Kyytiä Moosekselle, josta en tiedä onko näin käynyt, mutta uskaltaisin olettaa sitä esitettävän edelleenkin useammalla ala-asteella. Tekijöiden ikäjakauman perusteella voisi tietenkin olettaa tämän olevan yläasteen ns. opetusmateriaalina, mutta ainakaan minä en muista että yläasteella olisi uhrattu minuuttiakaan jonkun Koulu-tv:n (vai mikä Opetus-tv se nykyään nimeltään onkaan) katsomiseen, mutta ala-asteella sitä vielä harrastettiin ajoittain.
Käykäämme episodit yksitellen lävitse.
1. Minä olen kännykkä, älä pidä muita Jumalia.
Joukko muksuja löytää mistä lie autiosta rakennuksesta kynttilöitä, tikarin ja spiritismilaudan (tai pikemminkin spiritismipaperin) ja tokihan uteliaat muksut aloittavat henkien manaamisen.
Mukana on perinteistä pohdintaa siitä kuinka jos Jumala on niin hyvä, niin miksi sotia ja kurjuutta on olemassa. Onko Jumala mies vain nainen. Odottaako taivaassa 20 naista yhtä miestä ja muuta sellaista perinteistä.
Muksut kysyvät onko henkiä paikalla ja jokaisen kännykkään tulee samanaikaisesti viesti ”minä olen.” WOW! Tämähän menee ihan Ringuksi.
2. Jumalauta, älä kiroo.
Muksut juoksevat kivikossa. Yksi heistä kaatuu ja manaa. Sitten kuunnellaan esitelmää ametisteista ja kohta aiemmin manannut poika huutaa jumalautaa taivaalle uhitellakseen tuon voimasanan ensimmäiselle osalle. Pari hassua kiveä vierii ja se on siinä. Häh?
3. Relaa, vittu.
Koulu päättyy ja muksut lähtevät rilluttelemaan. Vahvasti meikkaava tyttö kilahtaa kun ihastuksen kohde haluaakin olla vain ystävä. Pari poikaa lyövät vetoa tuon meikkitytön iskemisestä ja sitten mennään tivoliin. Saadessaan tietää vedonlyönnistä meikkityttö luonnollisestikin loukkaantuu, eikä tunnelmaa kohota huomio siitä että aiempi ihastuksen kohde kismailee meikkitytön parhaan ystävän kanssa. Kotona pikkuveli lukee lastenkirjaa ja kaikki on taas hyvin.
4. Kunnioita porukoitas, jos voit.
Mattopyykillä. Tytöt suuttuvat kun kun pojat eivät osallistu pesemiseen ja tytöt lähtevät toisen heistä äidin luokse. Mahdollisesti tuolla mattopyykillä oli siis jonkinlainen uusioperhe. No kuitenkin, kaksi tyttöä siis karkaa kotoaan riidan päätteeksi ja toinen heistä palaa kesken matkan takaisin. Jäljellä oleva tyttö palaa uusioperheen luokse, kun oikea äiti ei haluakaan tyttöä luokseen. Aiemmin tämä äiti soitti tytölle selkeässä humalassa, joten oletus on että oikea äiti ei olisi sovelias huoltaja.
5. Anna immeisten ellää.
Noitapiiri-elokuvasta karanneita tyttöjä tappamassa ötököitä. Joukon kiltti tyttö ei halua lahdata ötököitä, mutta muut Noitapiiristä vaativat kilttiä tyttöä valitsemaan jengin ja poikaystävän väliltä. Poikaystävä kertoo kantavansa HI-virusta, mutta se on vale jotta tyttö ei uskaltaisi jättää häntä. Vale kostautuu kun tytön äiti kieltää tyttöä olemasta pojan kanssa. Poika menee Noitapiirin luokse kertomaan kiltille tytölle olevansa parantunut ja valheen paljastuminen aiheuttaa tappelun jonka aikana poika kaatuu lyöden päänsä ja oletettavasti kuolee siihen. Noitapiiri pelkää tulevaisuutensa puolesta ja päättää lavastaa pojan tehneen itsemurhan hypättyään korkealta, mutta pudottaessaan tajuttoman pojan he huomaavat pojan olevankin elossa, kunnes poika osuu maahan. Ihan niin kuin jakso Tales From The Cryptista.
6. Älä ole kiertopalkinto.
Pojat leirillä.
Pojat lukevat pornolehtiä.
Pojat tuijottavat aurinkoa ottavaa naista ja puhuvat muhkeista muodoista.
Pojat utelevat aikuiselta mieheltä, leirijohtajalta tyttöjuttuja ja sitten pojat iskevät punahiuksista naista.
Pojat demonstroivat panemista.
Leirijohtaja haluaa poikien ymmärtävän mitä todellinen rakkaus on ja pojat huomaavat leirijohtajan bylsivän punahiuksista naista, joka ei ole hänen vaimonsa
Poikien esitelmä on tietenkin paljastava näytelmä leirijohtajan huorinteosta, josta leirijohtajan vaimo ei ole iloinen.
7. Älä pölli.
Muksuja mopoilemassa. Saksofonia soittava hattupäinen muksu. Ihan älytöntä Jouko Turkkamaista esiintymistä ja John Candy on varastanut pistoolin isältään. Muksut aloittavat kisan kuka suorittaa parhaimman varkauden ja Tahdon Riemuvoiton esiintyjältä näyttävän pojan tekohammasvarkaus ei ole mitään John Candyn tranktorivarkauden rinnalla. Peliin astuu kolmas osapuoli varastamaan saksofonin.
8. Älä lavasta kaverias.
Balettityttöjä ja tokihan yksi heistä saa opettajalta erityistä huomiota. Muut oppilaat puhuvat pahaa opettajan lellikistä. Sama tyttö käy piano-opetuksessa ja mustasukkaiset tytöt alkavat levitellä juoruja tuon tytön olevan lutka sun muuta, mutta tuo tyttöpä kuulee muiden paskapuheet ja haluaa erota tulevasta koulunäytelmästä. Tässä vaiheessa bullshittaustytöt pyytävät tavallaan anteeksi.
9. Vähäx pervoo himoita toisen huonetta.
Poika ja tyttö menevät kyläilemään toisen tytön ja pojan luona, ja nämä sattuvat olemaan rikkaan perheen kakaroita hienostotalossa. Poika 1 ja tyttö 1 ihastelevat rikasta meininkiä, kun taas poika 2 ja tyttö 2 haluavat kokeilla ns. tavallista elämistä, joten kokeillaanpa vaihtoehtoelämää. Kumpikaan duo ei ole tyytyväinen, mikä on sinänsä ymmärrettävää koska toisessa paikassa on hovimestari ja toisessa aave.
10. Avaa silmäs – sulla on kaikkea.
Loistava otsikko ja Teletappeja muistuttavat avaruusolentomuksut saapuvat hakemaan naisia. Hetken tarkkailtuaan maailman menoa, Teletapit saapuvat krapulaisen tytön ja tämän kahden muun tyttöystävän luokse. Sitten vikitellään tyttöjä heiluttamalla päätä ja jos tästä ottaisi äänen pois ja soittaisi taustalla vaikkapa Remote Controlia, niin kyseessä olisi täydellinen Beastie Boys-video.
Tytöt haluavat olla palvottuja ja Teletapit nappaavat heidät synnytyskoneiksi. Hienoa.
Ja kerta kiellon päälle.
11. Käy leffassa.
No ei tähän ole mitään elokuvallista pätkää, kunhan on pelkkä maininta kannessa.
Yhtä asiaa en ymmärrä. Okei, idea on siis siinä, että 10 Käskyä on tavallaan modernisoitu ja annettu lasten esittää ne siten kuten he asiat ymmärtävät ja täten niihin lähestymisen tulisi olla normaalia helpompaa. Miksi siis elokuvan kanteen käskyt on kirjoitettu tuohon ideaan sopivasti, mutta itse elokuvassa niiden toimiessa jaksojen otsikoina ne ovat kirjoitettu juuri siihen tuttuun muotoon kuin olemme ne Raamatullisessa merkityksessa kuulleet. Tämä ei ehkä kuulostaa päällisin puolin mitenkään erikoiselta, saati haitalliselta, mutta käsky käskyltä perinteinen kirjoitusmuoto alkaa vaikuttamaan koko ajan ärsyttävämmältä. Tämä johtuu pääosin siitä, että joistakin episodeista on hyvin vaikea ymmärtää niiden pointtia ja jotkut ovat taas liiankin ilmiselviä. Ja kun alussa lukee Älä Tee Huorin, niin se on liian paljastava ja suuntaa antava, mitä jaksot itse eivät aina juurikaan tottele. Siispä kannen sisältöön muokatut versiot käskyistä ovat kuvaavampia ja ne olisi pitänyt sellaisenaan esittää myös itse elokuvassa.
Tarinoiden taso on vaihteleva ja osasta on hieman vaikea ymmärtää mikä niissä oli pointtina. Eniten tämä jonkinlainen vaikeaselkoisuus tulee esille niissä tarinoissa joissa on koetettu näytellä liikaa ja kun nämä lyhytelokuvat ovat kuitenkin käytännössä amatööritason kotivideoita, niin mitä vähemmän tarinoiden muksut näyttelevät sitä aidommilta kertomukset tuntuvat. Esimerkiksi Älä Pölli on kaikessa teatraalisuudessaan ihan uskomattoman nolostuttavaa katseltavaa, kun taas elokuvan aloittava Minä Olen Kännykkä sisältää hyvinkin luonnollisen kuuloista dialogia ja juuri siinä tarinassa olevat lapset vaikuttavat lapsilta, kun taas Älä Pöllin kaltaisissa jutuissa eivät niinkään.
Visuaalisesti tarinat ovat rumia kuin synti, niiden näyttäessä Hauskojen Kotivideoiden tasolta, mutta samalla juuri se tekee niistä luontevan tuntuisia. Siispä tässäkin tapauksessa mitä enemmän lapset vaikuttavat näyttelevän, sitä huonommin kotikutoinen ulkoasu niihin sopii.
Elokuvan viimeisin tarina, Avaa Silmäs on avaruusolentoidealtaan eniten visuaalisuutta huokuva, mutta onneksi siinä ei kuitenkaan koeteta olla liian elokuvallisia, vaan lopputulos on ihastuttavan kömpelö.
Elokuvan lapset eivät tietenkään ole ns. oikeita näyttelijöitä ja pääosin juuri heidän ikäänsä sopiva lapsekkuutensa onkin kovin ihastuttavaa. Erityisen huvittavaa oli huomata, että juuri kertomusten sisällön vuoksi nimenomaan lapsiesiintyjät ovat elokuvassa parempia kuin vähissä rooleissa esiintyvät aikuiset. Lapset kuitenkin enimmäkseen esiintyivät ikäisinään, eli eivät juurikaan näytelleet, mutta aikuiset eivät niinkään tuntuneet vain olevan itsejään vaan esittävät itsensä ikäisten rooleja mikä sitten vaikutti muun rinnalla keinotekoiselta.
Kyytiä Moosekselle on varsin mukavaa katseltavaa, joka toimii parhaiten silloin kuin se pyrkii olemaan vähiten elokuvaa ja enemmän kotivideota. Poikkeuksena ensimmäisen tarinan hyvin leffamainen kliimaksi jossa kännykkäviesti oli niin creepy, että käsky olisi voinut olla Älä Saa Sydäriä.
Tähdet: ***
Kyytiä Moosekselle
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti