THE BRAIN MACHINE (1977)
Tohtori Krisner (Zephirin Hymel) on pakosalla. Hän on varastanut tutkimustiedot salaisista aivomanipulaatiokokeista, joiden kehittämisessä on ollut mukana. Kenraali (Thomas Hal Philips) lähettää miehensä etsimään Krisneriä ja arvon tohtori törmääkin samantien johonkin sadetakkiseen mieheen, tappaa tämän käsikähmän aikana ja salkku tutkimustietoineen jää taakse. Krisner koettaa saada yhteyttä senaattoriin (Stuart Lancaster) paljastaakseen aivokokeiden vaarallisuuden, mutta mitä hän ei tiedä, on se että juuri senaattori on antanut aivokokeille siunauksensa.
Voi Jeesus että tässä on rasittava musiikki. Sellaista epävireistä vinkunaa ja vonkunaa joka vihloo korvia kuin Castafioren laulu.
No, pahikset saavat Krisnerin kiinni ja ampuvat hänet hengiltä.
Koe pääsee alkamaan. Paikalle jonnekin laitokseen on kutsuttu neljä ihmistä jotka uskovat osallistuvansa jonkinlaiseen luonnonsuojeluprojektiin(?) Koetta valvoo tohtori Roth (Doug Collins) joka ei itsekään tiedä suorittavansa mitään aivokokeita, vaan ympäristöjutut ovat hänenkin sydämenasiansa.
Mitä koetetaan saada selville luonnonsuojeluprojektissa jossa katsellaan kuvia ja koekaniinit kertovat mikä sana tulee ensimmäisenä mieleen? Muutenkin kaikki kokeet tuntuvat selvittävän ihmismielen toimintaa, kuin esimerkiksi kierrätystä.
Lähikuva kenraalista ja kuvaan tulevasta mikrofonista.
Koekaniinien nainen, Minnie Lee (Ann Latham) nukkuu huoneessaan, kun joku jonka kasvoja emme näe tulee ja koettaa avata hänen paitansa napit. Seuraa hillitöntä huutamista ja sitten asia unohdetaan, kun kukaan ei tunnu välittävän hevonpaskaa koko jutusta.
Muut koekaniinit ovat Ärsyttävä mies, Viiksekäs ärsyttävä mies ja Ärsyttävä pappi. Ei niin etteikö Minnie Leekin olisi ärsyttävä, sillä kyllä hän on.
Siirrymme Rothin, hänen kahden kollegansa ja kuvaan pilkahtavan mikrofonin luokse. Kohta tietokone pitää outoa ääntä ja mikrofoni tekee taas uuden cameon. Joku sähkömies tulee tutkimaan tietokoneen kytköksiä ja saa tappavan sähköiskun, kamera siirtyy kuvaamaan joitakin salakuuntelijoita jotka toteavat "we blew it." Mitä? Leffaa on kulunut 40 minuuttia ja olen ihan pihalla koko asiasta. Ymmärtääkseni idea on, että valtio suorittaa jotain Firestartermaisia ihmiskokeita ja Krisner oli sen päätutkija. Huomatessaan asian moraalittomuuden hän koetti pysäyttää projektin, mutta tuli tapetuksi. Krisnerin korvasi tohtori Roth ja neljä kokeessa olevaa henkilöä ovat tietämättään mukana. Okei, kuulostaa aika selvältä. Mutta miksi hitossa Roth ei muka itse tietäisi mitään projektista jota vetää, ihan jo sen takia että tuloksilla olisi edes jotain painoarvoa. Omien sanojensa mukaan hän on mukana jossain ympäristötutkimustehtävässä, mutta sitten kokeet ovat vain jotain psykologisia mustetahrajuttuja ja paikalla ovat aseistetut vartjat estämässä kokeeseen osallistuvia poistumasta paikalta ja sitten siellä ovat ne salakuuntelijat ja epäkuntoiset tietokoneet joiden toiminnasta ei tunnu olevan edes käyttäjillä tietoa. No nyt siinä puhutaan jostain suljetun paikan kokeesta jossa seinät tulevat lähestymään ja minun tekee mieli huutaa kuin Rocky neukkuvuorella.
Nyt koko koekaniinien ryhmä on kokoontunut yhteen ja Minnie Leelta kysytään onko hän koskaan ollut naimisissa ja nainen rupeaa vinkumaan jotain äidistään, vonkuu are you my daddya, kuulemme jotain vauvan kuolemasta ja siitä ettei neiti ole valehtelija. Mitä!? Jos joku kysyy minulta olenko naimisissa, niin vastaan "en."
Nyt siellä kilisee kellot ja punavalo vilkkuu. Ihmiset näyttävät siltä kuin heiltä tulisi löysät housuihin.
Roth epäilee Saxonilla (Stocker Fontelieu) olevan jotain tekemistä tapahtumien kanssa. Kuka on Saxon? No, tietenkin kenraalin apulainen.
Jotenkin koekaniinit tajuavat, ttä heidän ajatuksiaan luetaan ja sitten moralisoidaan sitä ettei niin saa tehdä. No voi helvetti, nyt koko laitoksen ovet sulkeutuvat ja seinät lähenevät kun turvallisuuden vuoksi laukeavat laitoksen suojelumekanismit. Häh? Seinät lähestyvät murskaavasti, kun turvatoiminnot kytkeytyvät päälle? Kuka hitto tässä on turvallisuusvastaavana? Mola Ram?
Seinät siis lähestyvät pysyen paikoillaan ja toisaalla Roth kinastelee Saxonin kanssa ja Rothille selviää projektin todellinen merkitys. Oletteko valmiita? Lupaan ettette ole, sillä koko ajatustenlukuprojektin tehtävä on lukea ihmisten ajatuksista tieto koska he kuolevat. MITEN HELVETISSÄ SE OLISI MAHDOLLISTA!? AARGH!
Heiluvat pahviseinät lähestyvät edelleen murskaavasti, mutta jokin räjähdys pelastaa kaikki, kunnes joku jota emme näe tulee ja tappaa. Seuraavaksi uutisissa puhutaankin siitä kuinka tuossa laitoksessa joku sekopää riehui ja tappoi porukkaa ihan ilokseen, eli valtio peitteli jälkensä.
Pahoittelen etukäteen sanavalintojani, mutta tämä on ihan vitun paska elokuva. Ja niin surkeita elokuvia kuin tässäkin paketissa on, niin tämä on ollut tähän mennessä ainoa joka oikeasti sai minut aivan helvetin vihaiseksi sitä katsoessani. Koko elokuvan juoni oli yhtä sekasotkua, dialogi päätöntä, näyttelijät eivät selkeästikään itsekään ymmärtäneet mitä olivat tekemässä, äänimaailma aiheutti päänsärkyä ja jostain syystä ohjaaja oli päättänyt toistuvasti kuvata läheltä jotain elottomia esineitä jotka eivät useinkaan tunnu liittyvän tapahtumiin. Ajatellaan vaikkapa, että seuraavassa kohtauksessa nainen kastelee kukkia, niin sitä ennen kuvataan vaikkapa puhelinta.
Leffan juoni on kuitenkin yksinkertaisuudessaan se, että valtio tekee ajatustenlukukokeita ihmisillä ja lopulta nämä ihmiset koettavat karata. Joten mistään järin mahdottoman vaikeasta lähtökohdasta ei ole kyse. Oletan kuitenkin koko elokuvan itsessään olevan jonkinlainen koe katsojalleen: Jos jaksat katsoa elokuvan suuttumatta, olet kuollut ja todennäköisesti sitäkin kahdesti, koska tämä paska saa kuolleetkin heräämään vihaisina.
Tähdet: ~
The Brain Machine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti