WARNING FROM SPACE (1956)
Muistattehan (tottakai muistatte) kuinka Simpsoneissa Maggie puetaan talvijaksoissa sellaiseen tähden muotoiseen asuun. Warning From Spacen avaruusolennot näyttävät juuri sellaisilta. Eivät niinkään varsinaisilta tähdiltä, vaan pikemminkin tähdeksi pukeutuneilta henkilöiltä.
Nämä todellakin ovat tähtiä tähdistä. Öö, okei.
Maapallon vierellä leijailee vapputorvelta näyttävä avaruusalus, sisällä ihmisen kokoisia yksisilmäisiä tähden näköisiä olentoja. Olennot puhuvat siitä kuinka Maan asukkaiden toimet tulee pysäyttää ja on otettava yhteys tohtori Kamuraan (Bontarô Miake.) Sitten siirrymmekin tohtori Kamuran luokse ja hän välttelee vastaamasta kysymyksiin siitä, mikä tuo Maan vierellä oleva avaruusalus on. Onko se tullut haastamaan riitaa? Onko se rauhan asialla? Onko se jonkin valtion atomipyssysysteemi? Vastaa kysymykseen! Tosiasiassaha Kamura ei vastaa esitettyihin kysymyksiin, koska niin hän kuin kollegansa eivät vielä tiedä mistä on kyse. Eiväthän he oikeasti tiedä edes onko kyseessä oikeasti avaruusalus, vaiko jokin elektromagneettinen häiriö, taikka meteoriitti. Seuraakin mainio kohtaus kun Kamura toppuuttelee nuorta kollegaansa Torua (Keizo Kawasaki), että chillaa dude ei mitään avaruusaluksia ole olemassakaan ja heti perään alus laskeutuu maahan ihan Kamuran näköetäisyydellä ja mies toteaa ettei tuo mikään meteoriitti ole. Hahaha! Aivan loistavaa.
Maahan laskeutunut alus ei ole se avaruudessa killuva vempele, vaan sieltä lähetetty pienempi yhden hengen kulkuneuvo jolla yksi Tähdistä on saapunut seuraamme. Valitettavasti kun Tähtiolento näyttäytyy ihmisille, herättää se heissä paniikkia ja sitten kiljutaan. Siispä Tähti palaa Maan kiertoradalla olevalle emoalukselle kertomaan, ettei ihmisiin voi ottaa yhteyttä koska he pelkäävät erilaisia kuten nyt tätä Tähteä. Tähti kertoo kollegoilleen, että ainoa keino kommunikoida ihmisten kanssa on käydä läpi muodonmuutos (transmutation) jolla yksi heistä, eli hänet itse muutetaan ihmiseksi ja tottakai tämä Tähti muutetaan Hikari Aozoraksi (Toyomi Karita), tunnetuksi laululintuseksi. Eli vähän niin kuin ensimmäisen Crittersin palkkiometsästäjien muodonmuutos.
Huomaamattomasti kuten julkkikset aina, Hikari lähestyy Kamuraa ja repii herran tutkimustuloksia ja siitähän arvon tohtori saa syyn torua neitoa. Tämän perusteella Kamura epäilee ettei Hikari ole ihminen, mutta minä ihmettelen että miksi Kamura on ylipäätään antanut Hikaritähden tulla luokseen, kun mitään merkkejä siitä että tohtori tuntisi oikean Hikarin ei ole annettu. Ja miten oikea Hikari ei ole huomioinut Hikaritähden olemassaoloa, kun kerran tämä Hikaritähti laskeutui uudessa tunnetussa olomuodossaan Maahan siten, että lehdistö oli heti paikalla huomioimassa tilanteen. No väliäkö tuolla, sillä nyt Hikaritähti paljastaa Kamuralle ja tämän kollegoille todellisen minänsä ja pulistuaan hetken siitä kuinka hänen Tähtirotunsa on edistyneempi kuin ihmisten ja päläpälä, nyt ollaan varoittamassa Maata lähestyvästä meteoriitista joka aikoo tuhota Maan. HETKINEN!? Miksi sitten alussa todetaan että ihmiskunta tulee pysäyttää, jos kerran nyt ollaankin tultu varoittamaan Maata uhkaavasta tuhosta ja halutaan antaa apua sen estämiseksi? Ja miksi Hikaritähti rupesi tuhoamaan Kamuran tutkimustuloksia?
No kuitenkin. Nyt siis Tähtirotu ja ihmiset ovat yhteistyössä rakentamassa laitetta jolla voidaan estää lähestyvän meteoriitin tuho. Niin ja ilmeisesti Hikaritähti koetti tuhota Kamuran tutkimustulokset siksi, että hän oli kehitellyt atomipommiakin tehokkaamman ihmiskunnan tuhoajan ja Hikaritähti... Ahaa, niinhän se on. Avaruusolennot koettivat siis estää meitä tuhoamasta itseämme, siksi se "earthlings must be stopped"-juttu. No nythän tämä heikon dubbauksen tulkitseminen alkaa käydä järkeväksi. Paitsi että sitten joku gangsteri haluaa superatomipommikaavan itselleen ja seuraa kidnappaus ja sitten avaruusolennot tulevat ihmisiksi naamioituneina pelastuspuuhiin ja samaan aikaan lähestyvän meteoriitin vaikutus alkaa näkymään merien riehumisina, ilmakehän kuumenemisena ja talojen räjähtelynä. Meteoriittiin ammutaan ohjus ja loppu tuli.
No jaa. Olihan tämä ihan kiva elokuva, mutta ihan kiva ei oikein ole tarpeeksi.
Juoni oli aika rikkonainen, mikä tosin saattoi johtua dubbauksestakin sillä se saattoi johtaa välillä harhapoluille, tai ainakin siltä ajoittain tuntui.
Näyttelijät olivat harmittomia, että se siitä.
Pidin ideasta, että nämä tähtien näköiset avaruusolennot työskentelisivät yhdessä ihmisten kanssa estääkseen lähestyvän tuhon ja näinkin jo mielessäni kuinka ihmiset ja tähdet ovat jossain laboratoriossa sekoittelemassa koeputkien sisältöjä ja tehtaalla hakkaamassa metallia vasaroilla. Sitten niitä tähtiolentoja ei kuitenkaan juuri näy enää sen jälkeen kun alkupuolella yksi heistä muuntuu ihmismuotoiseksi. Loppupuolella heitä näkyy enää harvoin ja silloinkin vain ihmisinä. Vaikutti kuitenkin hauskalta ajatukselta nähdä ihmisten toimimassa ihmisten kokoisten yksisilmäisten tähtien kanssa, mutta näin ei ollut tähtiin kirjoitettu.
Tähtiolennot olivat kyllä tosi veikeän näköisiä ja oli hauskaa katsella heidän tönkköä liikkumistaan, kun näemmä puvustaja ei ollut ajatellut heidän tekevän muuta kuin seisovan paikoillaan. Oli kyllä tosin aika vaikea kuvitella ihmisten pelänneen näitä tähtiolentoja, sillä nehän näyttivät ihan joltain pehmoleluilta ja heidän rinnallaan Halinnalletkin ovat pelottavampia.
Tähdet: **
Warning From Space
THE PHANTOM PLANET (1961)
Avaamme klassisesti atomipilvellä ja sitten kertoja jutustelee siitä kuinka olemme kehittyneet jo avaruudenvalloituksen ajalle saakka ja mahtaako tuolla avaruuden syvyyksissä sijaita toinen tai useampikin planeetta jolla olisi mahdollisesti elämää. Ja millaista elämää se saattaisikaan olla. Meitä kehittyneempiä lajeja? Vasta kehityksen alussa alussa olevia olentoja?
Siispä astukaamme avaruusalukseen joka tarpoo halki pimeyden, mutta toisin kuin elokuvan nimestä saattaisi luulla, kyseessä ei ole mikään rockfantasia Jason Schwartzmaneineen. Avaruusalus törmää johonkin ja tuhoutuu.
Siirrymme jollekin Kuuasemalle jossa kenraalit ja muut ihmettelevät mitä tapahtui, ja sama oli tapahtunut jo toistamiseen kuukauden sisällä. On todettu että alukset ovat tuhoutuneet törmättyään johonkin planeettaan, mutta mitään planeettaa ei löydetä. Siispä tälläinen kapinallishenkinen astronautti Frank Chapman (Dean Fredericks) kollegansa Ray Makonnen (Richard Weber) kanssa saa luvan lähteä tutkimaan avaruuden tyhjyyttä. Pian Frank ja Ray vaurioittavat aluksensa ja onnettomuudet seuraavat toistaan kun Ray syöksyy kuolemaan paikkaan jossa kukaan ei kuule huutoasi ja Frank menettää tajuntansa. Herättyään Frank saa huomata olevansa yksin ja aluksensa joutuneen jonkin asteroidin vetovoiman kohteeksi. Asteroidille päädyttyään Frank alkaa kutistumaan samaan tapaan The Incredible Shrinking Man ja että asteroidi on planeetta jolla asuu miniatyyrikansa. Frank säikähtää vieraita ja muksii heitä, mikä johtaa siihen että Frank joutuu planeetan, Rhetonin oikeuden tuomittavaksi. Frank tuomitaan elämään Rhetonilla, ei niinkään siksi että olisi syyllinen pahoinpitelyyn, vaan koska Rhetonin asukkaat haluavat pitää itsensä salassa muilta planeetoilta. Frank ei tietenkään halua olla vanki, mitä hän nyt on vaikka saakin liikkua Rhetonilla vapaasti.
Toisaalla Kuuasemalla ollaan huolestuneita jälleen uuden aluksen katoamisesta ja sieltä lähetetään etsintäryhmä perään.
Sillä välin Frank oppii että Rheton on jatkuvassa kutistumisen tilassa. Hitaassa sellaisessa, mutta varmassa ja lopulta Rheton tulee katoamaan sen vuoksi. Se ei kuitenkaan ole suurin ongelma Frankin elämässä tällä hetkellä, sillä Rhetonilainen Herron (Anthony Dexter) on mustasukkainen kun Rhetonin naiset, etupäässä Herronin ihastuksen kohde Liara (Coleen Gray) osoittavat kiinnostusta Frankia kohtaan. Frank itse on ihastunut mykkään Zethaan (Dolores Faith), mutta joutuu nyt kuitenkin kaksintaisteluun Herronin kanssa. Frank voittaa mutta säästää Herronin hengen ja äskettäinen vihollinen suostuu auttamaan Frankia keksimään keinon päästä pois Rhetonilta. Siinä samassa hälytys pärähtää päälle ja huomataan että vihamielinen Solarite-rotu on hyökkäämässä. Vai tästä George Lucas keksi Greedon ulkonäön. Solaritet tuhotaan, mutta samalla jo ennestään planeetalla vankina oleva Solaritelainen pääsee vapauteen ja kulkee antamassa Rhetonilaisille selkähierontaa. Sitten Herron ja Frank tyrkkäävät Solaritelaisen atomihajoittajalevyn päällle ja Zetha oppii puhumaan.
Zetha ja Frank pusuttelevat.
Frank kasvaa oikeaan kokoonsa ja Kuusta lähetetty pelastusryhmä löytää hänet. Frankin muisti kokee kolauksen ja hän miettii oliko kaikki vain unta. Ei se mitään.
Hitto tämä oli mainio elokuva. Miten näin hyvä leffa on voitu jättää niin heitteille, että se on päätynyt public domainiksi. No pääasia on, että se on saatavilla, eikä ole London After Midnightin tapaan ajautunut Graalin maljaksi.
The Phantom Planet on pirun hieno elokuva ja etenkin hämmästelin avaruuspukuja jotka näyttävät joltain Gigerin luomuksilta. Lisäksi kamera-ajot joissa lävistetään lavasteita Panic Roomin tapaan olivat silmiä pudottavia. Juoni oli ehkä hiukan rutiininomainen ja pääosan Dean Fredericks karismaattinen kuin tiiliskivi ja yhtä ilmeikäs, mutta kokonaisuus oli tieteiselokuvaa nautinnollisimmillaan.
Tähdet: ****
The Phantom Planet
PLANET OUTLAWS (1939 / 1953 / 1977)
Vuonna 1938 Buck Rogers (Buster Crabbe) apulaisensa Buddyn (Jackie Moran) kanssa lähtevät lentämään ympäri maailmaa, kun sattuu onnettomuus ja he päätyvät syväjäähän josta heräävät 500 vuotta myöhemmin. Tällöin Maa on uhattuna universaalin tyrannin Killer Kanen (Anthony Warde) johdosta ja Buck värvätään taistoon Kanea vastaan. Buck lähtee pyytämään apua Saturnuksen asukkailta, mutta kyseisellä planeetalla uskotaan Kanen olevan mukava heppu ja Buck saa nyt tapella Saturnuslaisten kanssa. Sitten lennetään avaruusaluksella ympäri ämpäri. Jahdataan pahiksia, paetaan pahiksia. Lennetään rakettirepuilla, hypitään alas, viitat viuhuvat, lennetään näkymättömällä avaruusaluksella, soluttaudutaan pahisten luokse, pahikset soluttautuvat hyviksien luokse. Se on tälläistä edestakaisin soutamista aina siihen saakka kunnes Buck pistää Kanen päähän mielenhallintakypärän ja radiokuunnelman lukija sanoo "god bless America."
Ensin pitää mainita se seikka, että onpas tässä tutun kuuloinen musiikki. Ei mutta sehän on Bride Of Frankensteinista.
Kyseessä ei kuitenkaan ole aivan yhtä suuri yllätys, kuin se jonka koin viikko takaperin katsoessani jonkin 70-lukulaisen pornoelokuvan jossa soi Ennio Morriconen score elokuvasta Kourallinen Dynamiittia (ei Two Mules, vaan Duck.) Vau!
Sitten ottakaamme esille Planet Outlawsin vuosiluvut. Kansi väittää valmistumisvuodeksi tuon 1953:n, IMDb vuoden 1977, mutta tosiasiassa kyseessä on vuonna 1939 valmistuneet seriaalit jotka on vain myöhemmin editoitu yhteen elokuvaksi. Mutta kumpi on sitten luotettavampi uudelleenjulkaisuaika, 1953 vaiko 1977? Hyvin pahasti tökkivä editointi, joka vaikuttaa siltä kuin leikkaus olisi tehty kahden videonauhurin avulla viittaisi alkeellisuudessaan aikaan ennen videonauhureita, eli vuoteen 1953. Joten tässä tapauksessa elokuvaa katsoessa se vaikuttaa todellisemmalta ajankohdalta, mikä ei tosin muuta sitä seikkaa että 1939 on silti oikeampi.
Planet Outlaws on siis Buck Rogers-jaksoista koostettu elokuva ja yksittäisten jaksojen keskipituus on ollut alunperin noin 20 minuuttia, eli noin suunnilleen perussitcomin jakson pituus. Sen perusteella Planet Outlaws olisi koostettu ehkä neljästä jaksosta, mutta tämän elokuvan perusteella alkuperäinen pituus olisi ollut vain noin 5 minuuttia per jakso. Leikkaus on hyvin pahasti nykivää, hyppivää ja vähän väliä ihmettelee että jäikö tästä välistä jotain pois. Siispä elokuvalla ei tunnu niinkään olevan muunlaista tarinaa kerrottavanaan, kuin ensin sinä ammut ja sitten minä ammun. Eikä se jaksa kauaa kiinnostaa.
Siispä Planet Outlawsia katsellessa huomio kiinnittyy tarinan sijaan sen visuaalisuuteen ja voi pojat siinä onkin katseltavaa. Tämä on visuaalisesti yhtä rikas kuin Metropolis, mutta suurimpana erona on vain Buck Rogersissa oleva karkkikuorrutus. On kuitenkin todella hauskaa katsella mitä kaikkea on muutettu jonkinlaiseksi tulevaisuuden versioksi oikean aikakautensa laitteista ja vaatteista, ja sellaista bongattavaa on paljon.
Tehosteisiin liittyen on uikutettava eräästä Buck Rogersista käytetystä ääniefektistä, sillä on aivan sama oliko vuosi 1939, 1977, vaiko 2011, niin avaruusalusten lentämiseen käytetty jyräävä tehdassirkkelimeteli oli todella rasittavaa kuunneltavaa ja kun elokuvassa lennetään jotain parin minuutin välein, niin Buranasta tulee helposti ylin ystävä.
Tähdet: ***
Planet Outlaws
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti