Mikä alkoi Gamera-kannella päättyy Gamera-elokuvaan. Eli olemme vihdoin ja viimein tulleet 50 Sci-fi Classics-boksin loppuun, mutta keskustelkaamme siitä yksipuolisen monologin muodossa enemmän ns. elokuva-arvostelun jälkeen.
Animaatioampiaisten takapuolilta näyttävä näyttävä avaruusalus lähestyy Maata ja näemme valopallon kertovan pitkän etsinnän olevan lopuillaan, sopiva planeetta on löytynyt, kunhan nyt ensin tapetaan kaikki Maapallolta ja tehdään siitä vielä sopivampi uudelleenasutukselle. Yllättäen suihkumoottorikilpikonna hyökkää. Se on Gamera, lasten suosikkihirviö. Gamera tuhoaa muukalaisaluksen ja näin on invaasio estetty.
Siirrymme katselemaan partiolaisia ja päähuomion saavat kaksi minisukellusvenettä sabotoivaa rasavillia, Jim (Carl Craig) ja Masao (Tôru Takatsuka), jotka saavatkin seuraavaksi laskeutua meren pohjaan sukellusveneellä leikkimään Gameran kanssa. Samaan aikaan aiemmin tuhottujen avaruusolentojen toinen alus saapuu luoksemme ja he ampuvat supercatchrayllaan Gameraa joka joutuu sen seurauksena jonkinlaisen kuplan sisään tukehtumaan. Avaruuolennot aikovat aivopestä Gamerasta omaan käyttöönsä sopivan hirviön, mutta sitä ennen on luettava Gameran ajatuksia ja sen seurauksena pääsemme näkemään arkistomateriaalia aiemmista Gamera-elokuvista joissa esitellään lasten suosikkihirviön syntyä ja kamppailuja muita ökkömönkiäisiä vastaan. Ja voi pojat kuinka paljon tässä onkaan kuvaa aiemmista elokuvista. Välillä meinaa unohtaa katsevansa Destroy All Planetsia, eikä niitä aiempia tuotoksia.
Siirrymme pois uusintamateriaalista ja Gamera vapautuu kuplastaan, mutta samalla avaruusolennot olivat oppineet että kilpikonnahirviön akilleenkantapää ovat lapset ja siispä Jim ja Masao siirretään avaruusalukseen.
Avaruusolennot käskevät Gameraa tuhomaan kaiken edessään olevan, muuten lapset kuolevat. Siispä Gamera lentää hetken ja hengailee sitten avaruusaluksen edessä jotta avaruusolennot voivat ampua häntä mielenhallintalaserillaan. Niin ja ne avaruusolennot ovat ihmisiä pukeutuneina mustiin paitoihin ja baskereihin. He näyttävät ihan Pepé Le Pewn kavereilta.
Pojat kuljeskelevat vapaasti ympäri avaruusalusta ja näkevät vangitun Kangin,,, tai Kodosin.
Gamera tuhoaa voimalaitoksen. Gamera tuhoaa padon. Gamera tuhoaa Tokion.
Avaruusolennot ilmoittavat Maapallon kansoille, että jos he eivät antaudu ja suostu kuolemaan asiallisesti, niin panttivankeina olevan kaksi poikaa kuolevan. Mitä tehdä? Mitä tehdä?
Aluksessa olevat Jim ja Masao käyvät vaihtamassa aivojenhallintalaitteen kolmiot väärään järjestykseen, vapauttaen Gameran muukalaisten alistuksesta. Pojat siirtyvät takaisin maahan ja Gamera hyökkää avaruusolentoja vastaan. Selviää että se vangituksi luultu Kang (tai Kodos) onkin avaruusolentojen johtaja ja että todellisuudessa he kaikki näyttävät Kangilta (tai Kodosilta.) Avaruusolennot yhtyvät muodostaen jättimäisen Kangin (tai Kodosin) ja rupeavat tappelemaan Gameran kanssa. Tappelua, puukotusta, hukuttamista, maa järkkyy, talot sortuvat, lapset iloitsevat, Gamera voittaa.
Kyseessä on siis ihan tutun oloinen jättihirviöleffa. Kaupunkeja jyrätään uudessa ja vanhassa filmimateriaalissa, dialogi on hölmöä, dubbaus päätähuimaavan hupsua ja kaikkea muutakin sitä kivaa joka on niin kovin kivaa.
Tähdet: ***
Destroy All Planets
EPILOGI
Nyt on siis tämä boksi saatettu loppuun. Ehkei kunnialla, mutta siltikin.
50 Sci-fi Classics.
Hmm,,, näkemykseni tieteiselokuvista eroavat boksin kokoajien kanssa. Luolamiestarinat joissa ei matkusteta ajassa heidän luokseen, eivät oikein istu käsitykseeni tieteistarinoista.
Ihmissudet ja ihmisgorillat joiden syynä on kirous eikä sähkövirta, eivät oikein istu käsitykseeni tieteistarinoista.
Varmaan jokin kolmasosa boksin sisällöstä on elokuvia jotka voi videovuokraamossa asettaa scifi-hyllyyn vain jos luokittelee ne erheellisesti, tai hyväksyy myös Da Vinci Koodin tieteistarinaksi. Joten ajoittain mieleen hiipi ajatus että tämä on ihan yhtä paljon scifi-kokoelma kuin jos yhteen niputetut Precious, Poliisiopisto, Demolition Man ja Kahden Viikon Iskuaika olisiva komediakokoelma.
Hmm,,, näkemykseni klassikoista eroavat boksin kokoajien kanssa. Onko elokuva "klassikko" vain jo se on tarpeeksi vanha? Hitto, onhan niitäkin ihmisiä joista jo 90-luvun lopun elokuvat ovat vanhoja, mutta ovatko ne klassikoita. Muistan nähneeni muinoin Makuunissa klassikot-hyllyn jossa oli mm. Nuija Ja Tosinuija, sekä Fight Club. Jos nämä elokuvat olisivat olleet suosittelemme-hyllyssä, niin olisin ymmärtänyt asian, mutta ettäkö jo klassikoita? Voisiko klassikko olla Fight Clubiakin uudempi leffa? Inception? Black Swan?
Okei, minulle klassikkoelokuva merkitsee sitä, että se on oikeasti vanha elokuva, vähintäänkin vanhempi kuin minä itse (vielä tovin 32 v), vaikka olen saattanut keskusteluissa kutsua jotain 80-luvun elokuvaakin klassikoksi. Mutta pelkkä ikä ei riitä. Elokuvan täytyy olla myös jollain tavalla vaikutuksen tehnyt elokuva. Oli se sitten umpisurkea, erittäin onnistunut, tai vaikka vain jonkin uuden suunnan tuonut elokuva, niin se on hyvä. Toki ymmärrän että kuten elokuvamakukin, niin käsitykset klassikoista saattavat vaihdella kunkin henkilön kohdalla joten luokoon tässäkin tapauksessa kukin oman mielipiteensä. Kuitenkin tämän boksin suhteen ymmärtäisin tittelin paremmin jos se olisi 50 Sci-fi Cult Classics. Vaikka tosin aika moni tämänkin laatikon elokuvista on niin helposti unohduksiin jäävää tavaraa, että edes kultti ei tunnu olevan kovinkaan kuvaava termi, sillä kulttileffathan jäävät yleensä mieleen. Mutta hyvä on, siis kulttiklassikoita.
Hmm,,, 50 elokuvaa sentään pitää paikkaansa, vaikka hauskasti osa niistä oli eri elokuvia kuin mitä kansi esittää. Tosin ne olivat tyylillisesti ihan samaa kauraa kuin muutkin, joten ei hätiä mitiä.
Vaikka kokonaisuudella saattaakin olla aika vähän yhteisiä nimittäjiä ja niistä suurimpana kenties se, että ne ovat public domaineja, niin kyllä paketti rahansa arvoinen on. Tosin sitä kenties vain jos ylipäätään pitää ns. roskaelokuvista.
Ja vaikka sanonta on että määrä ei korvaa laatua, niin ehkäpä 50 elokuvaa, joskin huonolaatuista sellaista pilkkahinnalla edes hieman väittää vastaan. Olihan siellä kuitenkin mukana parisen elokuvaa jotka olivat mielestäni aivan loistavia ja suurin osa oli vähintäänkin viihdyttäviä. Huonoimmistakin vain ja ainostaan yksi elokuva (The Brain Machine) sai oikeasti suuttumaan huonoutensa vuoksi. Joten kyllä minä lopulta katson rahojeni uponneen muualle kuin kankkulan kaivoon.
Se että voiko näitä elokuvia suositella kenellekään onkin pohdinnan arvoinen asia. No kuten aiemmin jo totesin, niin on ensinnäkin pidettävä roskaelokuvista, sillä kuka muu tälläistä pakettia edes ostaisi. Ne elokuvat joista nauttii eniten ovat kuitenkin sellaisia, että niistä pitää niiden huonouden vuoksi ja ne joita pitää oikeasti "hyvinä" elokuvia ovat kuitenkin edelleen sellaisia että on tiedettävä tarkkaan kohdeyleisö jolle niitä suosittelee. Massayleisölle suositeltavia elokuvia ei paketista taida löytyä yhtäkään, vaikka toki toivon että moni olisi valmis antamaan mahdollisuuden elokuville kuten The Phantom Planet, mutta ymmärrän täysin jos sellainen elokuva ei kutkuta uteliaisuutta. Roskaelokuvien ystävienkin kannattaa huomioida se, että vaikka tässä paketissa on paljon sellaista jotka täyttävät vaatimukset, niin ne ovat varmasti parhaimmillaan välipaloina eivät pääruokana.
50 Sci-fi Classics tarjoaa runsaasti tahatonta huumoria, joitakin ällistyttäviä efektejä, iloa, suuttumusta, mutta ennen kaikkea se on mistä tahansa näkökulmasta katsottuna vähintäänkin mielenkiintoinen.
Seuraavaksi jotain mainstreamia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti