintaa ja siltä ei kannata juuri muuta odottaakaan. Kuitenkin elokuvaan liittyy muutama erittäin mielenkiintoinen juttu, joista kaikkia ei näe elokuvaa katsomalla.
Tunnetuin tarina on tietenkin se, että jos Stallone olisi saanut tahtonsa sellaisenaan läpi, olisi tämä elokuva Beverly Hills Kyttä, tai se leffa olisi Cobra, mutta sen kaikki varmaan tiesivätkin jo.
Ja toki kaikki huomaavat Cobraa katsoessaan, että Stallone pyrki aikaansaamaan popkulttuurihahmon Rockyn ja Rambon tapaan jolle voisi tehdä röykkiöittäin jatko-osia. Kyllähän hahmo onkin aivan kuin luotu toteutumattomia jatko-osia varten.
Sitten tulevat esiin kuitenkin ne hiukan tuntemattomammat seikat, joista en ole ainakaan nähnyt pahemmin kirjoitettavan/puhuttavan.
Cobra pohjautuu kirjaan nimeltä Fair Game, jonka löysin eräästä alekorista vasta kun toinen filmatisointi, William Baldwinin surkea Vapaata Riistaa näki päivänvalon. Vapaata Riistaa on uskollisempi alkuperäisteokselle ja oikeastaan ainoa suora yhteys näiden kahden elokuvan tarinan välillä on se, että molemmissa kyttä suojelee naista tappajilta. No, eipä se kirjakaan kovin hyvä ollut, että väliäkö tuolla.
Mielenkiintoista on se, että Stallonen piti alunperin näytellä myös Vapaata Riistaan pääosassa ja tällöin mies olisi esiintynyt kaksi kertaa samaan kirjaan pohjautuvassa elokuvassa, jotka eivät ole jatko-osia tai remakeja.
Stallone oli siis muokannut Cobraa mieleisekseen tarinaksi ja hahmoksi, mutta pyrkimyksissään luoda uusi ikoninen toimintahahmo hän ei todellakaan keksinyt pyörää uudestaan, sillä kyseessähän on Likainen Harry. On itse asiassa yllättävää, ettei siitä ole puhuttu juurikaan ja silloinkin äänessä tunnun olevani vain minä, vaikka en taatusti ole ainoa samat huomiot tehnyt. Stallone varmastikin halusi vain ns. päivittää Harry Callahanin omaan lajityyppiinsä ja aikakauteensa, sillä sen verran paljon yhteistä näillä on joko hahmoina, tai muina viittauksina:
- Molemmat hahmot ovat kyttiä joilla on korkea oikeudenkäsitys, joka ei kuitenkaan istu liberaaliin yhteiskuntaan ja täten molemmat ovat toistuvasti ihmisoikeusjärjestöjen ja ylempien virkamiesten silmätikkuina, vaikka pelastettujen ihmisten tulisi olla tärkeämpiä.
- Molemmilla on statussymbolina jollakin tavoin kollegoiden vastaavista eroava ase.
- Molemmissa elokuvissa Reni Santoni esittää pääkytän paria ja molemmissa Santonin hahmo haavoittuu.
- Molemmissa elokuvissa esiintyy Andy Robinson ja Cobrassa hän on eräällä tavalla silmää iskevä viittaus Likaiseen Harryyn. Cobrassa Robinson on ylempi virkamies joka saarnaa sääntöjen noudattamisesta ja siitä kuinka Cobran metodeilla rikolliset saavat vapaalipun rikoksistaan, kun taas Likaisessa Harryssa hänen esittämänsä Scorpio pääsee vapaaksi juuri siitä syystä, että Callahan ei ollut noudattanut kirjoitettuja sääntöjä pidätystilanteessa.
- Molemmissa elokuvissa on alussa jokin rikostapahtuma jonka aikana pääkyttä astelee rauhallisesti paikalle ja lausuu elokuvan muistettavimpiin kuuluvat repliikit. Lisäksi siinä missä Callahan napostelee hot dogia rauhassa, niin Cobra juo colaa rauhassa.
Nuo olivat ne huomattavimmat yhtymäkohdat elokuvien välillä, mutta siellä on muutama muukin ainakin pienen mutkan kautta tehtävä huomio. Joten seuraavalla kerralla kun katsot Cobran, niin bongaapa ihan huviksesi Likainen Harry-viittauksia.
Yksi sellainen, todellakin mutkan kautta tehtävä yhteys on se, että Cobrassa näyttelevä Lee Arlington esiintyi myöhemmin mainiossa tv-sarjassa Moukarimies ja kyseinen sarjahan on pitkälti Likainen Harry-parodiaa.
Palatakseni kuitenkin itse elokuvaan. Kyseessä siis on suoraviivainen, ihan hyvin tehty toimintaelokuva jonka parissa viihtyy mainiosti, mutta jota ei kuitenkaan suuremmin ajattele katsoessaan, saati kadu jos elokuvan katselu jää kesken. Elokuvaan on tälläisille tuotoksille tyypillisesti kirjoitettu suuri joukko irtonaisia kohtauksia joiden tehtävä on olla enemmän cool, kuin esimerkiksi toimia juonenkuljettajana. Osa niistä on varsin mainioita ja etenkin kohtaus joka on jäänyt elämään keskusteluihin ystävieni kanssa, on se kun Cobra leikkaa saksilla pitsaa. Kohtaus on huvittava jatkuvuutta ajatellen jo siksikin, että kyseisellä osuudella tahdotaan osoittaa Cobran olevan niin työnarkomaani ettei hänellä ole aikaa ajatella esimerkiksi terveellisiä elämäntapoja, mutta sitten jatkossa Cobra narisee yhdelle jos toisellekin ihmiselle näiden epäterveellisistä ruokavalioistaan (seikka joka muistuttaa muuten Harryn tapaa keskustella hot dogeista.) Joten koska jostain syystä se pitsanleikkaus oli hiton kuul, niin olisi kenties kannattanut kirjoittaa toisin ne myöhemmin tulevat ruokailuohjeet.
Seikat jotka minua jopa niinkin pinnallisessa elokuvassa kuin Cobra haittasivat, olivat esimerkiksi se että tämä kirvesmurhaaja-armeija toimi hyvin näyttävästi kaupungissa, mutta silti kukaan poliisit mukaanlukien ei muka huomaa heidän toimintaansa ennen uutisia jälleen uudesta murhasta.
Suurempi häiriötekijä oli kuitenkin lopun yhteenotto pääpahiksen kanssa, sillä se tuntui jälkikäteen korjatulta. Aluksi meille annetaan kohtaus jossa Stallone pääsee niskan päälle ja sen sijaan, että Cobra asenteelleen sopivasti vain päästäisi Thompsonin hahmosta ilmat pihalle, meille tuleekin pitkitetty lisätaistelu jonka lopputulos on kyllä tyyliin sopivan karu, mutta aiempi tylympi seinäänlopetus olisi ollut tehokkaampi.
Se missä Cobra toimii erinomaisesti ovat jotkut armottomat toimintaosuudet, jotkut miehekkäät repliikit ja elokuvan maailmaa leimaava epätoivon ilmapiiri joka ajaa leffan useammin kuin kerran selvään kauhugenreen.
Lisäksi sanotaan mitä sanotaan, niin Stallone ei ole ikinä näyttänyt yhtä sairaan coolilta jo komealta kuin Cobrana, vaikka se tulitikun jauhaminen meneekin liiallisuuksiin.
Eniten tämä kuitenkin miellyttää minua muistoilla niin kovin kaukaisesta lapsuudesta. Ajasta jolloin olin vielä lyhythiuksinen ja tietämätön kauhuista joita tulevaisuus toi tullessaan.
Tähdet: ***
Cobra
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti